Mainos

Peking 2022: naisten jääkiekko olympialaisissa

  • 81 403
  • 587

TrafficIsland

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Suomen pelastus on nyt tämä olympialaisten onneton sarjajärjestelmä, jossa alkusarjan merkitys lohkossa A lähentelee nollaa. Edelleen on pronssiin ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin tähänkin asti, ei se vaadi koko turnauksessa kuin kaksi voittoa. Toki se on selvää, että peliä pitää parantaa huomattavasti puolivälieriin. Huomisen ROC-matsinkin voi vielä ottaa treenin kannalta, kunhan sitä seuraavassa pelissä ollaan tikissä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
7.2.2022 Sveitsi–Suomi 3–2 (1–0, 1–1, 1–1)
laukaukset 24–40

Maalikooste



Ottelun tilastot
-IIHF.com
-Olympics.com

Suomen kokoonpano

33 Michelle Karvinen – 77 Susanna Tapani – 16 Petra Nieminen
24 Viivi Vainikka – 40 Noora Tulus – 10 Elisa Holopainen
23 Sanni Hakala – 61 Tanja Niskanen – 34 Sofianna Sundelin
28 Jenniina Nylund – 12 Sanni Vanhanen – 27 Julia Liikala
32 Emilia Vesa

6 Jenni Hiirikoski – 88 Ronja Savolainen
8 Ella Viitasuo – 15 Minnamari Tuominen
9 Nelli Laitinen – 7 Sanni Rantala
2 Sini Karjalainen

36 Anni Keisala 21/24 - 87,5 % - 59:16
(18 Meeri Räisänen)


Peliajat
kaikkien pelaajien +/- oli tasan 0

22:25 – 19:44 – 21:38
13:02 – 18:06 – 13:51
9:37 – 7:26 – 7:21
11:15 – 10:56 – 10:28

28:23 – 21:47
8:04 – 16:25
21:33 – 12:05
10:19


Aloitukset
23–34 (40,4 %) yhteensä

11–14 (44,0 %) Tapani
4–7 (36,4 %) Tulus
2–3 (40,0 %) Niskanen
3–2 (60,0 %) Vanhanen

0–3 (0,0 % ) Nieminen
3–3 (50,0 %) Vainikka
0–1 (0,0 %) Nylund
0–1 (0,0 %) Liikala

Tilastoja PDF-tiedostoina
-Pöytäkirja
-Laukauskartta

* * *

Pitäisi varmaan katsoa ottelu uudestaan, koska työnteon ohessa en siihen pystynyt ihan parhaalla tavalla keskittymään. Tässä kuitenkin näkemäni pohjalta jotain ajatuksia nyt työpäivän jälkeen.

Sveitsi-ottelu oli kahden vaikean ottelun ja varsinkin katastrofaalisen Kanada-ottelun jälkeen hieno mahdollisuus käynnistää turnaus uudestaan alusta ja korjata joukkueen järkkynyttä itseluottamusta. Ottelu oli toisaalta myös riski, että joukkue päätyy vaan syvempään kuoppaan. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto toteutui. Aamulla kommentoin, että ketjujen pitäminen ennallaan osoittaa valmennukselta luottamusta joukkueen omaan tekemiseen, enkä nähnytkään kaiken laittamista uusiksi kovin järkevänä. Se olisi ollut jonkinlaista paniikkinappulan painamista. Valitettavasti tuolle luottamukselle ei nyt ollut katetta.

Naisleijonat ei selvästikään osannut käsitellä muuttunutta tilannetta, jossa maanrakoon nuijittu altavastaaja onkin seuraavassa pelissä ennakkosuosikki. Sveitsi kaatui elokuun MM-kisojen alkusarjassa 6-0 ja pronssiottelussa 3-1, joten sinänsä ennakkosuosikin asemaan oli kyllä perusteita. Toisaalta Sveitsillä oli varmasti myös jäänyt hampaankoloon ylimääräistä äytönhalua hävityn pronssiottelun jälkeen.

