Joskus kun täällä katselee miten omat fanit kohtelee omia pelaajiaan, niin jää olo, että meidän joukkue on meille kuin oma poika, mutta samalla me fanit vähän kuin pojan isä.
Jos Pelicans olisi poika, niin minusta se olisi ison perheen pienin veli, joka pelaa pihapeleissä pari vuotta isompiaan vastaan.
Useimmiten tila on vähässä ja pärjätäkseen on pitänyt ulosmitata kaikki mikä keskimääräistä paremmalla peliälyllä ja luistelulla on saanut etua. Isommat pojat pelaavat omilla vahvuuksillaan, joten parempaa fysiikkaa käytetään usein tätä pikkuveljeä vastaan. Runtua tulee ja jos lähtee avoimesti haastamaan, niin ainoastaan oma nenä punoittaa.
Pelicans-isä taas on kovasti koko elämänsä työtä tehnyt duunari, jonka oma isä on ollut aina vähän etäinen ja hoitanut asiat perinteisen kasvatusmallin mukaisesti. Tämä pikkuveli on kyllä isän silmäterä, mutta kun se tekee virheen, niin isä ei oikein osaa muuta kuin rähistä ja etsiä vikaa jostain.
Ärsyttäähän se, että pikkuveli ei vain keskity pelaamiseen tai anna suoraan edestä isommille turpaan. Se kun on se malli, joka on kotoakin annettu.
Tämä jos vertautuisi tähän Jasekin tapaukseen, niin kaveria on vedetty enenevissä määrin viime kierroksilla kuin vierasta sikaa. Samoin Iikkaa. Nyt kun eilen oli vastassa luistelukyvytön serkku idästä, jolla näemmä hermokontrolli ja toisen kunnioitus on yhtä korkealla kuin taidot, niin en ihmettele että homma lähti lapasesta.
Tekikö Jasek hölmösti. Teki. Tarkoittiko satuttaa. Kyllä. Tarkoittiko loukkaannuttaa. En usko. Tosin jokainen vastaa seurauksista. Kannattaako keltään pyytää anteeksi. Ei. Redbull-potta kävi jo useammassa tilanteessa kumman kuumana ja nyt tuli yllättäen takaisin. Kannattaako Jasek heittää bussin alle. Ei. Otetaan tästä opit ja mennään eteenpäin.
Minusta tuntuu, että tästä kannattaa myös opit ottaa vastaan myös se Pelicans-isä, sillä perheen kuuluisi pitää yhtä.