7.2.2022 Sveitsi–Suomi 3–2 (1–0, 1–1, 1–1)
laukaukset 24–40
Maalikooste
Ottelun tilastot
-
IIHF.com
-
Olympics.com
Suomen kokoonpano
33 Michelle Karvinen – 77 Susanna Tapani – 16 Petra Nieminen
24 Viivi Vainikka – 40 Noora Tulus – 10 Elisa Holopainen
23 Sanni Hakala – 61 Tanja Niskanen – 34 Sofianna Sundelin
28 Jenniina Nylund – 12 Sanni Vanhanen – 27 Julia Liikala
32 Emilia Vesa
6 Jenni Hiirikoski – 88 Ronja Savolainen
8 Ella Viitasuo – 15 Minnamari Tuominen
9 Nelli Laitinen – 7 Sanni Rantala
2 Sini Karjalainen
36 Anni Keisala 21/24 - 87,5 % - 59:16
(18 Meeri Räisänen)
Peliajat
kaikkien pelaajien +/- oli tasan 0
22:25 – 19:44 – 21:38
13:02 – 18:06 – 13:51
9:37 – 7:26 – 7:21
11:15 – 10:56 – 10:28
28:23 – 21:47
8:04 – 16:25
21:33 – 12:05
10:19
Aloitukset
23–34 (40,4 %) yhteensä
11–14 (44,0 %) Tapani
4–7 (36,4 %) Tulus
2–3 (40,0 %) Niskanen
3–2 (60,0 %) Vanhanen
0–3 (0,0 % ) Nieminen
3–3 (50,0 %) Vainikka
0–1 (0,0 %) Nylund
0–1 (0,0 %) Liikala
Tilastoja PDF-tiedostoina
-
Pöytäkirja
-
Laukauskartta
* * *
Pitäisi varmaan katsoa ottelu uudestaan, koska työnteon ohessa en siihen pystynyt ihan parhaalla tavalla keskittymään. Tässä kuitenkin näkemäni pohjalta jotain ajatuksia nyt työpäivän jälkeen.
Sveitsi-ottelu oli kahden vaikean ottelun ja varsinkin katastrofaalisen Kanada-ottelun jälkeen hieno mahdollisuus käynnistää turnaus uudestaan alusta ja korjata joukkueen järkkynyttä itseluottamusta. Ottelu oli toisaalta myös riski, että joukkue päätyy vaan syvempään kuoppaan. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto toteutui. Aamulla kommentoin, että ketjujen pitäminen ennallaan osoittaa valmennukselta luottamusta joukkueen omaan tekemiseen, enkä nähnytkään kaiken laittamista uusiksi kovin järkevänä. Se olisi ollut jonkinlaista paniikkinappulan painamista. Valitettavasti tuolle luottamukselle ei nyt ollut katetta.
Naisleijonat ei selvästikään osannut käsitellä muuttunutta tilannetta, jossa maanrakoon nuijittu altavastaaja onkin seuraavassa pelissä ennakkosuosikki. Sveitsi kaatui elokuun MM-kisojen alkusarjassa 6-0 ja pronssiottelussa 3-1, joten sinänsä ennakkosuosikin asemaan oli kyllä perusteita. Toisaalta Sveitsillä oli varmasti myös jäänyt hampaankoloon ylimääräistä äytönhalua hävityn pronssiottelun jälkeen.
Suomen peli oli tänään paikoitellen kyllä lennokasta, mutta liian monesta voittavan pelin elementistä varastettiin ja ajateltiin voiton tulevan jotenkin itsestään. Tummat pilvet alkoivat kasaantua 10 minuutin jälkeen, kun Elisa Holopainen otti ihan turhan jäähyn hyökkäyspäässä. Siihen perään Ronja Savolainen otti alivoimalla vieläkin tyhmemmän jäähyn laitataklauksesta. Tyhmien ratkaisujen sarja jatkui heti aloituksen jälkeen, kun hävityn aloituksen jälkeen ykkössentteri Susanna Tapani meni kahden pelaajan alivoimalla tuplaamaan painetta laidassa, jossa Nelli Laitinen oli jo katollaan. Lara Stalder pelasi kiekon väljemmille vesille ja yhtäkkiä Suomen maalin edessä olikin 4–1-hyökkäys, jonka sveitsiläiset hyödynsivät armotta.
Suomi jatkoi pään hakkaamista seinään, kunnes toisen erän puolivälin lähestyessä kiekko saatiin lopulta Andrea Braendlin taakse ylivoimalla. Moni huokaisi varmasti kotikatsomossa, että nyt Naisleijonien peli lähtee rullaamaan, mutta jänne kesti vain 34 sekuntia ja Suomi oli jälleen alivoimalla vaihtovirheen seurauksena. Sveitsi siirtyikin ylivoimalla tasan ottelun puolivälissä takaisin johtoon, kun Keisala ei ruuhkan takaa pystynyt venymään takakolmiosta lähteneeseen onetimeriin.