Suomen peli oli tänään paikoitellen kyllä lennokasta, mutta liian monesta voittavan pelin elementistä varastettiin ja ajateltiin voiton tulevan jotenkin itsestään. Tummat pilvet alkoivat kasaantua 10 minuutin jälkeen, kun Elisa Holopainen otti ihan turhan jäähyn hyökkäyspäässä. Siihen perään Ronja Savolainen otti alivoimalla vieläkin tyhmemmän jäähyn laitataklauksesta. Tyhmien ratkaisujen sarja jatkui heti aloituksen jälkeen, kun hävityn aloituksen jälkeen ykkössentteri Susanna Tapani meni kahden pelaajan alivoimalla tuplaamaan painetta laidassa, jossa Nelli Laitinen oli jo katollaan. Lara Stalder pelasi kiekon väljemmille vesille ja yhtäkkiä Suomen maalin edessä olikin 4–1-hyökkäys, jonka sveitsiläiset hyödynsivät armotta.

Suomi jatkoi pään hakkaamista seinään, kunnes toisen erän puolivälin lähestyessä kiekko saatiin lopulta Andrea Braendlin taakse ylivoimalla. Moni huokaisi varmasti kotikatsomossa, että nyt Naisleijonien peli lähtee rullaamaan, mutta jänne kesti vain 34 sekuntia ja Suomi oli jälleen alivoimalla vaihtovirheen seurauksena. Sveitsi siirtyikin ylivoimalla tasan ottelun puolivälissä takaisin johtoon, kun Keisala ei ruuhkan takaa pystynyt venymään takakolmiosta lähteneeseen onetimeriin.

Jotta kuoppa ei olisi ollut vielä riittävän syvä, niin Naisleijonien kakkosketju sähelsi kolmannen erän alussa ihan itse Sveitsin 3-1-johtoon säntäillessään päättömästi kiekon perässä omalla puolustusalueella. Sama kakkosketju punnersi sentään vielä 3-2-kavennuksen, kun Holopainen jatkoi Vainikan maalin takaa rouhiman kiekon maalin kulmalta ylänurkkaan. Suomi puski loppuun asti päälle hieman mielikuvituksettomasti, mutta lopulta kaikki vedettiin ihan itse pöntöstä alas, kun 57 minuutin jälkeen Naisleijonat sortui jo toisen kerran vaihtovirheeseen. Penkin takana on toki yksi valmentaja vähemmän, mutta tuossa on pelaajillakin kyllä peiliin katsomisen paikka.

Naisleijonilla piti olla kaikki avaimet omissa käsissä, sillä Kanada-ottelun nöyryytyksestä oli kaksi päivää aikaa toipua ja valmistautua Sveitsi-peliin. Alppimaan ylpeys otti eilen kahdeksalla maalilla selkäänsä Yhdysvaltoja vastaan, joten Suomella oli jopa lepoetu. Naisleijonat ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään tuotakaan etua.

Sveitsille otteluun valmistautuminen oli periaatteessa helppoa. Se oli lähtökohtaisesti altavastaaja ja jatkoi vain samaa puolustamista ja iskemistä vastaan kuin pohjoisamerikkalaisiakin vastaan. Suomella asetelma muuttui ihan ympäri ja nyt sen piti olla aktiivinen ja kiekkoa hallitseva osapuoli.

Naisleijonien identiteettiin kuuluvasta tiiviistä puolustuspelistä ei ole kolmen ottelun aikana nähty vielä jälkeäkään. En tiedä, juontaako ongelma jotenkin elokuun MM-kisoihin, jossa Suomen puolustuspeli vielä toimi tutulla tavalla, mutta kiekollinen peli sakkasi moneen otteeseen. Onko syksyn aikana ryhdytty jotenkin painottamaan kiekollista peliä ja siinä samalla on sitten unohtunut puolustaminen? Jo joulukuun Tšekki-otteluissa oli jonkin verran vaikeuksia muuttaa kiekonhallinta ja maalipaikat maaleiksi. Myös elokuun MM-kisoissa joukkueen pelikuri ratkeili joitakin kertoja, kun muun muassa Pasi Mustonen antoi Venäjä-ottelun jälkeen kritiikkiä joukkueen nuorille pelaajille, jotka juhlivat jo ensimäisellä erätauolla kolmen maalin johtoa.

