Nyt ihmetyttää tämä Lukon touhu niin kerrompa ihan sanatarkasti, että mitä seurauksia tällä Pekan harrastamalla peluutuksella on.
Olen itse pelannut useita vuosia, satoja ja satoja otteluita jääkiekkoa. Olen ollut hyvissä joukkueissa ja kokemusta on tarttunut mukaan paljon. Olen myös ollut valmentajakoulutuksissa ja saanut siis myös paljon näkökulmia ja ajatuksia myös muilta.
Ensinnäkin otan esille tämän Roni Seväsen peluutuksen. Jokainen meistä on nähnyt miten hyvin ja virheettömästi Sevänen on tällä kaudella tonttinsa hoitanut. Siitä huolimatta Sevänen on tällä hetkellä pelaavan kuusikon ulkopuolella. Tiedättekö mikä merkitys tälläisellä peluutuksella on, että parhaat eivät pelaa ja hyvillä otteilla ei saa lunastettua peliaikaa? Otetaan nyt ihan konkreettinen esimerkki ilman nimiä. Olet nyt vaikka Lukon puolustaja ja jokainen tietää, että kilpailutilanne on päällä joukkueessa. Jokainen myös tietää pääkopassaan ikäänkuin, että onko joku pelannut paremmin tai kuka on pelannut huonommin, vaikka ei niistä varmaankaan pelaajien kesken puhuta ääneen tai ei kukaan sitä tuo julki, että "minä olen pelannut paremmin tällä kaudella kuin tuo". Mutta ajatellaan nyt, että olet Lukon pakistossa heikko puolustaja, joka illasta toiseen pelaa heikosti. Tiedät, että tässä joukkueessa on minua parempia pakkeja, kuten vaikka Press ja Sevänen. Ajattelet ehkä, että Sevänen on joukkueen yksi virheettömimpiä ja parhaimpia pelaajia.
Lopulta valmentaja tekee ratkaisun ja se huonoin suorittavin pakki ei olekkaan se, joka väistyy pelaavasta kokoonpanosta, vaan nyt se hyvin pelannut Roni Sevänen syö popcornia, kun minä saan jatkaa kentällä heikoista otteista huolimatta. Tiedättekö mikä vaikutus yhdestä parhaimman pelaajan poistamisesta tosta pelaavasta kuusikosta siis on? Moni pelaaja, joka on suorittanut alle tasonsa tai muuten vaan heikosti saa tästä signaalia, että peliesityksillä ei ole väliä peliaikaa koskien. Joku tai pahimmassa tapauksessa useampi pelaaja voi jatkaäa velttoilua, koska ei ole pelkoa, että joutuisi huonojen otteiden takia katsomoon vaan kyse onkin enemmän sattumasta. Tuo on helvetin huono juttu ja vaikka esimerkki on vähän kärjistetty niin jokainen voi miettiä vastaavanlaisia seurauksia.
Sitten seuraavaksi mennään pelaajien näytönpaikkoihin. Viime kaudella monet nuoret breikkasivat, koska saivat reilun mahdollisuuden. Tällä kaudella samanlaista peluutusta ei olla nähty. Jos Pekka ei sitä tiedä niin minäpä kerron, että alle 5min peliajoilla ei ottelua kohden kovin nopeasti breikata. Jääkiekossa normaali vaihto kestää yleensä alle minuutin. Kun käyt sen 30 sekunttia kentällä pyörimässä muutaman kerran pelissä niin yleensä ei välttmättä saa kuin muutaman kerran koskea kiekkoon. Sitten, kun takaraivossa varsinkin junnuilla pyörii se, että ei halua tehdä virheitä ja mokata niin kyllä se aika haastava paikka on. Nuorilla pelaajilla kuitenkin pätee hyvin ja tehokkaasti fraasi "virheistä oppii". Kun nuori pelaaja saa vastuuta ja oppia virheiden kautta niin kohta kentällä alkaa tapahtua hyviä asioita ja mahdollisesti pelaaja pystyy käyttämään omia vahvuuksiaan hyväksi ja saa itseluottamusta, kun tuntee, että "jumalauta minähän pärjään hyvin täällä kentällä".
Sitten nopea seikka (yli)peluutukseen. Sen sijasta, että neljä kenttää pelaisi tasaisesti niin Pekka suosii näköjään kolmen ketjun pelaamista. Vaikka kentällä on ammattilaisia niin ikävä kyllä koko joukkueen tekemisessä näkyy enemmin tai myöhemmin ylipeluutus. Pelaajan maksimitaso laskee väsymyksen ja rasituksen takia. Nämä ovat asioita, jotka valmentajat ja pelaajat oivaltavat heti uransa alussa. Väsyneenä kentällä pieneen asioihin ei tahdo riittää keskittyminen ja esimerkiksi väsynyt puolustaja heittää huolimattomia roiskaisuja ja kiekko polttelee lavassa yleensä enemmän, kuin tuoreella jalalla olevalla pelaajalla. Lisäksi, kun pelaajia pelutetaan tasaisesti niin jokainen saa mahdollisuuden jättää "kaiken" kentälle.
No Pekka. Mitä ihmettä pitäisi tehdä Koivistoiselle, Sopaselle, Reunaselle ja Elolle, jotta heidän pelinsä aukeaisi? Minulle opetettiin Pohjola-leirillä hyvä opetus. Jos joskus maalinteon tai oman pelin aukaisemisessa on ongelmia niin ensimmäinen steppi on se, että kannattaa pitää mieli virkeä ja olla ajattelematta omaa tilannetta liikaa. Pienen onnistumisten kautta pitäisi alkaa rakentamaan itseluottamustaan uudelleen. Lisäksi itselle pitäisi antaa aikaa. Ei välttämättä pidä ottaa tavoitteita, että 10 peliin 10 maalia tai olen paska. Ei, ei, ei. Tässä vaiheessa kautta kannattaisi ajatella, että kausi on vielä suhteellisen nuori ja vielä ehtii tehdä maaleja.
Joskus uusi alku, joku muutos omaan tai joukkueen peliin voi avata niin joukkueen kuin pelaajienkin henkisiä lukkoja. Nyt Pekan kannattaisi siis erottaa sellaisia pareja ja kentällisiä, jotka eivät kentällä selvästi toimi. Esimerkiksi Koivistoinen ja Elo. Pelaajan mieli ikäänkuin "virkistyy" kun tulee uusi tilaisuus uudessa kentässä. Kun löytää uuden ketjukaverin pelin niin kyllä siinä on kiva pelata.
Lisäksi minulle entinen valmentajani antoi hyvän vinkin muistaakseni B-junnuissa, jossa olin joukkueen parhaita pelaajia. Kun en ollut tehnyt moneen peliin oikeastaan mitään niin valmentajani antoi ohjeeksi tehdä kentällä maalittomuudesta huolimatta jotain joukkueen hyväksi. Seuraavassa lauantain pelissä jaoinkin koko pelin taklauksia ja karvasin kuin hullu. Kyseisessä pelissä sain saalistettua muistaakseni 1+2 tehot ja pelin jälkeen valmentajalta tuli selkään taputukset ja hän kertoi, että juuri tuota tarkoitti.
Jos omaan esimerkkiini viittasin niin Koivistoinen voisi, vaikka käyttää hyvää luisteluaan hyväksi aggressiiviseen karvaamiseen ja rouhimiseen kentällä. On sekin parempi vaihtoehto, kuin muniin puhaltelu ja teennäinen "pelinrakentaminen."