Jotta kuoppa ei olisi ollut vielä riittävän syvä, niin Naisleijonien kakkosketju sähelsi kolmannen erän alussa ihan itse Sveitsin 3-1-johtoon säntäillessään päättömästi kiekon perässä omalla puolustusalueella. Sama kakkosketju punnersi sentään vielä 3-2-kavennuksen, kun Holopainen jatkoi Vainikan maalin takaa rouhiman kiekon maalin kulmalta ylänurkkaan. Suomi puski loppuun asti päälle hieman mielikuvituksettomasti, mutta lopulta kaikki vedettiin ihan itse pöntöstä alas, kun 57 minuutin jälkeen Naisleijonat sortui jo toisen kerran vaihtovirheeseen. Penkin takana on toki yksi valmentaja vähemmän, mutta tuossa on pelaajillakin kyllä peiliin katsomisen paikka.
Naisleijonilla piti olla kaikki avaimet omissa käsissä, sillä Kanada-ottelun nöyryytyksestä oli kaksi päivää aikaa toipua ja valmistautua Sveitsi-peliin. Alppimaan ylpeys otti eilen kahdeksalla maalilla selkäänsä Yhdysvaltoja vastaan, joten Suomella oli jopa lepoetu. Naisleijonat ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään tuotakaan etua.
Sveitsille otteluun valmistautuminen oli periaatteessa helppoa. Se oli lähtökohtaisesti altavastaaja ja jatkoi vain samaa puolustamista ja iskemistä vastaan kuin pohjoisamerikkalaisiakin vastaan. Suomella asetelma muuttui ihan ympäri ja nyt sen piti olla aktiivinen ja kiekkoa hallitseva osapuoli.
Naisleijonien identiteettiin kuuluvasta tiiviistä puolustuspelistä ei ole kolmen ottelun aikana nähty vielä jälkeäkään. En tiedä, juontaako ongelma jotenkin elokuun MM-kisoihin, jossa Suomen puolustuspeli vielä toimi tutulla tavalla, mutta kiekollinen peli sakkasi moneen otteeseen. Onko syksyn aikana ryhdytty jotenkin painottamaan kiekollista peliä ja siinä samalla on sitten unohtunut puolustaminen? Jo joulukuun Tšekki-otteluissa oli jonkin verran vaikeuksia muuttaa kiekonhallinta ja maalipaikat maaleiksi. Myös elokuun MM-kisoissa joukkueen pelikuri ratkeili joitakin kertoja, kun muun muassa Pasi Mustonen antoi Venäjä-ottelun jälkeen kritiikkiä joukkueen nuorille pelaajille, jotka juhlivat jo ensimäisellä erätauolla kolmen maalin johtoa.
En myöskään pysty olemaan miettimättä pelaajien arkea ennen olympialaisia. Suomessa olevat pelaajat harjoittelivat paljon myös poikien kanssa, mutta liian monelle Naisten Liigan pelit eivät ole juurikaan tarjonneet haastetta. Tässä korostuu etenkin Kiekko-Espoon tilanne. Kärkipelaajista Karvinen on myös pelannut Ruotsin divarissa aivan liian helppoja pelejä melkein viiden pisteen keskiarvolla. Ykkössentteri Tapani on toki harjoitellut ennen kautta NHL-tähtien mukana ja syksyllä poikien kanssa, mutta samalla syksy on vierähtänyt lähinnä ringetteä pelaamalla. Oma pelkoni on, että noista on jäänyt liian monelle joukkueen avainpelaajalle pelitilanteisiin päälle jonkinlainen surffailutila, jossa huonoista ratkaisuista selviää usein kuin koira veräjästä tai pelien voittamiseen rallattelemalla riittää vähän puolivillaisempikin suorittaminen.
Tähän kaikkeen sitten päälle neljä kuukautta jatkunut päättymätön maalivahtikohu joukkueen ympärillä, edellisten otteluiden pelaaminen joulukuun puolivälissä, päävalmentajan vaihtuminen kesken turnauksen, Kanada-katastrofi ja vielä Sveitsi-pelissä hyödyntämättä jäänyt tilaisuus hellittää ympärillä olevia paineita.
