4-0 turpaan kertoo tylysti kaiken oleellisen. Toinen on ollut hyvä, ja toinen Jatkoajan variantilla aivan paska.
Mutta kun omaan silmään ei ollut. Peli oli aivan helvetin vauhdikasta ja hyvää lätkää. Tuollaisen lätkäpelin perusedellytys on, että molemmat joukkueet pelaavat todella hyvin. Peli oli tasoltaan verrannollinen minkä tahansa eurooppalaisen liigan parhaimpiin peleihin. Momenttumi vaihteli, mikään yhteen maaliin peli tuo ei ollut, vaan IFK:llakin oli paikat viedä peli nimiinsä.
Nämä pelit eivät ratkea pelikirja eroihin tai taktisiin paremmuuksiin. Erot ovat hiuksenhienoja, ja lopputulos yhsittäisen pelaajan pieniä tai hieman suurempiakin yksittäisiä virhearvioita tai epäonnistumisia, joista vastustaja armottomasti rankaisee kaukalon ulkopuolelle helpon näköisesti. Mutta epäonnistua on myös toisin päin, eli päästän vastustajan virheestä vapaaseen maalintekopaikkaan, mutta jätetään maali tekemättä. Noissa tilanteissa ei auta pelikirjat, eikä taktiikat. Pelaaja on tuolloin todella yksin, ja vain yksin vastuussa lopputuloksesta. Mutta dissatakko omaa pelaajaa, vai ylistää vastustajaa, on sitten jokaisen omassa pienessä synkässä lätkämielessä oleva perusasetus, johon voi kyllä itsekin vaikuttaa omalla suhtautumisellaan.
Itseäni vituttaa hävitty peli. Mutta mun silmin pelattiin ehdotonta kärkivastusta vastaan tasapäinen kamppailu, jonka loppulukemat eivät anna todellista kuvaa tapahtumista. Tämä oli malliesimerkki niistä peleistä, joiden "tuloksen taakse on nähtävä" arvioitaessa joukkueiden voimasuhteita.
Olisiko Nippe ollut fiksumpi valinta? Olisiko hänet pitänyt laittaa maaliin peliin, jonka paineet historiansa vuoksi oli taatusti pelaajillekin erityiset? Mitäpä jos Nipellä olisikin ollut huono päivä, ja luvut taululla 6-0? Vai olisiko 4-0 jo riittänyt nuoren moken itsetunnon horjuttamiseen? Olisiko Nipellä ollut eilisessä pelissä eväitä 0-peliin, joka olisi ollut edellytys voitosta pelaamiseen?
Aika vaikea uskoa Lukon viimeistelyä katsoessa. Olisiko Nipen peluutuksen lopputuloksena ollut maalivahtikaksikko, jonka pelillinen itsetunto olisi mollivoittoinen? Näitä voi jossitella, mutta varmaa vastausta ei saada.
Nyt peluutettiin Fränää, ja hän päästi 3 mutta torjui aika monta pahaakin vetoa. Mikään katastrofi tuo peli ei häneltä ollut
ja kenttäpelaajilla oli taatusti paikkansa neljän maalin tekemiseen, mutta yhtään ei tehty. Olisiko Fränän paikka kumminkin ollut penkillä, vaikka oli pelikuntoinen ja -haluinen? Mitä tekee ihmiselle se, että hänet sivuutetaan työstään? Eilisen pelin pelaaminen huonosti olisi varmaan lisännyt voittamiseen tarvittavan vireen löytymisen vaikeutta, mutta omaan silmään Fränä pelasi hyvin, mikä on taas omiaan nostattamaan hänen virettään seuraan peliin, ja penkillä istuu voitontahtoaan kasvattava nuori haastaja kihisemässä pelihaluja. Niin tylsää kuin se onkin, niin itse olen pelaajakehityksessä hitaampien loikkien kannalla. Nippe on hemmetin hyvä aihio Liiga-joukkueen ykkösvahdiksi, mutta fyysisesti vielä kesken. Tässä vaiheessa on turha kolhia vielä hänen menttaalipuoltaankin vaatimalla mahdottomia, mitä eilisen pelin voittaminen olisi maalivahdilta edellyttänyt.
Hyvä peli, paska lopputulos, eteenpäin.
