Master God kirjoitti:
Pahoittelen, että malli on hieman raakile. Pohdin myöhemmin paremmalla ajalla lisää.
1) Seuroissa pitäisi tapahtua rakenteelinen muutos. Markkinointi/rahoitus ja pelaajahankinta/urheilumanagerointi pitäisi selkeästi erottaa toisistaan. Nämä osastot raportoisivat toimitusjohtajalle, joka koordinoisi suuria linjoja (ts. mihin suuntaan toimintaa pitäisi kehittää, mihin suuntaan joukkueen ilmettä pitäisi kehittää). Nythän tuntuu siltä, että nykyseuroissa kaikki tekevät vähän kaikkea ja tuloksena voi välillä olla tämän kauden jokereita.
Vanha usein toistettu asia, mutta aina ajankohtainen. Tämä menee taas jo ehkä liiketaloustieteen puolelle, mutta yleensä parasta tulosta ei saavuteta sillä, että tj yksin vetää suuret linjat, mutta et ehkä sitä tarkoittanutkaan.
Suomessa on urheilussa vallalla se käsitys, että tuossa listassa olevat asiat ovat niin helppoja, että kuka tahansa osaa ne tehdä, miksi siis tuhlata rahaa niihin. Ja siinä mennään metsään ja pahasti.
Master God kirjoitti:
2) Pitäisi määritellä, keitä ovat asiakkaat. Se on jotenkin jäänyt unohduksiin. Oma mielipiteeni on se, että asiakkaita ovat nimenomaan ne, jotka käyvät peleissä pari kertaa kaudessa viihtyäkseen. Nimittäin näen vahvasti, että seurojen parhaat mahdollisuudet lisätä tuloja on tehdä tapatumasta niin viihdyttävä ja ammattimaisesti rakennettu, että nämä pari kertaa kaudessa kävijät kävisivätkin vaikka 5 kertaa kaudessa.
Asiakkaan määritelmähän voi olla lähes mitä tahansa. Itse määrittelisin asiakkaiksi kaikki, jotka tuovat tuloja seuralle. Tuli ne sitten lipuista tai markkinointituloina. Satunnaiskävijät tuntuu olevan lähes yhtä suuri maanvaiva, kuin vakikävijätkin. Jos siis tarkastellaan sitä, miten heidän mielipiteisiinsä seurojen taholta suhtaudutaan. Toiminta on usein jopa ylimielistä.
Master God kirjoitti:
Uskon, että perusasiat kuntoon laittamalla päästään jo pitkälle ja lähes ilmaiseksi. Kiinnitin huomiota Oulussa keskiviikkona siihen, että monet asiat ovat paljon näyttävämpiä, kun ne tehdään kunnolla. Esim. pelaajien jäälletulo ja joukkue-esittelyt näyttävät paremmalta, kun tehdään valoshowt kunnolla ja palkataan joku radiomainosammattilainen nauhoittamaan joukkueiden kokoonpanot musiikin soidessa taustalla.
Jääkiekon suurkuluttajillehan tällaisilla asioille ei ole paljoakaan merkitystä, koska he tulevat ensisijaisesti katsomaan oman joukkueensa otteita. Satunnaiset katsojat sen sijaan tulevat ensisijaisesti viihtymään ja heidän viihtymisensä pitäisi olla avainasemassa. Suurkuluttajathan viihtyvät, kun näkevät hyvää jääkiekkoa ja saavat erätauolla oluttuopin käteensä.
Moni asia saataisiin todellakin paremmaksi hyvinkin pienillä, ja usein kertaluontoisilla panostuksilla. Taas syytös menee sinne seurojen johdolle, joka ei näytä tajuavan, että niillä pienillä asioilla on suuri merkitys.
Vaikka ns. perusasiat olisivat kunnossa, niin jotkut pienetkin tekijät voivat kusta koko homman. Usein nämä tekijät voivat olla myös sellaisia, että katsoja ei osaa niitä edes määritellä. Jää vain valju olo koko tapahtumasta.
Master God kirjoitti:
3) Toinen olennainen asia on se, että näille satunnaisille kävijöille (ja miksei muillekin) pitäisi tarjota huomattavasti enemmän kiinnostavia rahankulutuskohteita. Itse ainakin Rinkelinmäellä jätän erätauolla oluen juomisen joskus siksi, että siellä hirvittävässä ryysiksessä ei ole kenenkään mukava juoda olutta tai mitään muutakaan. Kahvin hakeminen läikyttämättä on jo melkoinen saavutus, ja fanimyyntipisteelle on turha kuvitellakaan pääsevänsä. Nämä tietenkin saattavat olla Rinkelinmäellä ja muissa pienemmissä halleissa jo rahakysymyksiäkin, koska tilaa ei vain ole. Uskon silti, että asiaa voitaisiin viedä paljon parempaan suuntaan ilman suuria investointejakin, jos siihen kiinnitettäisiin huomiota ammattilaisvoimin.
