On muuten jännä huomata, että kaikki ne nimimerkit, jotka viime kaudella huusivat ja itkivät nöpönenälle potkuja karisman ja auktoriteetin puutteesta johtuen, vaativat silloin ÄIJÄÄ penkin taakse. Nyt kun se äijä saatiin, niin eivät tulokset järin hyviä ole. MAailma on muuttunut myös kiekkokaukalossa ja nyt on vain aika ymmärtää se. Pelottelu johtamisen keinona toimi joskus, ei enää.
En usko, että äijäily on ongelma, siis että jotenkin sen kautta hommaa johdetaan päin peräseinää. Jos ei saa joukkuetta sisäistämään jotain pelitapaa, sitä on sorvattava. Ilman pelitapaa pelaaminen näyttää juuri siltä kuin tauon jälkeen nyt on näyttänyt.
Täysin en ole ymmärtänyt, mitä alkukaudella on peliltä haettu, mutta kivasti lokakuussa vielä joukkueen henkinen vireys riitti pisteiden keräämiseen. Varsinkin kotona venyttiin tiukoissa paikoissa hyvin, enkä osta väitettä siitä, että se olisi vain erilaisen harjoittelun aiheuttamaa tukkoisuutta muissa tai jotain. Näytti siltä, että ranka ei katkea.
Tauon jälkeen taas jo vastustajan saama avausmaali on riittänyt "pelin tappamiseen". Riksmania on turha syyttää kaikesta, mutta liian monessa ottelussa on mennyt maaleja, joita ei alkukaudella mennyt.
Peluutuksen pitäisi nyt olla hereillä, sillä vaikka Riksman on kokenut kettu, yhtään ei voi antaa siimaa vastustajalle tällä osa-alueella. Nyt hetken aikaa peluutuksen pitäisi uskaltaa olla vähintään 50/50. Riksman saattaa olla kauden mittapuulla se luottomies, mutta heikompaan hetkeen on reagoitava nyt, eikä tammikuussa. Tätä korostaa se, että Rinnekin on antanut mahdollisuuden voittaa.
Potkujen sijaan nyt olisi paikallaan koko valmennusryhmän miettiä, miksi viisikkopuolustaminen ja alivoimapeli vuotavat kuin seula.
EDIT
Loppuun kevennys: miten mestarivalmentaja ja valtakunnan virallinen äijä Kai Suikkanen kohtelee julkisuudessa tähtikaartiaan?
En sano, että niin kannattaa tehdä, mutta Kiven aikana totuttiin "liian hyvään" tällä osa-alueella.