Peliesitykset 2020–2021

[/dev/null]

Olen tämän ennenkin sanonut, mutta HIFK:n pitää olla täysin ylivoimainen, jotta se mestaruuden voittaa (1998 ja 2011). Jos menee tiukaksi ja mitataan henkistä lujuutta, niin turpaan tulee (1999 ja 2016). En edes halua tarkistaa, että kuinka monta tiukkaa välieräsarjaa HIFK on hävinnyt. Tai jatkoaikaa pleijareissa.

Tämä on juuri kuten omat ajatukseni.

 

[douppi]

Näinhän se on mennyt. Mutta HIFK on kyllä opettanut aivan helvetin hyvin pettymysten sietokykyä. Ikäviä fiiliksiä on koettu vuosien varrella niin paljon, mutta aina niistä on noustu. Siitä on ollut hyötyä myös muiden elämän pettymysten kestämisessä.

Kun olet ensin jännittänyt peli kerrallaan niin, että oksettaa, kokenut toivottomia hetkiä, jotka ovat jossain vaiheessa kääntyneet toivon hetkiksi, kunnes sitten yhtäkkiä märkä rätti onkin kasvoilla ja kaikki on loppu ja sisällä on jäytävä tyhjyys. Jo valmiiksi rupiseen sieluun sattuu ja monta itkuakin on tihrautettu. Heräät aamulla ja sisällä on tyhjyys. Monta päivää. Kunnes sitten yhtenä aamuna herätessä se tyhjyys ei olekaan enää niin käsinkosketeltavaa. Kuulet jostain päivämäärän, jolloin uusi joukkue julkaistaan ja alat varovasti odottaa sitä. Muistat kyllä, miten edellinen kausi päättyi, mutta toivo elää, että josko se ensi kausi olisi vihdoinkin The kausi ja Kannu saataisiin Stadiin. Keväällä tosin tiedät, että ei se ollut. Tälläkään kaudella, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Uusi joukkue julkaistaan, varovaista innostumista ja jossain vaiheessa innostus onkin jo suurempaa. Sitten käydään pari kuukautta spekulointia ihan kaikesta ja odotetaan vielä lisävahvistuksia. Loppukesästä ilmoitetaan pari uutta nimeä ja alkaa armoton odotus kauden alkamisesta. Viikot kuluu ja uusi kausi alkaa. Ja kaikki alkaa taas alusta. Vuosi ja vuosikymmen toisensa jälkeen. Tässä välissä ehtii tapahtua muussa elämässä kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa. On surua ja murhettakin. Mutta, koska HIFK, tiedät, että elämä jatkuu myös pettymysten jälkeen, koska ennenkin on niin käynyt. HIFK on opettanut sen, monta kertaa.

Ja sitten yrität selittää jollekin jääkiekkoa seuraamattomalle tätä kaikkea ja he kaikki katsovat yksi toisensa jälkeen sua kummissaan tajuamatta, mistä tässä kaikessa on kysymys. Vuosi toisensa jälkeen kevät on pyhitetty pleijareille. Mitään ei suunnitella kuin korkeintaan ehkä välipäiville voi jotain yrittää. "Nähdäänkö kolmen viikon päästä?" kysytään, mihin vuosikymmen toisensa jälkeen vastataan, "joo, voidaan ehkä nähdä, jos HIFK:lla ei ole peliä. Mutta sen näkee sitten, vielä en pysty sanomaan. Edellisenä iltana tiedän varmasti." Onneksi mulla on niin mahtavia ystäviä, että ymmärtävät. Tai eivät ehkä ymmärrä, mutta sietävät, kun ystävyys kerran jatkuu.

Mulla on myös niin mahtavia HIFK-ystäviä, että vaikka tappiot vituttaa aina, niiden läpikäyminen yhdessä on melkein yhtä mahtavaa kuin voittaminen. Melkein. On aitoa vertaistukea, tietävät, mitä tässä käydään läpi. Tämä kausi on ollut siinäkin poikkeus. Ei ole oikein lähtenyt silläkään saralla, kaikki ovat tehneet parhaansa fiilikseen pääsemisessä omissa poteroissaan. Tuntuu hyvin väärältä tavalta sekin. Lätkä on parasta livenä, haisevissa halleissa junttien vittuilua kuunnellen ja kyllä tässä kädet syyhyää jo ensi kautta silmällä pitäen, vaikka tämäkään kausi ei ole vielä ohi. Sekin tuntuu vähän petturuudelta tämän kauden mahtavaa jengiä kohtaan, joten ehkä maltan vielä mieleni. Mitali on kuitenkin aina mitali, vaikka pronssipelistä voitaisiinkin luopua kokonaan.

