Mainos

Peliesitykset 2020–2021

  • 505 568
  • 6 876

timotl

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei edes tuo materiaali riittänyt Pikkaraiselle. Mutta kyllähän tuo korona oli kaiken syy. Sitä olen ihmetellyt, että miten se muuten mahtoi osua juuri meihin.
No tuliko se Lundellin mukana eurohöntsäturnauksesta, ja muutenkin jengi oleilee keskellä Suomen pahinta aluetta.
 

EPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
IFK tsemppasi hyvin ja maalipaikkoja taas oli sen verran että paremmalla tuurilla matsi olisi voinut ratketa meille jo varsinaisella peliajalla, mutta ei riittänyt IFK:lla tänäänkään sitten lopulta ja eiköhän TPS ihan ansaitusti mennyt finaaliin.

Harmi meidän ja joukkueen puolesta - ensin näytti mahdottomalta ja sitten näytti hyvältä kun ensimmäiset 4 peliä oli pelattu mutta ei vaan lopulta riittänyt.

Lyytinen, Lundell, Leskinen ja Sallinen sekä Borgström poislukien tämän päiväinen matsi eivät pääseet tasolleen ja näen että siihen tämä ratkesi. Kaikilla ilmeisesti tartunta ja siihen vielä pitkä poissaolo peleistä. Typerää jossitella, mutta olisiko IFK pelannut paremmin, jos korona olisi tullut 2 viikkoa aiemmin tai jos sitä ei olisi tullut. Toisaalta paikkoja ratkaista oli eilen ja tänään.

Borgströmin ja Saarisen maalit oli hienoja mutta tänäänkin tuhlattiin hurja määrä paikkoja ja aika pienet oli marginaalit.

Ihmettelisin kyllä jos TPS:llä olisi mahdollisuuksia Lukkoa vastaan finaalissa. En tosin tiedä olisiko IFK:llakaan ollut, vaikka kunnossa oleva IFK ja Kousa messissa IFK olisi ollut vahva haastaja Lukkoa vastaan.

Onnea silti TPS:lle. Yllättävän sitkeä joukkue oli ja hyvä työmoraali ja heidän ratkaisupelaajat onnistuivat silloin kun piti.

Vaikka harmittaa ettei päästy finaaliin, niin odotan kyllä IFK:lta voittoa pronssipelissä.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Ei ne tuoreet jalat olisi olleet pahitteeksi viimeistään tähän peliin. Esimerkiksi Leskinen olisi joutanut aivan hyvin katsomoon, koska kuitenkin oli helposti nähtävissä hänen hyötynsä joukkueelle. Joo, parhaiden pelaajien pitää onnistua, mutta jos hommasta ei tule vittuakaan, pitäisi olla sen verran munaa, että ottaa tilalle jonkun, jota edes kiinnostaa yrittää tyhjänpäiväisen surffailun sijaan. Ehkä Pikekin oppi tästä jotain jatkoa ajatellen, missä sitten tulevaisuudessa valmentaakin.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maikkarin sivuilla on itse asiassa vielä vähän pidempi pätkä, mistä näkyy tilanne paremmin. Anton lähti vaihtoon aivan väärään aikaan ja Borgström oli myöhässä sen takia. Jääskä vietiin ihan totaalisesti kahville ja se oli sitten lopun alkua. Pahalta tuntuu, että tollaseen sitten kausi päättyy, mutta kaikki lasketaan. Tähtien asennot eivät nyt kaikkien suureksi yllätykseksi olleet tänäkään vuonna HIFK:n puolella. Mutta nää on näitä. Onni ansaitaan. Jääskä on nyt ehkä vähän antisankari näissä geimeissä, kun pari missattua ja nyt tämä, ja se mua harmittaa, koska yleisesti ottaen skulasi ihan hyvin. Päätä pystyyn, joukkueena mennään.

Nyt kun näin tuon maalin, mua rupesi vituttamaan ihan kunnolla.
 

RedDawn

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Seattle Kraken, Vancouver Canucks
Vitutus on armoton. En ihan pysty käsittämään miten tää peli pystyttiin lopulta häviämään. Jessen ja Nikin upeat maalit ja tuntui että nyt tää hoidetaan. Mutta sitten se yksi virhe you-know-who:lta ja homma tasoihin. Telia säästi meidät lopulta siltä pahimmalta.

