Kun huhuja kuuntelee, niin taitaa se vain olla niin, että jääkiekko on yksinkertaisten ihmisten yksinkertainen peli. Näitä Pekan päätöksen kaltaisia tilanteita vain tulee jokaiselle joukkueelle ja tuskin pelkästään Virran pelko on saanut neuvottelemaan Tapparan kanssa. Kyllä kulunut kausi oli sen verran sekavaa settiä, että huhhuh.
Ihan varmasti sekin on vaikuttanut.
Tuntuu, että palstaveljille on myös jäänyt vähän päälle paniikki. Mikään hankinta ei ole riittävän hyvä ja valmennuskaksikko on moneen kertaan täälläkin jo ehditty teilaamaan ennen yhtäkään matsia. Fakta on kuitenkin se, että pelaajat ja valmentajat on nyt aika pitkälle valittu. Eikö siis voitaisi siltä osin pistää jo vähän jäitä hattuun ja odotella miltä homma alkaa näyttämään vähän syksymmällä?
Jos joukkueen duunareille soisi työrauhan, niin sen sijaan toivoisin keskustelua siitä, että mitä tai mihin Pelicansin organisaatiossa yleisemmin tähdätään.
Jokaisella menestyvällä SM-liigaorganisaatiolla tuntuu olevan jokin tunnuspiirre, jolla pärjätään. Itse näin maallikkona tunnistan kolme päälinjausta, jolla voi sanoa menestystä tulevan:
1) Ponnahduslauta isommille peliareenoille ja pitkäjänteinen organisaation kulttuurin rakentaminen sen ympärille
Jyp on ehkä tästä paras esimerkki. Se on tunnettu siitä, että sitä kautta pääsee isommille areenoille ja hommaa täydentää erinomainen vahvistusten skouttausjärjestelmä Holtarin johdolla. Kaikki toiminta organisaatiossa alhaalta ylös on sisäistänyt mitä se vaatii. Jyp on tässä onnistunut luomaan itse itseään ruokkivan positiivisen kierteen.
Periaatteessa Jokerit voisi olla myös tällainen seura, mutta mitään pitkäjänteisyyttä ennen Kekäläistä ei ollut ja luulenpa että pian palataan taas vanhaan, sillä palkintoa tehdystä taustatyöstä ei varsinaisesti ole vielä tullut.
2) Koko organisaation kattava pelitapa, joka auttaa ajamaan lahjakkaimmat juniorit joukkueeseen
Koko organisaation pelitavan ja juniorien sisäänajossa ylivoimaisesti parasta työtä tekee Blues. Heillä on järjestelmä, jossa juniorille pyritään löytämään se paras ikätaso ja pelipaikka kehittymisen kannalta. Ei ole sattumaa, että Blues palkitaan miltei joka vuosi Aaro Kivilinna -palkinnolla.
Ensimmäisenä tekonaanhan Kekäläinen alkoi rakentamaan samanlaista junioreiden valmennusmallia Jokereille. Siitä varmasti tuloksia on odotettavissa muutaman vuoden päästä.
3) Karismaattisen valmentajan pelitavan tarpeisiin hankittu joukkue
Hyvä esimerkki valmentajan ympärille muodostuvasta imusta ja menestyksestä on Kari Jalonen ja Suikkanen. Samoin Rautakorpi ja Tappara tuntuvat aina sopivan jotenkin loistavasti yhteen. Nämä kaikki toki vaativat omat pelaajatyyppinsä ja luottopelaajansa toteuttaakseen pelitapaa. Jokaisen heidän kohdallaan etuna on, että pelaajat todellakin yleensä siirtyvät heidän joukkueisiinsa. Tämä tapa toimii parhaimmillaan aivan loistavasti, mutta taas vastapainoksi harvemmin enää pystytään pitämään samaa valmentajaa pitempään kuin pari kautta. Ja valmentajan lähdön jälkeen joudutaan aina aloittamaan nollista, sillä pelaajat eivät myöskään jää.
Huomioitavaa on, että yksikään näistä yllä olevista esimerkeistä ei olla pyritty rakentamaan vuodessa. Kari Jalosen HIFK-projekti kesti kolme vuotta. Tämän vuoden Tapparassa ei menestystä odotettu vielä tänä vuonna. Finaalipaikka tuntui olevan oli vain positiivinen yllätys hyvin tehdystä työstä.
Suikkanen on yleisesti ottaen melkoinen Midas, mutta hänelläkin kävi melkoinen onni 2011-2012 kun joukkueeseen oli haalittu jo Jalosen nimellä Järvinen, Luttinen ja Wärn. Seikola taas suositteli hankittavaksi erästä Laschia ja Hodgman taas tuli Pasi Nurmisen kontaktien kautta. Hyvä runko ja muutama hyvällä onnella saatu täsmähankinta (Koskiranta, Smolenak) sitten realisoitui hopeaksi.
Nyt koko silloinen joukkue on karannut eri suuntiin ja tänä vuonna vielä loput. Se on vain luonnollista.
Quo vadis Pelicans?
Mielestäni Pelicansissa ollaan tilanteessa, jossa karismaattinen valmentaja on juuri lähtenyt ja sen myötä sen pelitavan luottopelaajat. Meillä ei myöskään ole missään kunnossa olevaa junioritoimintaa, sillä organisaation yhteinen visio, tavoite ja pelitapa puuttuu. Meillä ei myöskään ole Holtarin kaltaista skouttausihmettä.