Olisin kyllä toivonut, että finaalipaikka olisi ratkennut jotenkin muuten kuin tänään nähdyllä tavalla, vaikka tuollaisetkin tilanteet kuuluvat peliin. Emme toki tilannetta edes nähneet kuin vasta jälkilähetyksenä, mikä sekin vituttaa. Pettymys on valtava, mutta kyllä joukkue mun mielestäni lopulta kaatui saappaat jalassa. Eilisestä parannettiin se, mitä pystyttiin. Ei vain riittänyt. Mun mielestäni olisi ansaittu tästä voitto ja G5 Stadiin ja kerrasta poikki. 1,5 umpipaskaa peliä vesitti tämän, joten vittuakos tässä itkemään. Mutta ei ollut onnikaan myötä. Turhaa selittelyä ja haihattelua tämä kaikki. Pahalta tuntuu silti. Joukkue kokonaisuudessaan, valmennusta ja kaikkia muita tiimiin kuuluvia myöden olisi ansainnut enemmän. Me olisimme ansainneet enemmän. Mutta peli on raakaa ja julmaa häviäjälle, senhän me tiedämme hyvin.

Elämä jatkuu sitten taas joskus.

Se on näin, ja mun aivoista fanaattinen IFK-kannatus on tehnyt sen, että olen muussa elämässä suht positiivinen tyyppi, joka näkee monesti valoisan puolen asioissa, ja uskoo että eihän tässä mitään.

MUTTA lätkässä aivan vitunmoinen pessimisti. Ette varmaan oo huomannutkaan :o
Poffeissa ei sais (voittoissa siis) tappioasemaan joutua ollenkaan, eikä mielellään pelin maaleissakaan. Runkosarjan tappiot pystyy käsittelemään siinä suht pian, poffeissa hyvin vaikeaa ja tippuminen katastrofi. Pahinta välierät, kun finaali näkyy jo. Kestää kauan ylipääsy, myös tässä tapauksessa. Hallilla seistään ja tulitukea vieressä, ja nyt noin isojen pelien kattominen sohvalta tuntu ehkä vielä vaikeammalta jotenkin (ehkä).

Mutta se pääpiirteittäinen positiivisuus muussa elämässä lätkän ulkopuolella tasaa, ettei kaikessa nega sentään ole. Kiekossa "vaan".

 

[MISTER X]

Pordinard haikaili näkevänsä ratkaisumaalin kattokamerasta. Katsoin puhelimella hyvin pienestä kuvasta hidastaen ja pysäyttäen ja kyllähän Kestner näyttäisi taklaavan Tuohimaan kumoon ja Viro pääsee pistämään tyhjiin. Haastoiko Pikkarainen? Olisiko tuomareilla ollut kuvaa häiriön takia? Jo Kärppien 4-4 tasoituksessa oli haaston paikka. Jäätyykö Piken johdolla koko porukka tällaisissa paikoissa? Kovan lätkäjätkän imagon rakentamista voi harrastaa kyllä sitten jossain toisissa tilanteissa. Pudotuspeleissä on hylätty maaleja mielestäni paljon heppoisemminkin perustein.

 

[BOL]

Mietin itsekin tota haastoa. Protestoivatko pelaajat? Tuohimaa? Pätkä ei tällaista näytä, joten paha sanoa, mitä hallissa tapahtui. Oliko HIFK:lla katsomossa joku korvanappimies, jonka kuuluisi olla tässä kohtaa hereillä?

Sen vähän, mitä nauhoite näytti, sanoisin, että ihan 50-60-tilanne haaston suhteen. Olisi varmasti näin jälkikäteen sanottuna pitänyt haastaa, jotta olisi todellakin tehty ihan kaikki. Toisaalta, tilanne oli kuitenkin mun mielestäni melko normaali pelitilanne sitten lopulta. Ehkä. Mä en itse diggaa kauheasti toivotaan-toivotaan-haastoista, koska mun mielestäni peliin nyt vain kuuluu se, että siellä maalivahdina alueella voi olla jonkun luistin ja veskariin voi joku vähän osuakin. Kaikki riippuu aina siitä tilanteesta. Mun mielestäni Kestner ja Tuohimaa eivät ottaneet sellaista kontaktia, että se olisi estänyt Tuohimaata torjumasta jatkokiekkoa, vaan Fränä oli jo pelattu siinä vaiheessa ulos ja Viro pääsi vetämään torjunnasta tyhjiin. Vain ihme tai Viron totaalijäätyminen olisivat tossa kohtaa pelastanut HIFK:n.