TPS vei meitä ekan pelin jälkeen joka alueella ja jengi suli kauden tärkeimmällä hetkellä. Siinä faktat. Kyllä tässä saa sekä pelaajat että valmennus katsoa pitkään peiliin, koronan taakse on täniltaisen perusteella aivan turha mennä. Ainoa jolle annan armoa tässä suhteessa on Lundell, sillä hän on todistetusti ainoa joka taudin sairasti ja verrattuna koko muuhun joukkueeseen hänen koko kevätkautensa oli SUPERvaikea.

Vaikka harmittaa niin kyllä mä olisin silti iloinen jos tälle joukkueelle jäisi pronssimitali muistoksi ja palkinnoksi tästä kaudesta. Ollut niin erikoiskausi että toi tuntuisi jo saavutukselta. Ja soisin sen tälle joukkueelle, VAIKKA tää kausi loppuikin aikamoiseen mahalaskuun.

Salmelaisen ja Piken analyysia kaudesta odotellessa.
 

Kale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Tom Laaksonen
Vuodesta toiseen sama laulu. Ei riitä peliesitykset, ei uskallus, ei tahtotaso. Joukkueessa aina joku valuvika. Ei yksi ihminen ehdi sadan elinvuotensa aikana monesti IFKn finaalitunnelmia haistelemaan. On tämän paskajengin kelkassa raskasta.

Allekirjoitan tämän viestin sanasta sanaan. Saatanan raskasta on ollut. Ja messissä ollaan. Ikuisesti.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Vitutus on armoton. En ihan pysty käsittämään miten tää peli pystyttiin lopulta häviämään. Jessen ja Nikin upeat maalit ja tuntui että nyt tää hoidetaan. Mutta sitten se yksi virhe you-know-who:lta ja homma tasoihin. Telia säästi meidät lopulta siltä pahimmalta.

TPS vei meitä ekan pelin jälkeen joka alueella ja jengi suli kauden tärkeimmällä hetkellä. Siinä faktat. Kyllä tässä saa sekä pelaajat että valmennus katsoa pitkään peiliin, koronan taakse on täniltaisen perusteella aivan turha mennä. Ainoa jolle annan armoa tässä suhteessa on Lundell, sillä hän on todistetusti ainoa joka taudin sairasti ja verrattuna koko muuhun joukkueeseen hänen koko kevätkautensa oli SUPERvaikea.

Vaikka harmittaa niin kyllä mä olisin silti iloinen jos tälle joukkueelle jäisi pronssimitali muistoksi ja palkinnoksi tästä kaudesta. Ollut niin erikoiskausi että toi tuntuisi jo saavutukselta. Ja soisin sen tälle joukkueelle, VAIKKA tää kausi loppuikin aikamoiseen mahalaskuun.

Salmelaisen ja Piken analyysia kaudesta odotellessa.

Joo tässä illalla piri vielä muutama homma pelin jälkeen tehdä, mut toistaiseks menny vuorotellen tyhjällä katseella ulos tuijottamiseks sekä luurin selaamiseks ja vitutuksen purkamiseks.

En oikeen tiedä mikä tässä eniten vituttaa. Ehkä se että rosteri noin kova (pakiston rajallisuudesta huolimatta, mutta saikuttelu huomioitava) ja sitten kuitenkin täydellinen mahalasku. Ja vielä sulaminen johtoasemassa tänään pari minuuttia ennen loppua. Ja se Lyytisen ylärima-tolppa varmaan puskee uniin kans ihan kiitettävästi.

Koville ottaa tämän kaltanen kyllä, todella koville.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Allekirjoitan tämän viestin sanasta sanaan. Saatanan raskasta on ollut. Ja messissä ollaan. Ikuisesti.

Näinhän se on mennyt. Mutta HIFK on kyllä opettanut aivan helvetin hyvin pettymysten sietokykyä. Ikäviä fiiliksiä on koettu vuosien varrella niin paljon, mutta aina niistä on noustu. Siitä on ollut hyötyä myös muiden elämän pettymysten kestämisessä.