Vielä näin päin: Jos HPK haluaa yhden huippupelaajan, jonka hinta on 150 k€, kumpi on helpompaa, a) nostaa runkosarjan katsojakeskiarvoa 400:lla (noin 3900:aan), keskimääräisen lipun hinnan ollessa noin 13,50 euroa vai b) saada ne nykyiset 3500 katsojaa sijoittamaan 1,60 € enemmän joka pelissä oheistuotteisiin? Tämä on siis nykyhinnoilla yhden kahvikupin hinta. edit: Kumpikin on mielestäni mahdollista (eivätkä sulje toisiaan pois), mutta jälkimmäinen on mielestäni helpompi toteuttaa.
Olennaista on siis tehdä ostaminen niin helpoksi, että se kiinnostaa ihmisiä. Toinen tietenkin on tuotevalikoiman miettiminen, mutta ostamisen helppous on nähdäkseni avainasemassa.
Tuossa se koko pointti onkin. Ihminen on valmis ostamaan jotain vaikeasti hankittavaa, jos se todellakin sitä tarvitsee. Jos kaljaa tai pitsanpalaa pitää jonottaa koko erätauko hirveässä ryysiksessa niin ainakin toinen jää hankkimatta. Usein se pitsa :). Ja on tosiaan helpompi saada se euro pari lisää oheismyynnistä, kuin satoja uusia katsojia.
Master God kirjoitti:
4) Kilpailijat pitää pitää kirkkaana mielessä. Ihmisillä pitää olla kunnon syy tulla nimenomaan jääkiekkopeliin, eikä teatteriin, elokuviin tai katsoa kotona tv:tä. Tämä on toinen asia, mikä on unohtunut. Tämä johtunee siitä, että kun seurojen markkinointimiehet ovat henkeen ja vereen jääkiekkoihmisiä, heille ei tule mieleenkään, että joku tällainen voisi mennä jääkiekoin edelle. Juuri tuollaiset edellä luetellut "pikkuasiat" voivat helpostikin kääntää potentiaalisten asiakkaiden katseet jonnekin muualle kuin jäähallille.
P.S. Palkkakatot ym. keinotekoisesti rakennetut rajoitukset eivät johda mihinkään. NHL:ssä tilanne on eri, kun seurat kilpailevat palkoissa toistensa kanssa. Suomessa kilpaillaan muita maita vastaan, joten liigan sisäiset palkkakatot eivät lisää kilpailukykyä. Väitän, että NHL:ssäkin palkkakatto puretaan 5...15 vuoden sisään tai jatkossa maailman parasta jääkiekkoa pelataan Venäjällä.
Palkkakatto ei tosiaan ole toimiva systeemi sellaisilla markkinoilla, kuin suomalaisessa jääkiekkoliigassa. Ne, jotka sitä ehdottavat eivät taida taloudesta mitään tajuta. NHL:ssä asia on helppo toteuttaa. Harva lähtee Mexican Hockey Leagueen pelaamaan, tai Eurooppaan, jossa palkkataso on ihan toista parhaiten maksavissakin liigoissa.
Itse en usko Venäjä jatkossakaan houkuttelevan muita kuin pääasiassa Venäläisiä. Jos Nahilassa pelaat perähikiän joukkueessa, vaikka nyt Blue Jackets, niin se on vähän eri kuin joku Venäjän perähikiä Uralin takana, jossain Stalinin aikaisessa uraanikombinaatin viereen rakennetussa elementtihelvetissä.
Ihan sama kuin siinä katsojen viihtyvyysjutussa. Lipunhinta/palkka voi olla kohdillaan, mutta jos pelaat pimessä ja kylmässä Siperiassa, jossa kukaan ei osaa englantia/istumapaikallasi töröttää ruosteinen naula, kuulutuksista et saa selvää, ja kaljajonossa saat enemmän kaljaa paidallesi kuin tuoppiin, niin noissa tilanteissa enemmin menee sinne NHL:ään pienemmälläkin palkalla tai leffaan kalliimmalla lipulla.