En myöskään pysty olemaan miettimättä pelaajien arkea ennen olympialaisia. Suomessa olevat pelaajat harjoittelivat paljon myös poikien kanssa, mutta liian monelle Naisten Liigan pelit eivät ole juurikaan tarjonneet haastetta. Tässä korostuu etenkin Kiekko-Espoon tilanne. Kärkipelaajista Karvinen on myös pelannut Ruotsin divarissa aivan liian helppoja pelejä melkein viiden pisteen keskiarvolla. Ykkössentteri Tapani on toki harjoitellut ennen kautta NHL-tähtien mukana ja syksyllä poikien kanssa, mutta samalla syksy on vierähtänyt lähinnä ringetteä pelaamalla. Oma pelkoni on, että noista on jäänyt liian monelle joukkueen avainpelaajalle pelitilanteisiin päälle jonkinlainen surffailutila, jossa huonoista ratkaisuista selviää usein kuin koira veräjästä tai pelien voittamiseen rallattelemalla riittää vähän puolivillaisempikin suorittaminen.

Tähän kaikkeen sitten päälle neljä kuukautta jatkunut päättymätön maalivahtikohu joukkueen ympärillä, edellisten otteluiden pelaaminen joulukuun puolivälissä, päävalmentajan vaihtuminen kesken turnauksen, Kanada-katastrofi ja vielä Sveitsi-pelissä hyödyntämättä jäänyt tilaisuus hellittää ympärillä olevia paineita.

Olympialaisten (ja naisten MM-kisojen) turnausjärjestelmä tarjoaa kyllä Naisleijonille vielä pelastusrenkaan, jolla peli on vielä mahdollista saada tuttuun kuosiin ja päättää turnaus totuttuun tapaan mitali kaulassa. Se ei tosin tapahtu nappia painamalla tai itsestään. Ongelmat vaikuttavat tosiaan olevan jotenkin henkisellä puolella, koska kyllähän joukkue alisuorittaa omiin taitoihinsa nähden ja joukkuepeli rakoilee pahemman kerran, mikä on hyvin epätyypillistä Suomelle.

Venäjä ei ole huomenna yhtään helpompi vastustaja kuin Sveitsi tänään. Se on tiiviissä puolustuspelissä jopa parempi kuin Sveitsi ja Naisleijonilta edellytetään vieläkin kärsivällisempää pelaamista ja parempaa yhteispeliä.

Vaikka tämän päivän tappiossa kyse on vain yksittäisestä pelistä, niin silti tämä Jatkoajan toimittajan koostama tilasto on monella tavalla hyvin symbolinen. Toisaalta, jos tuo edelleen melko harvinainen eurooppalaisille häviäminen piti tapahtua jossain vaiheessa turnausta, niin tämä peli oli huomattavasti parempi hetki kuin puolivälierä tai pronssiottelu.



Vaikka olympialaiset ovat neljän vuoden projektin odotettu kohokohta, puolivälierässä häviäminen ei kuitenkaan uhkaa tiputtaa joukkuetta B-lohkoon seuraavaan arvokisaturnaukseen eli sentään sellainen pieni hopeareunus mahdollisessa aikaisessa kotiinpaluussa voi olla. Toki sitä ei varmasti kukaan muista, jos katastrofaalinen puolivälierätappio on vuoden 2014 tavoin edessä. Valitettavasti on jo liian helppo ennustaa, että siinä tapauksessa mediassa ja muualla joukkue revittäisiin palasiksi.

Lähtötilanne alkusarjan viimeiseen otteluun on A-lohkon eurooppalaisjoukkueiden keskinäisten otteluiden vertailun osalta tämä:

ROC 1. 3p 5-2 +3
SUI 2. 3p 5-7 -2
FIN 1. 0p 2-3 -1

Jos en ymmärtänyt aivan väärin IIHF:n tiebrake-sääntöjä, niin A-lohkon kolmannelle sijalle päätyäkseen Suomen pitäisi voittaa Venäjä varsinaisella peliajalla kahdella maalilla. Silloin kaikki joukkueet olisivat tasapisteissä ja maalierolla vertailu johtaisi vertailuun Suomen ja Venäjän välillä, jossa keskinäisen ottelun voittaminen kääntäisi vertailun Suomen eduksi. Useammalla kuin kahdella maalilla voittaminen kääntäisi vertailun Suomelle jo maalieron perusteella.

