Tää toinen Saipa-matsi oli sellaista treenipelimäistä läpsyttelyä ja hoidettiin se homma mitä piti. Tuo "nihkeä" 0-3 voitto oli aikalailla seurausta siitä miten hiljaista Lappeenrannan hallissa oli ja peli oli samanlaista kun joku elokuinen treenimatsi jossain Riihimäen kiekkohallissa.
Hyvä viikonloppu, kuusi pistettä ja eteenpäin.
Jasekin tempusta vuodatin jo ihan tarpeeksi tuonne Jasekin omaan keskusteluun, ei siitä enempää. Turha siitä on vaan sitä lyönnin uhria syyllistää tms, ottakaa itse mailan kärki ranteeseen tai ihan vaikka kroppaankin, kyllä se ainakin vittumaisen paljon sattuu.
Pelin laatu nyt ei päätä huimannut tietenkään, olisin odottanut Saipan nyt näyttöpaikan saaneilta pelaajilta paljon enemmän ja Pelicans meni toisessa pelissä mukaan siihen. Kotiyleisön edessä jengi painoi loppuun asti, oli kiva nähdä että siellä saatiin maaleja aikaan.
Bloodista on pakko sanoa kyllä se että on hienoa seurata sen reagointia kun oma jengi tekee maalin, se on aidosti iloinen kaverin puolesta, kun jotkut vaan tyytyvät ottamaan nyrkkejä vastaan siinä missä Blood hymyilee valkoisine hammassuojineen ja käy vielä aitiossakin onnittelemassa uudelleen jne. Siinä on ripaus sitä johtajuutta ja iloa mitä olen kaivannut tuohon jengiin.
Jasek sai levätä toisen Saipa-pelin ja lepää Kerhoa vastaan. Ihan oikea tuomio.
Sen jälkeen haluan nähdä jäällä sisuuntuneen Jasekin joka keskittää energiansa ja keskittymisensä peliin, ottaen vastustajan kuumennusyrityksistä vaan lisää virtaa itseensä.