En tiedä, kaksipiippuiset fiilikset. Aina voi jossitella, mutta mä luulen, että maali olisi pitänyt hyväksyä myös haaston jälkeen. Vittumaisintahan tässä on se, että tilannehuoneen logiikalla se maali olisi voitu myös hylätä. Mutta olisiko se ollut oikea päätös? Mun mielestäni ei. Viime kädessä HIFK:n pelaajat pelasivat kollektiivisesti niin päin helvettiä, että ei tuo nyt mikään maailman suurin vääryys ollut, vaikka tapa millä se tuli, vituttaakin. Siis ne meidän pelaajien kardinaalivirheet juuri jatkoerässä, kun olisi pitänyt pelata fiksusti varman päälle.

Kestnerin maali, vaikka Leskisen mokasta tilanne tavallaan lähtikin, oli todella hieno ja ammattimiehen tuotos. Jäätävää viimeistelyä tärkeässä paikassa. Meillähän tuollainen loisti poissaolollaan, vaikka Jesse ja Niki hienosti eilen huutoon vastasivatkin. TPS rankaisi, kun paikka tuli, siitä se ero lopulta tuli. Vituttaa.

 

[Pordinard]

Joo, ei tässä auta enempää itseään kiusata.

"Some dreams come true, but most dreams don't" laulaa Bill Misener erätauoilla ja sitähän se on. Eteenpäin.

 

[Vipers]

Joo, ei tässä auta enempää itseään kiusata.

"Some dreams come true, but most dreams don't" laulaa Bill Misener erätauoilla ja sitähän se on. Eteenpäin.

Ei kiusata mutta mitä sanoisitte, että se oli paitsio kun kuuntelee kiekon vastaanotto äänet. :)

 

[Schwein]

Se on näin, ja mun aivoista fanaattinen IFK-kannatus on tehnyt sen, että olen muussa elämässä suht positiivinen tyyppi, joka näkee monesti valoisan puolen asioissa, ja uskoo että eihän tässä mitään.

MUTTA lätkässä aivan vitunmoinen pessimisti. Ette varmaan oo huomannutkaan :o
Poffeissa ei sais (voittoissa siis) tappioasemaan joutua ollenkaan, eikä mielellään pelin maaleissakaan. Runkosarjan tappiot pystyy käsittelemään siinä suht pian, poffeissa hyvin vaikeaa ja tippuminen katastrofi. Pahinta välierät, kun finaali näkyy jo. Kestää kauan ylipääsy, myös tässä tapauksessa. Hallilla seistään ja tulitukea vieressä, ja nyt noin isojen pelien kattominen sohvalta tuntu ehkä vielä vaikeammalta jotenkin (ehkä).

Mutta se pääpiirteittäinen positiivisuus muussa elämässä lätkän ulkopuolella tasaa, ettei kaikessa nega sentään ole. Kiekossa "vaan".

Hirveän hyvin olit kuvannut mun ajatukseni!

Tosiasia on, surullista kyllä, etten pystynyt katsomaan välieriä enää sen jälkeen, kun TPS tasoitti perjantain matsin. Eilenkin vain vähän kuuntelin radiosta ja vilkuilin Jatkoaikaa ja Liigan sivuja. On totta, että pettymys on helpompi käsitellä hallilla kuin kotisohvalla. Ehkä pahinta on se, kun ei kehtaisi näyttää muille perheenjäsenille miten paljon voi niin oikeasti merkityksetön asia, kuin IFK:n putoaminen pudotuspeleissä, vituttaa. Tosin kyllä ne sen joka tapauksessa tietää.

Olen myös sillä lailla luuseri, että pronssi lämmittäisi kyllä. Arvatkaapa aionko katsoa pronssiottelun? No en helvetissä! Kiinnostaisi kyllä, mutta en kestäisi sen tuomaa mahdollista (todennäköistä) pettymystä. Tosin vituttaa tappio siinä katsomattakin. Mutta jääpähän edes Tapolan tuomarisormikoukut näkemättä.

Jotkut mm-kisat ei juuri jaksa kiinnostaa, mutta jos nyt Suomi vaikka taas pääsee pitkälle, niin tulee niitä varmaan katsottua. Vaimo on joskus ääneen ihmetellyt, että miten voin niissä peleissä olla niin optimistinen ja rauhallinen. No sehän nyt on ihan eri asia! Ei siellä pelaa IFK.