Alla vielä lainaus turnauksen säännöistä.
Tie breaking formula

The tie-breaking system for two teams with the same number of points in a standing will be the game between the two teams, the winner of the game taking precedence.

Due to the fact that the three-point system does not allow a game to end in a tie, then the following tie breaking procedure is applicable when three or more teams are tied in points in a Championship standing.

Should three or more teams be tied on points, then a tie breaking formula will be applied as follows, creating a sub-group amongst the tied teams. This process will continue until only two or none of the teams remain tied. In the case of two tied teams remaining, the game between the two would then be the determining tie-breaker as the game could not end as a tie. In the case of none of the teams being tied, the criteria specified in the respective step applies.

Step 1: Taking into consideration the games between each of the tied teams, a sub-group is created applying the points awarded in the direct games amongst the tied teams from which the teams are then ranked accordingly.

Step 2: Should three or more teams still remain tied in points then the better goal difference in the direct games amongst the tied teams will be decisive.

Step 3: Should three or more teams still remain tied in points and goal difference then the highest number of goals scored by these teams in their direct games will be decisive

Step 4: Should three or more teams still remain tied in points, goal difference and goals scored then the results between each of the three teams and the closest best-ranked team outside the sub-group will be applied. In this case the tied team with the best result (1. points, 2. goal difference, 3. more goals scored) against the closest best ranked-team will take precedence

Step 5: Should the teams still remain tied, then the results between each of the three teams and the next highest best-ranked team outside the sub-group will be applied.

Step 6: Should the teams still remain tied after these five steps have been exercised then Sport considerations will be applied and the teams will be ranked by their positions coming into the Championship (seeding).

In the case where two teams are tied and they have not yet played against each other, and in the
case where three or more teams are tied and not all mutual games have been played within the subgroup, the following criteria will be used to break the tie: 1. fewest number of games played, 2. highest goal Difference in all games, 3. highest number of goals for in all games, 4. highest tournament seeding entering the tournament.
 
Viimeksi muokattu:

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Holopainen-Tapani-Nieminen
Karvinen-Tulus-Vainikka

Hiirikoski-Laitinen
Savolainen-Tuominen

Tuossa olisi mielestäni se mihin pitäisi nojata. Tuo nykyinen ykkönen tarvitsee herättelyä ja siihen ei ole parempaa lääkettä kuin kolmatta otteluaan kiekollisesti hyvin vetänyt Holopainen. On kiekottomana raakile, mutta se ei ole tuon ketjun idea. Idea on saada Tapani hereille ja pois tuosta kädenlämpöisestä modesta. Nieminen jo vähän heräili, mutta tuo nykyinen kolmikko on nukkunut läpi kisojen.

Karvinen sitten toisi uuden vaihtoehdon Tuluksen ketjuun. Tulus rytmittää peliä ainakin omiin silmiini melko hyvin ja on pelintekijä. Eli ei Karvinen joutuisi mitään reppuselkäketjua kantamaan.

Hiirikoski on ollut iso pettymys, mutta sen sijaan Nelli Laitinen on ollut loistava. Itseasiassa ainoa pakki kenen luistelu ja yleinen peliäly on purrut jokaiseen vastustajaan tähän saakka. Ei todellakaan mikään täydellinen superjunnu, mutta jenkkejä sekä kanukkeja vastaan jakoi pientä poikittaista ja oli hyvällä tavalla ikävä pakki omissakin. Laitisen minuutit pitäisi saada uudelle tasolle kerta vastinetta tulee.

Savolainen ja Tuominen sitten olisivat se kakkospari ja ykkösparista olisi aika helppo erottaa JH sekä NL jos kapteeni sattuu löytämään kiekollisen pelinsä. Tällöin Hiirikoski ja Laitinen voisivat tuplata keskenään vaihtoja kuten nytkin kikkailtu, mutta olisivat myös erillään kahden seuraavaksi parhaan kanssa.