Kun olet ensin jännittänyt peli kerrallaan niin, että oksettaa, kokenut toivottomia hetkiä, jotka ovat jossain vaiheessa kääntyneet toivon hetkiksi, kunnes sitten yhtäkkiä märkä rätti onkin kasvoilla ja kaikki on loppu ja sisällä on jäytävä tyhjyys. Jo valmiiksi rupiseen sieluun sattuu ja monta itkuakin on tihrautettu. Heräät aamulla ja sisällä on tyhjyys. Monta päivää. Kunnes sitten yhtenä aamuna herätessä se tyhjyys ei olekaan enää niin käsinkosketeltavaa. Kuulet jostain päivämäärän, jolloin uusi joukkue julkaistaan ja alat varovasti odottaa sitä. Muistat kyllä, miten edellinen kausi päättyi, mutta toivo elää, että josko se ensi kausi olisi vihdoinkin The kausi ja Kannu saataisiin Stadiin. Keväällä tosin tiedät, että ei se ollut. Tälläkään kaudella, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Uusi joukkue julkaistaan, varovaista innostumista ja jossain vaiheessa innostus onkin jo suurempaa. Sitten käydään pari kuukautta spekulointia ihan kaikesta ja odotetaan vielä lisävahvistuksia. Loppukesästä ilmoitetaan pari uutta nimeä ja alkaa armoton odotus kauden alkamisesta. Viikot kuluu ja uusi kausi alkaa. Ja kaikki alkaa taas alusta. Vuosi ja vuosikymmen toisensa jälkeen. Tässä välissä ehtii tapahtua muussa elämässä kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa. On surua ja murhettakin. Mutta, koska HIFK, tiedät, että elämä jatkuu myös pettymysten jälkeen, koska ennenkin on niin käynyt. HIFK on opettanut sen, monta kertaa.

Ja sitten yrität selittää jollekin jääkiekkoa seuraamattomalle tätä kaikkea ja he kaikki katsovat yksi toisensa jälkeen sua kummissaan tajuamatta, mistä tässä kaikessa on kysymys. Vuosi toisensa jälkeen kevät on pyhitetty pleijareille. Mitään ei suunnitella kuin korkeintaan ehkä välipäiville voi jotain yrittää. "Nähdäänkö kolmen viikon päästä?" kysytään, mihin vuosikymmen toisensa jälkeen vastataan, "joo, voidaan ehkä nähdä, jos HIFK:lla ei ole peliä. Mutta sen näkee sitten, vielä en pysty sanomaan. Edellisenä iltana tiedän varmasti." Onneksi mulla on niin mahtavia ystäviä, että ymmärtävät. Tai eivät ehkä ymmärrä, mutta sietävät, kun ystävyys kerran jatkuu.

Mulla on myös niin mahtavia HIFK-ystäviä, että vaikka tappiot vituttaa aina, niiden läpikäyminen yhdessä on melkein yhtä mahtavaa kuin voittaminen. Melkein. On aitoa vertaistukea, tietävät, mitä tässä käydään läpi. Tämä kausi on ollut siinäkin poikkeus. Ei ole oikein lähtenyt silläkään saralla, kaikki ovat tehneet parhaansa fiilikseen pääsemisessä omissa poteroissaan. Tuntuu hyvin väärältä tavalta sekin. Lätkä on parasta livenä, haisevissa halleissa junttien vittuilua kuunnellen ja kyllä tässä kädet syyhyää jo ensi kautta silmällä pitäen, vaikka tämäkään kausi ei ole vielä ohi. Sekin tuntuu vähän petturuudelta tämän kauden mahtavaa jengiä kohtaan, joten ehkä maltan vielä mieleni. Mitali on kuitenkin aina mitali, vaikka pronssipelistä voitaisiinkin luopua kokonaan.

Olisin kyllä toivonut, että finaalipaikka olisi ratkennut jotenkin muuten kuin tänään nähdyllä tavalla, vaikka tuollaisetkin tilanteet kuuluvat peliin. Emme toki tilannetta edes nähneet kuin vasta jälkilähetyksenä, mikä sekin vituttaa. Pettymys on valtava, mutta kyllä joukkue mun mielestäni lopulta kaatui saappaat jalassa. Eilisestä parannettiin se, mitä pystyttiin. Ei vain riittänyt. Mun mielestäni olisi ansaittu tästä voitto ja G5 Stadiin ja kerrasta poikki. 1,5 umpipaskaa peliä vesitti tämän, joten vittuakos tässä itkemään. Mutta ei ollut onnikaan myötä. Turhaa selittelyä ja haihattelua tämä kaikki. Pahalta tuntuu silti. Joukkue kokonaisuudessaan, valmennusta ja kaikkia muita tiimiin kuuluvia myöden olisi ansainnut enemmän. Me olisimme ansainneet enemmän. Mutta peli on raakaa ja julmaa häviäjälle, senhän me tiedämme hyvin.

Elämä jatkuu sitten taas joskus.
 

