Pelicansilla on nyt takana ensimmäinen vuosikymmenen liigakiekkoa. Nämä vuodet pitävät sisällään niin riemuisia hetkiä, kuin myös taistelua liigapaikasta - niin kaukalossa kuin kabinetissäkin. Uuden vuosikymmenen olessa ovella on hyvä pitää mielessä mistä tähän tilanteeseen on tultu, mutta sitäkin tärkeämpänä on nähdä tulevaisuuteen: 10 vuoden päähän, jolloin lahtelainen joukkue on ensimmäistä kertaa voittanut jääkiekon Suomen mestaruuden.
Pyrin tekstissäni keskittymään nykytilanteen arvioimisen tai yksittäisten pelaajahankintojen sijaan suuriin linjoihin, joilla - oman näkemykseni mukaan - pystymme realistisesti nousemaan organisaationa uudelle tasolle.
Koko organisaatiota koskeva muutos ei koskaan ole helppo tai kivuton. Se yleensä myös vie aikaa useita kausia. Muutos on kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuus. Nykyisellään Pelicans on organisaationa puoliammattilainen. Asiat on toki hoidettu hyvin, missään ei ole suuria epäkohtia ja saneerauskin on asettanut taloudellisia rajotteita toiminnan kehittämiselle. Todellisuudessa emme kuitenkaan ole vielä kertaakaan pystyneet etenemään taisteluun mestaruudesta vakavasti otettavana kanditaattina, ja varsinkin nyt kun elämme tilannetta, jossa yritys-saneeraus tulee olemaan lähitulevaisuudessa historiaa, on aika muutokselle hyvä. Mikäli tulotaso pysyy vastaavana vielä saneerauksen jälkeenkin, on vain katto rajana Pelicansin toiminan kehittämiselle.
Ensimmäiset askeleet organisaatio onkin jo ottanut määrittelemällä Pasi Nurmisen aseman pelaajakoordinaattoriksi. Hyvä muutos, joka toivottavasti näkyy tulevina vuosina pelaajahankintojen laadussa. Erityisesti kuitenkin toivoisin nuorien lupaavien pelaajien haalimista organisaatioon. Enkä nyt tarkoita vain liiga-ympyröihin, vaan jo junioreista lähtien. Lahteen ovat perinteisesti matkanneet pelaajat, jotka ovat nähneet juuri Lahden parhaana paikkana heidän urakehityksen kannalta, esim. Aaltonen, Komarov jne. Haluaisin tulevaisuudessa nähdä tämän yhtenä suurimpana tekijänä, jolla Pelicans erottautuu muista liigajoukkueista: nuorella pelaajalla tulee olla mahdollisuus kulkea johtavassa pelaavassa roolissa A:sta HeKiin ja sieltä liigaan, samalla saaden osaavaa valmennusta, jossa huomioidaan hänen yksilökohtaiset ominaisuudet. Omavaraisuus pelaajatuotannossa on yksi keino pitää pelaajabudjetti pienenä, mutta kilpailukykyisenä.
Jotta pystymme jalostamaan lupaavista pelaajista todellisia vastuunkantajia, tarvitaan organisaatioon vahvaa osaamista jokaiselle osa-alueelle. Tällä hetkellä vain taloudenhallinto on sellaisessa kunnossa, jossa en näe suurempia kehittämisen kohteita. Muut osa-alueet kuitenkin (markkinointi, valmennus, julkisivu mediaan), vaativat mielestäni hiomista. Tämä muutos saadaan paikattua palkkaamalla organisaatioon oman alansa ammattilaisia. Erityisesti valmennuksessa tämä korostuu, sillä juuri kaukalossahan koko organisaation ponnistukset mitataan. Olisi myös hyvä tehdä yhteistyötä esimerkiksi ruotsalaisten seurojen kanssa, joista voitaisiin ottaa mallia useallakin eri osa-alueella.
Näkemykseni valmennukseen on, että tarvitsemme tulevaisuudessa jokaiselle kehittämisen tasolle oman vastuuvalmentajan. Käytännössä siis tämä tarkoittaisi, että organisaatiossa olisi erikseen voimavalmentaja, pelaajien yksilötaitoon keskittyvä valmentaja ja suuret linjat määräävä pelitapaan keskittyvä valmentaja. Pelitilanteissa nykyisen kaltainen ohjaava valmennus on varamsti tehokkain. Näkisin, että suurin yksittäinen virhe, jonka moderni Pelicans on tehnyt on ollut Jussi Hirvosen kuntovalmennuksesta luopuminen. Vaikka Toivola ja kumppanit olisivat kuinka vetäneet tuhansia harjoituksia, on ammattimies aina kuitenkin ammattimies. Tulevaisuuden organisaatiossa voimavalmentaja keskittyy vahvasti liigajoukkueen, A:n ja HeKin pelaajien yksilökohtaiseen kehittämiseen ja opettaa myös huippu-urheiluun kuuluvaa kehonhuoltoa oikeilla metodeilla. Näkisin suurena vahvuutena, jos valmennus muutenkin olisi koko organisaation läpimenevää: esimerkiksi "taito"-valmentaja tekisi töitä yksilöiden kanssa jo B tai C junioreiden parissa, mutta samalla myös liigajoukkueen, A-junioreiden ja HeKin pelaajien parissa. Tällöin muodostuu selkeä kuva minkälaista potentiaalia organisaatio pitää sisällään. Kun mietitään esimerkiksi nykytilanteetta, jossa omat kasvatit Saarinen, Santavuori ja jossain määrin Sopanenkin tuntuvat polkevan paikallaan, olisi tälläisille pelaajille juuri hieman henkilökohtaisempi valmennus omiaan siirtämään potentiaalia harjoituksista peliin. Koen vahvasti, että harjoitteet joissa koko joukkue vetää kaikki harjoitukset samalla ohjelmalla eivät tue pelaajien kehitystä tarpeeksi hyvin.
Suurin asia mikä tulee kehittämään Pelicansia tulevaisuudessa eniten, on koko organisaatiossa vallitseva halu voittaa. Omistajamme Pasi Nurminen tuli peliurallaan tunnetuksi paitsi räväkkyydestään, myös ylivertaisesta halusta voittaa. Nyt Nupen tulisi siirtää samanlainen ajatus kaikkeen tekemiseen organisaatiossa. Meillä ei ole yhtä paljon resursseja kuin esim. Jokereilla, mutta jos todella haluamme menestystä 10 kertaa enemmän kuin suuret joukkueet, on mestaruus vain ajan kysymys. Yleisö on jo näyttänyt - niin keskustelupalstoilla kuin katsomoissa - olevansa valmis menestykseen ja tukemaan joukkuetta taloudellisesti käymällä peleissä, enää puuttuu organisaation panostus.
Loppuun vielä teen nopean yhteenvedon tulevaisuuden kehittämisen kohteista:
Organisaatioon hankittava nuoria lahjakkaita pelaajia
Muutos organisaatiorakenteeseen
- Erilliset valmentajat jokaiselle osa-alueelle
- Voima-, taito-, pelitapavalmentaja ja vastuuvalmentaja, joka sitoo joukkueen yhteen
Tietotaidon liikkuminen läpi organisaation
- Pelicansin miehet -> HeKi -> A, B, C juniorit
- Osaamista rakennetaan näin yhtenäisillä linjoilla, mutta yksilöt huomioiden
-> Pelaajien tehokkaampi kehittäminen
Koko organisaation laajuinen halu menestyä ja voittaa enemmän kuin muut
-> Lahti, paikka jossa kehittyä parhaaksi
-> Mestaruus