Kyllä tällä hetkellä lienee löydettävissä "vikaa" joka osastolta, mutta itseäni pelottaa hiukan, että eniten mättää nyt valmennuksen (lue: Uraman) jääräpäisyys.
Itse pidän kokonaisuutena Uramaa mainiona valmentajana, mutta ihan en ymmärrä minäkään nyt hirttäytymistä kiinni tuohon konstikkaaseen pelitapaan - joka mielestäni on pääsyy myös siihen, että pelistä puuttuu myös tunne. "Tunne" kun syntyy pelissä turvallisesta ja sisäänajetusta pelitavasta, joka luo pelinopeutta sekä tempoa ja sitä kautta peli-iloa mahdollistaen myös agressiviisen karvauksen ja kontaktipelin. On väärin ajatella, että "tunne" syntyisi jostain porilaisesta hulluudesta, palopuheista tai valmentajan huudosta. Ja toisinpäin tunteen tappaa epävarmuus ja tuskastuminen pelin sujumattomuuteen.
Ja tästä juuri on kysymys; juuri tällä hetkellä Lukon kiekollinen peli on aivan kuraa. Osin se selittyy kenties puolustuksen miehistöongelmilla, mutta ei likimainkaan kokonaan. Pelitavassa on vakavat ongelmansa. Mikä mieli on esimerkiksi siinä Lukon hyökkääjien keskialueen jatkuvassa poikittaisliikkeessä, joka johtaa toistuvasti tilanteisiin, joissa laitahyökkääjät ovat keskialueella ja hyökkäyssinisen tuntumassa samalla puolella kenttää? Syöttöpaikkoja ei siten ainakaan näytä avautuvan eikä peli tosiaankaan etene. En ole tainnut nähdä kertaakaan tämän kaistanvaihtopelin tuottavan mitään hyvää.
Urama on jossain sanonut itsekin olevansa melkoinen jääräpää toteuttamaan asioita haluamallaan tavalla. Huippuvalmentajan merkki on kuitenkin muuttaa käsityksiään niiltä osin, jotka eivät toimi. Nykyinen pelitapa ei sellaisenaan toimi. Rale: älä hirttäydy nyt tähän kiinni! Vaikka ymmärrän hyvin, että kun tosifanit internetissä ja vaikkapa kaikki tietävä P. Sihvonen aukovat asiasta koko ajan päätään (ks. esim. linkki alla) mieli tekisi pitää päänsä ja ajaa käärme pulloon. Mutta jos se ei sinne kerran mene - on vaihdettava suunnitelmaa.
Sihvonen Lukon pelitavasta