Pordinard

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buffalo Sabres
Söin sanani ja katsoin tuon maalin kun tähän ketjuun linkattiin. Siitä sitten masokismin huumassa löysin cmore-appistä pitemmän videon jossa on muutama maalia edeltänyt vaihtokin mukana. IFK tosiaan pienen paineen jälkeen purkaa omista määrämittaisella, Sallinen ehtisi hyvin paineistamaan kiekkoa hakevaa Tepsin pakkia, tai jopa taistelemaan kiekosta mutta 75 sekunnin vaihto alla ja kurvaa vaihtoon... minne ovatkin sitten kaikki muutkin jo suunnanneet, siis ihan kaikki kentällä olleet IFK:n pelaajat pl. Jääskä jonka Leskinen vaihtoi kentälle parikymmentä sekuntia aikaisemmin. Tepsin pakki avaa nopeasti Kestnerille ja loppu näkyykin tuossa lyhyemmässä klipissä. Tuo maalille ajokin olisi "kiva" nähdä vaikka kattokamerasta kun tuolla tilannehuoneketjussa on pientä pöhinää että olisi voitu tarkastuksessa hylätä.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Iso pettymys. Vähän jäi jopa sellainen epätietoinen fiilis, että eihän tässä näin pitänyt käydä.
Yleensä IFK on kuitenkin lähtenyt viimeistään välierävaiheessa lähtökohtaisena altavastaajana, mutta nyt oltiin ennakkosuosikki ja ihan myöskin omissa papereissani.
Game 1 meni vielä hyvin. Sen pelin aikana kävi päässä vielä ajatuksia, että miten noin heikkotasoinen jengi kuin TPS on näinkin pitkällä. Se oli ylimielinen ja omaan nilkkaan kopsahtava ajatus se.
Game 2 näytti olevan vielä avauserän jälkeen ihan hyvin hallussa. Sitten tuli se THE HETKI, jolloin kaikki kääntyi. IFK:n jäähy ja sen jälkeiset vaihdot muuttivat kuvan kokonaan. TPS rummutti loppupelin ja otti pelistä lopulta ansaitun voiton jatkoajalla.
Game 3 oli jonkinlainen ulospuhallus IFK:lta. Mikään ei toiminut ja joukkue näytti todella alistuneelta ja väsyneeltä niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Game 4 herätti taas pientä toivoa. IFK tuli alussa hyvin ja oli mielestäni aktiivisempi joukkue. 1-2 johtoon siirryttäessä oma fiilis oli kuin kuolleella nousseelta. Uusi toivo, uudesta mahdollisuudesta. Sitten tulikin se Leskisen C-junnumainen juokseminen ja Kestnerin tasoitus, joka vei ainakin itseltäni taas puhdin pois.
Jatkoaika sitten kruunautuikin CMoren ja tuotantoyhtiön puuhasteluun, mutta en sitten tiedä oliko se kuitenkin vain pelastus. En ottanut radiota käyttöön vaan seurasin Jatkoajan liveseurannan kautta hommaa. No sitten sieltä niiden kymmenien hassutteluiden jälkeen alkoikin tulemaan Viron hehkutusta, joten siinä kohtaa jo tajusi, että nyt se taisi olla siinä.

Pettymys on iso, mutta jotenkin tämä ei pääse omissa IFK pettymyksissäni edes kovin korkealle. Kausi on ollut niin outo kaiken kaikkiaan. Ei yleisöä, kokovisiirit pelaajilla, IFK:n koronakaranteenit yms. Vaikka IFK pelasikin etenkin lopputalven ja alkukevään erinomaisesti, niin ei päässyt ihan 110% fiilikseen tästä kaudesta. Sen takia käännän tämän nyt positiiviseksi ja ajattelen, että on se mestaruus kivempi voittaa sitten "normaalilla" kaudella, kun hallit on täynnä yleisöä ja Nordiskin pauhaa.
Ei se silti sitä pettymystä poista, että taas kerran jää IFK nuolemaan näppejään. 10v. jo siitä edellisestä ja seuraavaa saa vain odotella...
 

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
Mulle tämä vuosi ei ollut edes TOP5 ulospuhallus.

En ymmärrä miten voi niin edes ajatella.

Oltiin runkosarjan kakkonen ja jäätiin välierissä pronssiotteluun. Jos katsoo historiallisesti niin aika monta runkkarin kakkosta on jäänyt välieriin. Playoffit on tiukkojen marginaalien pelejä. Nyt hävittiin.

Meneeköhän tää pettymys edes top-10 floppauksissa... siellä on kuitenkin vuosia jolloin on taas ollut sarjan kallein rosteri ja jääty sääleihin tai puolivälieriin paskan runkosarjan päätteeksi.
 