Eli:

Hiirikoski-Savolainen
Laitinen-Tuominen

Oma ajatus olisi herättelyn merkeissä siis sotkea vähän kärkiketjuja ja samalla sitten pakkien osalta roolitus niin että avauspelaaminen ja omista jalalla nostaminen toimii.
 
Viimeksi muokattu:

Kyle

Jäsen
Saattaisiko tähän olla syynä paljon kapeampi harrastuspohja ja kilpailun vähemmyys huipputasolla verrattuna miehiin sekä osin myös naisten erilainen fysiologia? Yksi merkittävä asia mikä tekee naispesäpallon toimivammaksi on yksinkertaisesti pienempi kenttä ja lyhyemmät juoksumatkat. Jalkapallossa ja jääkiekossa n. 30% fysiikaltaan heikommat naiset pelaavat samalla kenttäalueella kuin miehet, sekä tietysti niissäkin harrastajamäärät ja kilpailun kovuus eivät ole lähellekään miesten tasoa.

Oma pointtini oli juuri päinvastainen, en verrannut naisten ja miesten fysiikkaa keskenään vaan heitin ilmoille kysymyksen, että puuttuuko Suomen naisilta tiettyjä jääkiekon lainalaisuuksia joita ei pystytä hyödyntämään? Voi siis olla, että ei puutu, mutta herää kysymys miksi naisjääkiekossa tapahtuu enemmän ns. ei taidosta riippumattomia mokia.

Tottakai ymmärrän sen tosiasian, että miehet luistelevat kovempaa ja syöttävät kovempaa. Näitä ominaisuuksia en odotakkaan naisilta. En myöskään odota, että syötöt olisivat aina ns. lapa syöttöjä vaan sitä, että peli pysyisi ns. kasassa vaikka virheitä sattuisi.

Sen sijaan se ihmetyttää, että kiekkoja heitetään jatkuvasti joko vastustajan lapaan tai sitten pelialueelle missä ei ole ketään omaa pelaajaa. Toki tuo jälkimmäinen on ihan toivottavaa, sillä oletuksella että syötön vastaanottaja osaa lukea sen.

Vastaavasti jos kiekko on vastustajalla niin luistellaan useamman pelaajan voimin kiekollisen pelaajan perässä ja jätetään selän taakse vapaaksi niitä pelaajia, jotka todennaköisesti sen maalin tulevat tekemään.

Vähän sellainen ennakointi ja vastustajan ajatustenlukeminen mielestäni puuttuu naistenjääkiekosta, vaikka juuri pelin hitaampi tempo sen pitäisi mahdollistaa. Voisi juuri ajatella, että naisjääkiekkoilijoissa maajoukkuetasolla olisi enemmän viisaita pelaajia kuin miehissä, onko se hoki termi sitten korkean hockey iq:n omaavia "lidströmeitä" jotka eivät aja itseään ulos tilanteista tai eivät anna tyhmiä syöttöjä.

JA sanotaan nyt, etten saa mitään naisvihaa otsaani, että miehissä on paljon yksinkertaisia pelaajia jotka pärjäävät vain niillä fyysisillä ominaisuuksillaan, varmasti enemmän kuin naisissa. Mutta kuitenkin ne parhaista miehistä kootut maajoukkueet on käytännössä sellaisia, joissa yksikään pelaaja ei koskaan anna sitä helppoa ensimmäistä syöttöä huonona tai pelaa itseään ulos tilanteista vaikka ei paremmalle pärjäisikään 1 vs 1 tilanteissa.
 

blackhawk

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Chicago
Alkusarjan päätöspäivänä A-lohkossa pelataan kaksi mielenkiintoista tasonmittausottelua, jotka eivät juurikaan vaikuta loppusijoituksiin, vaikka Suomen häviö varmaan taas nostaisi jonkinlaisen paskamyrskyn kotimaassa. B-lohkossa puolestaan pelataan kaksi loppusijoitusten kannalta hyvinkin merkittävää ottelua.

Klo 6.10 USA - Kanada

Pohjoisamerikkalaiset ovat pudotuspelikaavion sijoilla 1-2. Keskinäinen ottelu ratkaisee alkusarjan järjestyksen. Suurta vaikutusta pudotuspelikaavion vaikeuteen järjestyksellä ei ole, mutta onpahan mielenkiintoinen tasonmittaus.

Klo 10.40 Japani - Tšekki

Äärimmäisen tärkeä ottelu molemmille joukkueille, sillä B-lohkon voitto helpottaisi pudotuspeliohjelmaa merkittävästi. Voittaja saa neljännesfinaalivastustajakseen Venäjän tai Suomen ja pääsee mukaan taistelemaan semifinaalipaikoista ja mahdollisesti pronssista. Häviäjä saa neljännesfinaaliin USA:n tai Kanadan, joten tie nousisi pystyyn siinä.

Klo 15.10 Ruotsi - Tanska

Ottelu ratkaisee viimeisen neljännesfinaalipaikan. Ruotsille riittää voitto jatkoajallakin kun taas Tanska tarvitsee voiton varsinaisella peliajalla. Neljännesfinaalipaikka menisi Kiinalle, jos Tanska voittaisi jatkoajalla. Varsinaisen peliajan voitolla Tanska voisi ohittaa myös Tšekin, jos Tšekki häviäsi Japanille. Pudotuspelipaikka olisi varmasti mieluisa saavutus Ruotsille tai Tanskalle, vaikkei pidemmälle olisikaan asiaa.

Klo 15.10 Suomi - Venäjä

Vähintään kahden maalin voitolla Suomi nousisi A-lohkon kolmanneksi ja kohtaisi neljännesfinaaleissa Tšekin tai Japanin, jolloin Venäjä ja Sveitsi kohtaisivat toisensa. Jos Suomi voittaa yhdellä maalilla tai ei voita lainkaan, Suomi kohtaisi neljännesfinaalissa Sveitsin, jolloin Venäjä kohtaisi B-lohkon voittajan.

Kuten täällä on jo todettu, ei Venäjä ainakaan Sveitsiä helpompi vastustaja ole. Vieläkään ei ole pakko voittaa, sillä neljännesfinaalin ja pronssiottelun voitto riittäisi mitaleille, mutta olisihan tuo Venäjä-matsi mukavampi voittaa kuin hävitä. Pelijärjestelmän erikoisuus on, että Suomi sijoittuisi käytännössä varmasti kuuden parhaan joukkoon, vaikka häviäisi kisoissa kaikki ottelunsa, mutta mitään viidettä tai kuudetta sijaa kisoista ei ole lähdetty hakemaan.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Tämä ei ole ihan sama asia, mitä @Kyle kirjoitti, mutta itseäni on ihmetyttänyt jo aiempina vuosina, että maajoukkueessa kurinalaiseen viisikkopeliin tunnollisesti sitoutuvat pelaajat saattavat Naisten Liigassa pelata ihan eri tavalla. Olympiavuosi 2018 ja kotikisavuosi 2019 olivat hyviä esimerkkejä, kun Naisleijonien kokeneen ja yhteen hitsaantuneen porukan joukkuepeli oli melko timanttisessa kunnossa.

Pelaaja, joka hoitaa puolustusvelvoitteet maajoukkueessa tunnollisesti ja jakaa mm. peliä edistäviä syöttöjä voi olla seurajoukkueessa pelaaja, joka kuskaa itse kiekkoa ja yrittää ratkaista pelit yksin. Tosin maajoukkuepelaaja on Naisten Liigassa usein sen verran kova pelaaja, että puhtaalla yksilötaidollakin voi pystyä ratkaisemaan pelejä. Se on kuitenkin maajoukkuepelien kannalta aika huono asia, jos pelaaja tottuu tuohon, vaikka se sinänsä onkin välillä ihan viihdyttävää.
 

Lihahopliitti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Harmittaa kyllä ihan tuosta Rädyn jupakasta lähtien tämä koko paska joukkueessa pelaavien naisten takia. Sanon nyt äärettömän seksistisen näkemykseni, että miehet ovat isolta osin pilanneet tässä jo ennalta naispelaajien kisat. Jätetään pelaaja pois joukkueesta, jota nyt viimeistään varmaan voidaan sanoa että olisi tarvittu, siksi että miesvalmentajalla tai valmentajilla oli henkilökohtainen herne nenässä. Joukkueella ei ollut mitään ongelmaa, varmaan kelpaisi nyt Räty mahdollisesti pelastamassa näitä pelejä vaikkei hänkään nyt tietenkään mikään superihminen ole. Mustonen sen sijaan laittoi varaveskanvaraveska-höpinöillään ihan järjettömät paineet joukkueeseen jääneille maalivahdeille jo ennen ensimmäistäkään peliä.