 

[FosaMasa10]

Katsoin Play off -sarjat Kärppiä ja TPS:ää vastaan TV:stä.

IFK vei Kärppiä niin suvereenisti, että pelejä pystyi seuraamaan levollisin mielin. Kaksinkamppailut ja pelinopeus ratkaisivat. Myös maalivahtipeli oli parantunut kauden aikana. Sarja IFK:lle 3-0.

TPS:ää vastaan ajattelin ensimmäisen pelin jälkeen, että onpas taso laskenut Kärppä -sarjaan verrattuna, vaikka voitto tuli 4-1.
TPS -sarjan käännekohta oli mielestäni toisen pelin toinen erä, jossa TPS vei kotijoukkuetta kuin metrin mittaa. IFK kai romahti tästä jotenkin henkisesti. En voi vieläkään käsittää, että se katastrofierä päättyi 0-0. Peli TPS_lle 2-3 ja ottelusarja 1-3.

Fakta on, että IFK:n taso laski Kärpät- sarjan lopun ja TPS-sarjan alun välisen viikon aikana. Herra tietää, käyttikö joukkue väliviikon parhaalla mahdollisella tavalla.

Miksi TPS käveli IFK:n yli finaaliin? En keksi muuta selitystä kuin paremman joukkuehengen. En löydä syytä pelaajamateriaalista, valmennnuksesta, maalivahdista, pelikirjasta, huonosta harjoittelusta, loukkaantumisista, en edes koronasta.

En sano, että IFK:lla olisi ollut huono joukkuehenki. TPS:llä vaan oli parempi.

Kun ruinaamme taas koko kevään ja kesän laadukkaampia ja kalliimpia hankintoja, on hyvä palauttaa mieliin, millä pienipalkkaisilla ohutpartaisilla solttupojilla TPS kellisti nimivahvan IFK:n.

 

[timotl]

Olen tämän ennenkin sanonut, mutta HIFK:n pitää olla täysin ylivoimainen, jotta se mestaruuden voittaa (1998 ja 2011). Jos menee tiukaksi ja mitataan henkistä lujuutta, niin turpaan tulee (1999 ja 2016). En edes halua tarkistaa, että kuinka monta tiukkaa välieräsarjaa HIFK on hävinnyt. Tai jatkoaikaa pleijareissa.

Tämä. Olisiko psykologisen valmennuksen paikka, vai jonkun johtavan suurpelaajakapteenin hommaa saada jengi luottamaan itseensä tiukassa paikassa? Liian usein kun menee tiukaksi, HIFK on se joka putoaa ja häviää jatkoilla. 2011 oli joko suonenveto Jokerit-sarjassa, tai sitten nimenomaan Jokerit oli joukkueena se ärsyke joka sysäsi pelon taka-alalle. Kun olet oikeassa mielentilassa (ärsyyntynyt,altavastaaja), on helppoa saada maksimitehot ja maksimisuoritus.

HIFK on liian usein häviötä pelkäävä joukkue, jonka vastustaja taas (paineettomana ja ärsyyntyneenä) pääsee haastamaan maksimitehoillaan. Siinä ei materiaaliero paina, jos "altavastaaja" on tarpeeksi hyvässä henkisessä tilassa ja suosikilla on vain ne paineet.

Siksi, altavastaajana, olisi ollut kiva päästä haastamaan suursuosikki Lukko. Lukolla on vain 58v paineet ja pelkkää hävittävää. Itsekin ollaan haastettu hyvin altavastaajina viime vuosina esim Kärppiä.

Salmelainen/Peltonen saisivat valita sellaisia ukkoja joukkueeseen, joista huokuu terve itseluottamus eikä pelko häviämisestä. Jos menee tiukaksi, ei saa pissi mennä pöksyyn vaan väkisin rinta rottingilla nuijia pelit himaan.

 

[Le Banner]

Miksi TPS käveli IFK:n yli finaaliin? En keksi muuta selitystä kuin paremman joukkuehengen. En löydä syytä pelaajamateriaalista, valmennnuksesta, maalivahdista, pelikirjasta, huonosta harjoittelusta, loukkaantumisista, en edes koronasta.

Syy ja selitys se on tavallaan tuokin, mutta itse ihmettelin eniten sitä, että ennen niin sähäkät Leskinen, Hursti, Lundell ja osittain Jääskäkin olivat menettäneet yhtäkkiä noin 15km/h nopeudestaan, eikä olisi tunnistanut samoiksi pelaajiksi ilman numeroa.
Ja pieniin juttuihin nämä AINA lopulta ratkeaa, kuten Lyden viimehetken sipaisu peliajalla, jossa kiekko lepattaa ylärimaan ja siitä vielä vittuillessaan tolppaan ja ulos. Milli alemmas ja huomenna jatkuisi.

