Vielä yöllä katkeran tappion, mutta lopulta kuitenkin mun silmissä voitetun hopean jälkeen on kirjoitettava. Mun ensimmäisestä lätkäpelistä Lahen jäähallissa on kulunut aikaa 49 vuotta. Olen ollut todistamassa kaikki konkurssit, joukkueen nimien vaihdot, divarikaudet, vuosittain toistuneet Reipas-KK karsintahuumat, Jantusen Kakon Laukkasen ja monen muun tähden ensimmäiset liiga-/divarimatsit. Nuorelle Teemu Selänteelle olin buuaamassa kun se pyöri vain siniviivan tuntumassa odottamassa läpisyöttöä viitsimättä osallistua Jokeriviisikon puolustukseen.
11 vuotta sitten tuli eka mitali. Se harmitti, koska Miika Lahti ja Tötsän ajelu telakalle. Tuntui niin epäoikeudenmukaiselta kaikki sen rottailun jälkeen, mutta Juvosesta tehtiin silti alaikäinen ujo sankari jolla ei kuitenkaan ihan riittänyt.
Tämä kausi jossa toi saatanan tilliliha vääntää vastoin kaikkia todennäköisyyksiä itsensä finaaliin voittamalla väärin. Henki vei niin monta materiaa Lahes tällä kaudella. Kiitos Hölö, kiitos kaikki pelaajat. Tää oli huikeeta!!! Tapparaa vastaan ei vain riittänyt...ihan. Se oli sekunnista kiinni... Mut kauaa ei edes jaksanut harmittaa, meidän piti olla jotain kahdestoista, mutta ei oltu!!! Oltiin kakkosia!!!
Mulla tulee ensi kaudella 50 vuotta ekasta matsista Lahen jäähallissa. Oisko se sitten The Kausi? Mun mielestä pitäisi olla. Lahes on häviämiseen totuttu ja leuka rinnassa jatkettu silti eteenpäin. Mun puolen vuosisadan kannattamisen kunniaksi ensi kaudella päätyyn asti!!!