Miten ollaan onnistuttu antaa yhdessä kaudessa päästää menemään koko peli-identiteetti, josta Pelicans tunnetaan? Missä on se, ettei taka-askeleita oteta (Lahti vs everybody), meillä on paras hyökkäävä puolustaja (Kaski, Leimu, Seikola) ja että ollaan kovakuntoisin joukkue?
Mitään noista en tunnista nykyisessä tiimissä.
Kun katsoo peliesityksiä, niin onneksi meillä on Aaltonen ja Björninen. Niistä Björninen on jollain tavalla omalla tasollaan ja kuka tahansa pelaakaan Aaltosen vieressä tuntuu aina olevan liekeissä. Ensin oli Hari ja nyt Mustonen.
Kaikista muista uusista hankinnoista voi jo nyt sanoa, että ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Eniten odotin Niemiseltä ja eniten olen pettynyt Tanukseen. Gymer tuntuu olevan koko ajan telakalla. Hari on ok, mutta jotenkin väärässä roolissa tällä hetkellä. Pelaako nämä jätkät ollenkaan logolle ja missä näkyy se, että jokainen heistä ovat huipputaitavia ja nopeita? Laajuutta piti olla yli viiteen kenttään, mutta nyt tuntuu, että meillä on yksi ykköskenttä, joka kantaa reppuselässä joukkuetta sen verran minkä kykenee. Muut ovat kolmoskenttiä, joilla on hankaluuksia pelata edes 0-0 peliä. Karvaus- ja ohjauspeli on onnetonta ja onko niin, että ainoa oikea tapa pelata näin taitavilla ja heiveröisillä hyökkääjillä on pitkä päätyyn ja perään? Kukaan ei näytä tulevan voittajana kulmista ja koska kentällisiä vaihdetaan kuin kalsareita, niin syötöt on yhtä hakemista.
Saipa peli osoitti, että joudumme tekemään aivan liian paljon töitä jokaisen maalin eteen ja sitten toisessa päässä helpot virheet näkyy tulostaululla melkein 100% varmuudella. Kuritonta.
Pakisto on edelleenkin epätasapainossa. Kiekollista uhkaa ei ole, joka tuntuu pettymykseltä viime kauden ilotulituksen jälkeen. Silloin oli sekä Kousa että Kaski ja jälki sen mukaista. Toisaalta meillä on ollut Leimua ja Seikola. Pitää mennä kauteen 2010-2011 että olisi ollut yhtä tehotonta pakistoa kuin meillä on nyt.
Kaikella kunnioituksella nykyistä rosteria kohtaan, mutta pakistossa kaikki ovat pykälän liian kevyitä rooliinsa tai joutuvat pelaamassa roolissa, jossa eivät ole omimmillaan.
Kolmasosa kaudesta on mennyt. Ei aina voi voittaa, mutta jos hävitään, niin näytetään edes kentällä se, että kiinnostaa. Sellainen peli-identiteetti meillä oli pari vuotta sitten. Tätä nykyistä en oikein tunnista, mutta jos sille joku nimi pitäisi antaa, niin "lämsäkiekko". Jospa se tästä kääntyisi vielä, mutta kyllä hiekka tiimalasissa alkaa olla valunut jo riittävästi muutaman pelaajan kohdalla.