 

[Peluuri]

Tämä. Olisiko psykologisen valmennuksen paikka, vai jonkun johtavan suurpelaajakapteenin hommaa saada jengi luottamaan itseensä tiukassa paikassa? Liian usein kun menee tiukaksi, HIFK on se joka putoaa ja häviää jatkoilla. 2011 oli joko suonenveto Jokerit-sarjassa, tai sitten nimenomaan Jokerit oli joukkueena se ärsyke joka sysäsi pelon taka-alalle. Kun olet oikeassa mielentilassa (ärsyyntynyt,altavastaaja), on helppoa saada maksimitehot ja maksimisuoritus.

HIFK on liian usein häviötä pelkäävä joukkue, jonka vastustaja taas (paineettomana ja ärsyyntyneenä) pääsee haastamaan maksimitehoillaan. Siinä ei materiaaliero paina, jos "altavastaaja" on tarpeeksi hyvässä henkisessä tilassa ja suosikilla on vain ne paineet.

Siksi, altavastaajana, olisi ollut kiva päästä haastamaan suursuosikki Lukko. Lukolla on vain 58v paineet ja pelkkää hävittävää. Itsekin ollaan haastettu hyvin altavastaajina viime vuosina esim Kärppiä.

Salmelainen/Peltonen saisivat valita sellaisia ukkoja joukkueeseen, joista huokuu terve itseluottamus eikä pelko häviämisestä. Jos menee tiukaksi, ei saa pissi mennä pöksyyn vaan väkisin rinta rottingilla nuijia pelit himaan.

On alkeellista "keittiöpsykologiaa" olettaa, että häviöt tai huonot suoritukset tärkeässä paikassa johtuisivat aina psykologisista syistä..(siis siitä, ettei pää kestä) Erittäin harvoin on kysymys siitä, mutta on vain helppo hokea samoja asioita, mitä on kuullut toisten hokevan vastaavissa tilanteissa. Joka joukkueen pelaajat ovat yksilötasolla jokseenkin yhtä vahvoja psyykkisesti( pelaajien keskiarvo) Joukkueen psyykkinen valmius/ kestokyky toki laskevat joissain ääritilanteissa esim. pitkän tappioputken jälkeen, mutta silloinkaan ei välttämättä jokaisella yksittäisellä pelaajalla.

 

[Keskikalja]

Jatketaanko huomenna tässä ketjussa kello 18.30?

 

[Dev]

Jatketaanko huomenna tässä ketjussa kello 18.30?

Ei. Cmore irtisanottu. Perkele. Vieläkin vituttaa.

 

[Nahkasohva]

Luulin ensin, että Telian lähetys pykii, mutta ei. Tapparan vauhti vain on noin 30 % TPS:n vastaavasta, ainakin näin aluksi.

 

[Nahkasohva]

Saarinen selvästi haluaa pronssia. Nätti 1-0-maali.

 

[Schwein]

Vähän kurkin... Yksi maali ei kesää tee, mutta kiva toki että IFK:lle avausmaali. Ja Saariselle.

Bernhardtilta hieno passi.

 

[Nahkasohva]

Sitten jo tulokseksi 2-0! Ei oikein näytä Tapparaa tämä peli kiinnostavan.

 

[RedDawn]

Jeppeä pronssikin kiinnostaa, hieno byyri! Tappara ekan vitosen perusteella sopii meille paljon paremmin vastustajaksi kuin TPS...

JA SE ON JO 2-0!!!!!

 

[Schwein]

Hienoa alku. Salliselta upea yksilösuoritus. Mutta eiköhän sieltä joku Peltola kohta tasoita.

 

[RedDawn]

Kapu laittoi hienon!

 

[RedDawn]

Jaha, ja seuraava IFK:n pelaaja telottu rikki... melkosta kyllä. Toivotaan ettei käynyt Winbergille pahemmin, ikävän näköinen tilanne...

 

[Keskikalja]

Onko kahvara oikeasti noin paska vai miksi tällä hetkellä näyttää kaikki niin helpolta versus tepsi?
Jaahas, pitikö nyt tämmöinenkin Winbergille tulla.

 

[/dev/null]

Vittu. Toivottavasti Wmberg on kunnossa.

 

[Rutale]

Ollaan kontillaan ja pyllistellään.

 

[Nahkasohva]

Tappara on vaarallisimmillaan alivoimalla.