Juubelii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kausi oli haasteellinen monella tapaa. Oli alkukauden loukkaantumissuma, useita lainapelaajia, taukoja peleissä koronan takia ja liekeissä ollut ykkössentteri pitkään sivussa jne. Kaikesta näistä huolimatta jengi kasvoi yhtenäiseksi ja voittavaksi joukkueeksi runkosarjan loppua kohti. Ei toinen sija runkosarjassa ollut vahinko. Tottakai harmittaa, että tämä semifinaali meni näin, mutta moni sanonutkin hyvin, kuinka pienistä asioista tämä laji on kiinni. Pomppu sinne tai tänne, olisi tilanne voinut olla toinen.

Itselleni kaudesta jäi käteen monta pelaajaa, joiden uraa seuraan mielelläni jatkossakin. Paljon onnistumisia ja iso kasa voimaannuttavia pelejä, joita on ollut ilo seurata. Ei ole syytä painaa leukaa rintaan, vaan nyt päät pystyssä hakemaan pronssi himaan.
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen tämän ennenkin sanonut, mutta HIFK:n pitää olla täysin ylivoimainen, jotta se mestaruuden voittaa (1998 ja 2011). Jos menee tiukaksi ja mitataan henkistä lujuutta, niin turpaan tulee (1999 ja 2016). En edes halua tarkistaa, että kuinka monta tiukkaa välieräsarjaa HIFK on hävinnyt. Tai jatkoaikaa pleijareissa.

Onneksi HIFK-fani on mestari keksimään selityksiä, sillä selittelyhän on luusereiden hommaa. Milloin on valmentajan projekti kesken, milloin edeltävän GM:n kasaama joukkue, milloin ilman omaa syytä juuri IFK:n kohdalle osuva saikkukierre tai mystinen ongelma viimeistelyn kanssa. Nyt toki korona, joka tietysti kohtelee kaltoin vain tätä jengiä. No, uusi valmentaja tulossa ja korona jatkuu, joten selittelijät pääsevät taas helpolla pari seuraavaa vuotta. Pestään kaikkien vastuuhenkilöiden selät, sillä HIFK:ssa ei kenenkään tarvitse vastuuta kantaa. Tässä kohdassa ei saa missään nimessä huomioida, että valmentajavelho Raipe vei kriisi-TPS:n vuoden sopparilla finaaliin.

Kyllä minä tätä elinkautista silti kärsin ja seison jengin takana, vaikka edeltävä teksti siltä ei varmasti näytäkään. Vituttaa vain aina tähän aikaan vuodesta, kun oma jengi pystyy lähes ylivoimaisilla resursseilla epäonnistumaan vuodesta toiseen. Yksi hemmetin mestaruus koko 2000-luvulla ja nyt eletään sentään jo vuotta 2021!

Syyttäkää vain oksennuksesta, sillä sitä tämä juuri nimenomaan oli. Kesällä sitten jaksan taas lapsellisesti uskoa hienoon seuraavaan kauteen.
 

Kimmo_Ahteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jos jonain kautena ei aivan pakko ole tavoitella pyttyä niin olkoon se sitten tämä kausi. Pelit kauden mittaan jäähallissa on se juttu ja siinä jotenkin "kasvaa" jengin mukana. Esimerkiksi Lundellin seuraaminen olisi ollut todella palkitsevaa jos olisi ollut ns. normikausi. Viimeksi nähnyt Lunkan livenä pelaamassa joskus 1½v sitten ja nyt hänellä matka jatkunee rapakon tuolle puolen. Tälläisten kasvutarinoiden seuraaminen on osa kautta ja nyt sekin jäi välistä.

Raipe on jotenkin symppiksen oloinen ja eroaa muista tamperelaisista valmentajista sillä ettei aiheuta v-tuksen tunnetta kun naama lävähtää telkkariin. Olen jollain tapaa tyytyväinen että Raipe on tämän myötä nostettu valmentajien eliittiin (ainakin hetkeksi) ja se helpottaa tuskaani jollain tasolla. Muutenkin, aika harva valmentaja on vienyt jengin ekana kautenaan finaaleihin. Respect.
 

Target

Jäsen
Suosikkijoukkue
Löytyy
Ekassa pelissä TPS oli totaalisen aseton. Toisen alku samoissa merkeissä. Mutta sitten pieni pelitavan muutos, aktiivisuuden lisääminen -> Raipe tiesi mitä tekee. IFK:lta vietiin etu ja aseet. Mutta ei mitään kunnon muutosta IFK:n pelitapaan, ei riitä että kenttiä sekoitetaan. Liigan omat suosikit olivat vastakkain, joten suolaisenmakea maku jäi otteluparista.

Sitten kun uusi halli valmistuu Nordikselle pitäisi lähettää Stadille anomus, jossa väylä Arenalta Nordikselle nimetään Via Dolorosa:ksi. Ei ole hauskaa kummassakaan päässä.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös