Alussa olisi pitänyt se avausmaali iskeä. Olisi pelin suuntaus ollut todennäköisesti hyvinkin erilainen.
Alkuun oli ylivoimaa, jopa 5-3 ylivoimaa tarjolla huolella, mutta ei kelvannut. Oli myös pari muutakin hyvää paikkaa, ainakin Heljangon kiekosta ohi sutaiseminen takatolpilta ja Jääskän mailan katkeaminen takatolpilta myöskin.
Ei oikein suuri ennustaja tarvinnut olla, että tiesi Sportin iskevän sitten sen avausmaalin. Ja jotenkin ei tarvinnut myöskään ennustaa, että Sport iskee ensimmäisellä ylivoimallaan myöskin, kun sitä ennen IFK oli tuhlannut neljä eri tilaisuutta, joista puolitoista minuuttia jopa 5-3 ylivoimaa.
2-0 tilanteeseen nähden kolmannen erän nousu ja edes piste lämmittää jotenkin.
Jatkoaika oli oikein viihdyttävää menoa. Paikkoja riitti molemmissa päissä. Oli kyllä liukkaalla jalalla Broadhurst ja Dyk liikenteessä. Harmi kun Broadhurst ei mikään kliininen viimeistelijä ole, kun niitä paikkoja kuitenkin sai ja saivat hienosti luotua.
Lyytinen pisti hiukan vituttamaan, kun ensin alussa paukuttaa lämärit seinille ja esimerkiksi 5-3 ylivoimalla vetää kiekon takaa ohi ja purkaa koko ylivoiman itse. Sama juttu sitten 3-1 hyökkäyksessä jatkoajalla, kun veto pitkin seiniä. Pelirohkeutta edelleen löytyy, mutta välillä tulee vivahteita siitä viime kauden Lyytisestä ikävästi.
Eteenpäin, eihän tässä muutakaan voi.