Olympialaisten (ja naisten MM-kisojen) turnausjärjestelmä tarjoaa kyllä Naisleijonille vielä pelastusrenkaan, jolla peli on vielä mahdollista saada tuttuun kuosiin ja päättää turnaus totuttuun tapaan mitali kaulassa. Se ei tosin tapahtu nappia painamalla tai itsestään. Ongelmat vaikuttavat tosiaan olevan jotenkin henkisellä puolella, koska kyllähän joukkue alisuorittaa omiin taitoihinsa nähden ja joukkuepeli rakoilee pahemman kerran, mikä on hyvin epätyypillistä Suomelle.
Venäjä ei ole huomenna yhtään helpompi vastustaja kuin Sveitsi tänään. Se on tiiviissä puolustuspelissä jopa parempi kuin Sveitsi ja Naisleijonilta edellytetään vieläkin kärsivällisempää pelaamista ja parempaa yhteispeliä.
Vaikka tämän päivän tappiossa kyse on vain yksittäisestä pelistä, niin silti tämä Jatkoajan toimittajan koostama tilasto on monella tavalla hyvin symbolinen. Toisaalta, jos tuo edelleen melko harvinainen eurooppalaisille häviäminen piti tapahtua jossain vaiheessa turnausta, niin tämä peli oli huomattavasti parempi hetki kuin puolivälierä tai pronssiottelu.
Vaikka olympialaiset ovat neljän vuoden projektin odotettu kohokohta, puolivälierässä häviäminen ei kuitenkaan uhkaa tiputtaa joukkuetta B-lohkoon seuraavaan arvokisaturnaukseen eli sentään sellainen pieni hopeareunus mahdollisessa aikaisessa kotiinpaluussa voi olla. Toki sitä ei varmasti kukaan muista, jos katastrofaalinen puolivälierätappio on vuoden 2014 tavoin edessä. Valitettavasti on jo liian helppo ennustaa, että siinä tapauksessa mediassa ja muualla joukkue revittäisiin palasiksi.
Lähtötilanne alkusarjan viimeiseen otteluun on A-lohkon eurooppalaisjoukkueiden keskinäisten otteluiden vertailun osalta tämä:
ROC 1. 3p 5-2 +3
SUI 2. 3p 5-7 -2
FIN 1. 0p 2-3 -1
Jos en ymmärtänyt aivan väärin
IIHF:n tiebrake-sääntöjä, niin A-lohkon kolmannelle sijalle päätyäkseen Suomen pitäisi voittaa Venäjä varsinaisella peliajalla kahdella maalilla. Silloin kaikki joukkueet olisivat tasapisteissä ja maalierolla vertailu johtaisi vertailuun Suomen ja Venäjän välillä, jossa keskinäisen ottelun voittaminen kääntäisi vertailun Suomen eduksi. Useammalla kuin kahdella maalilla voittaminen kääntäisi vertailun Suomelle jo maalieron perusteella.
Alla vielä lainaus turnauksen säännöistä.
Tie breaking formula
The tie-breaking system for two teams with the same number of points in a standing will be the game between the two teams, the winner of the game taking precedence.
Due to the fact that the three-point system does not allow a game to end in a tie, then the following tie breaking procedure is applicable when three or more teams are tied in points in a Championship standing.
Should three or more teams be tied on points, then a tie breaking formula will be applied as follows, creating a sub-group amongst the tied teams. This process will continue until only two or none of the teams remain tied. In the case of two tied teams remaining, the game between the two would then be the determining tie-breaker as the game could not end as a tie. In the case of none of the teams being tied, the criteria specified in the respective step applies.
Step 1: Taking into consideration the games between each of the tied teams, a sub-group is created applying the points awarded in the direct games amongst the tied teams from which the teams are then ranked accordingly.
Step 2: Should three or more teams still remain tied in points then the better goal difference in the direct games amongst the tied teams will be decisive.
Step 3: Should three or more teams still remain tied in points and goal difference then the highest number of goals scored by these teams in their direct games will be decisive
Step 4: Should three or more teams still remain tied in points, goal difference and goals scored then the results between each of the three teams and the closest best-ranked team outside the sub-group will be applied. In this case the tied team with the best result (1. points, 2. goal difference, 3. more goals scored) against the closest best ranked-team will take precedence
Step 5: Should the teams still remain tied, then the results between each of the three teams and the next highest best-ranked team outside the sub-group will be applied.
Step 6: Should the teams still remain tied after these five steps have been exercised then Sport considerations will be applied and the teams will be ranked by their positions coming into the Championship (seeding).
In the case where two teams are tied and they have not yet played against each other, and in the
case where three or more teams are tied and not all mutual games have been played within the subgroup, the following criteria will be used to break the tie: 1. fewest number of games played, 2. highest goal Difference in all games, 3. highest number of goals for in all games, 4. highest tournament seeding entering the tournament.