Taloudellisesti toki olemme nousseet siihen kategoriaan, jossa menestystä voidaan rakentaa tavalla tai toisella. Organisaationa taas ollaan täysin lähtötilanteessa menestyksen rakentamisen kannalla.
Älkää käsittäkö väärin. Minusta tähän kauteen saakka kaikessa on ollut punainen lanka. Pelicans on selvästi rakentunut viime vuosina järjestelmällisesti karismaattisten valmentajien ja heidän tarpeidensa ympärille.
Aravirran ensimmäinen kierros, jonka aikana satsattiin kotimaisiin Aran näköisiin pelaajiin. Pelaajat kehittyivät ja samalla kasvoi poikkeuksellinen vuosikerta junioreista joukkueeseen (A-junnujen mestarit 2007). Vieläkin kaiholla muistelen niitä sen aikaisia viivelähtöjä koko viisikon voimin. Jos jääkiekko voi olla pelitavallisesti kaunista, niin sitä se oli silloin.
Periaatteessa jatkajaksi valitun Toivolan toivottiin jatkavan saman suuntaisesti, mutta syystä tai toisesta ainakaan Aravirran ja kumppaneiden rakentamaa pelitapaa ei enää toteutettu. En syytä tästä Toivolaa, niin kuin moni muu täällä. Olisin vain utelias kuulemaan lisää taustoja siitä, että miksi näin pääsi tapahtumaan.
Toivolankin aikana tehtiin monta asiaa kuitenkin taustalla oikein. Markkinoilta onnistuttiin kyllä kahmimaan uskomattomia yksilöitä Lahteen. Olisin myös kiinnostunut kuulemaan millä niitä onnistuttiin haalimaan tänne niinäkin vuosina? Muutamia mainitakseni: Aaltonen, Seikola, Marttinen jne.
Ei ollut myöskään sattumaa, että Pelicans onnistui kiinnittämään Kari Jalosen seuraavaksi valmentajaksi suoralla 2-vuotisella sopparilla. Mikäli KHL ei olisi Karia vienyt, niin veikkaan, että menestystä olisi tullut silläkin sapluunalla viimeistään tänä tai ensi vuonna.
Karinkin ohareiden jälkeen saatiin Suikkanen ja loppu on historiaa.
Miksi sitten viime vuosi tuntui niin poikkeuksellisen huonolta? Yksi syy on se, että nyt tuntuu kärryjen vievän hevosta. Eli raha ratkaisee viime kädessä kaiken. Kaarna on aivan poikkeuksellinen persoona hoitamaan raha-asioita ja kaikki kunnia toimitusjohtajalle hänelle siitä. Tuntuu, että hankintapolitiikan osalta ja koko organisaation eteenpäin viemisessä puuttuu nyt se taistelupari hänelle.
Ehkä se Jokereissa toimii, että urheilujohtajalla on visionäärin rooli, mutta Saarisen Mikalla ei vain ole samanlaista taustaa, kokemusta tai näkemystä kuin jollain Kekäläisellä. Nyt kellään ei ole selkeää kuvaa, että mitä Mika oikeasti tekee tai on edes tarkoitus tehdä. Onko se juniorit vai onko se skouttaus? Ei ainakaan minulla ole mitään tietoa, vaikka seuraankin melko aktiivisesti joukkuetta. Jos toimisto on viisas, niin nyt voisi käyttää hieman aikaa siihen, että toisi sen esille selvemmin. Vaikka niin, että Mika sanelee ja joku kirjoittaa hänen nimissään vaikka blogia.
Minusta Aravirta on ollut pakko olla siunaamassa hankinnat tälle kaudelle. Muuten olisin todella hämilläni. Totuus on vain se, että Aravirran nimellä ei vain pystytä kilpailemaan KHL:n, Elitserienin, Sveitsin liigan kanssa. Kotimaassa taas joissakin tilanteessa kontaktit ja raha vain ratkaisee ja uskon, että pelitapa saadaan taas kyllä jo nykyisellä rungolla kuntoon.
Niin paljon kuin se kirpaisee, niin tämä oli luultavasti parasta mitä ilman Pasi Nurmisen läsnäoloa Pelicansiin voi saada nykyisiltä markkinoilta.
Millä se menestys ja pitkäjänteisyys sitten tulee? Uskoisin, että siihen tarvitaan herra Pasi Nurminen tavalla tai toisella. Koko Pelicansin identiteetti on rakentunut vuosia tämän miehen intohimon varaan ja hän on ainoana ollut mukana koko nousun ajan. Menestyäkseen joukkue tarvitsee sen hyvin maajoukkueeseen ja kiekkomaailmaan verkostoituneen omistajan, joka vääntää yhdessä Kaarnan ja muiden Pasin houkuttelemien ammattilaisten kanssa toimintaa eteenpäin.
Toivon kovasti, että tuleva kausi on Pasin paluun ensimmäinen rakennusvuosi. Silloin se olisi minusta luonteva jatko pitkäjänteiselle organisaatiokulttuurille. Jos ei, niin sitten en tiedä mitä sanoa tulevan menestyksen suhteen, sillä kuten todettua, meillä ei ole puolellamme mikään huippuskouttaus tai junioritoiminta.
Jos joku muu keksii muita menestystapoja, niin kuulisin mielelläni lisää.
