Jännä fiilis katsoa peliä, kun on uskoa siihen, että homma kääntyy kyllä. KooKoon molemmat maalit olivat varsinaisia Rouva Fortunan perseennäyttöjä meille: ekassa Lyytiselle kävi tyylipuhdas emämunaus, eikä muut ehtineet mukaan ollenkaan ja siellä lepasi. Tokassa maalissa Laakso ei varsinaisesti tehnyt mitään väärin, mutta niin vain veto osui juuri oikeassa kulmassa Oksasen mailaan, mistä ohjurina maaliin. Näitä nyt vain tulee, myös meidän vastustajille ja silloin me kaikki olemme täällä, että olipas siinä hieno ja oikea-aikainen ohjuri HIFK:n pelaajalta. Harvemmin haukutaan vastustajan pelaajaa näissä, että olipas huonosti puolustettu.
Kolmannessa erässä kävi sitten perinteiset hyvän tokan erän jälkihöyryissä. Ajatus karkasi jo huomiseen kärkikamppailuun, eikä se paljon tarvitse löysäämistä ja vastustaja lisää vähän kaasua ja yhtäkkiä siellä onkin ihan eri peli kuin edellisessä erässä. On ihan inhimillistä, että niin käy, kun palautumisaikaa on vähän ja huomenna tarvitaan 110%. Annan synninpäästön ihan koko jengille, tällaista oli siistiä tsiigata. Totta kai olisin ottanut mieluummin kolme pinnaa, mutta toisaalta myös rankkarivoiton näkeminen oli mukavaa vaihtelua. Jospa siitä tulisi vielä vähän lisää itseluottamusta.