Vielä kun nämä asiat ja selitykset eivät missään kuplassa tapahdu, niin varmaan voi ihan aiheellisesti kysyä että millainen luottamus pelaajilla ihan sisimmissään oli tämän jälkeen valmennukseen. En ole jääkiekkoilija, mutta jos menisin työmaalle missä pomo antaisi jotain täysin järkeä ja logiikkaa uhmaavia julkilausumia ennen urakan alkua, niin varmaan myös vähän varauksella suhtautuisin siihen mitä hän sanoo jatkossa, vaikka sanoisikin pelkkiä oikeita asioita.

Minun on vaikea kuvitella että miesten puolella olisi liiton puolelta kuunneltu niin älyvapaita perusteluita mitä Mustonen keksi suoltaa, oikeastaan niistä näkyi että hänhän voi tässä puhua mitä vaan älytöntä paskaa koska selusta on suojattu poikien kultapossukerhossa. Miesten puolella vastaavassa tilanteessa olisi valmentaja varmaan kutsuttu ankaraan palaveriin tai erotettu hommistaan mielenvikaisena ja kaivettu joku hätäjortikka vaikka sinne penkin taakse huutamaan. Mutta kun kyseessä on naisten joukkue niin kärsijänähän tässä toimii vain joukkue, joka joutuu keskittymään pelin ohella myös näiden miesten sekoiluista johtuvaan mediakaruselliin.

Enkä siis sano että tämän kaiken syy on joku miesten pahuus tai sukupuolinen syrjintä, mutta ei kai kukaan voi kiistää sitä, että pahiten tässä vihkoon ovat jo hyvissä ajoin ennen kisoja vetäneet joukkueen ympärillä hääräävät miehet. Naiset saavat sitten kärsiä häpeän kentällä kun paletti ei toimi ja potta kiristää entistä pahemmin median suurennuslasin alla. Kuka sinne laitetaankin seuraavaksi maaliin, niin valmiiksi on jo itseluottamus vedetty melkoiseen paineeseen. Valmentajan vaihtaminen ei tietenkään olisi varmasti ollut mitenkään realistista myöskään vaikka tuo tekisi ja puhuisi mitä sekopäistä, tilalle tulijoita ei välttämättä edes olisi, mutta kyllähän tuo liiton ihan täydellinen hiljaisuuskin tämän häpeilemättömän pelleshown aikana kertoo jostain.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Oma pointtini oli juuri päinvastainen, en verrannut naisten ja miesten fysiikkaa keskenään vaan heitin ilmoille kysymyksen, että puuttuuko Suomen naisilta tiettyjä jääkiekon lainalaisuuksia joita ei pystytä hyödyntämään? Voi siis olla, että ei puutu, mutta herää kysymys miksi naisjääkiekossa tapahtuu enemmän ns. ei taidosta riippumattomia mokia.

Tottakai ymmärrän sen tosiasian, että miehet luistelevat kovempaa ja syöttävät kovempaa. Näitä ominaisuuksia en odotakkaan naisilta. En myöskään odota, että syötöt olisivat aina ns. lapa syöttöjä vaan sitä, että peli pysyisi ns. kasassa vaikka virheitä sattuisi.

Sen sijaan se ihmetyttää, että kiekkoja heitetään jatkuvasti joko vastustajan lapaan tai sitten pelialueelle missä ei ole ketään omaa pelaajaa. Toki tuo jälkimmäinen on ihan toivottavaa, sillä oletuksella että syötön vastaanottaja osaa lukea sen.

Vastaavasti jos kiekko on vastustajalla niin luistellaan useamman pelaajan voimin kiekollisen pelaajan perässä ja jätetään selän taakse vapaaksi niitä pelaajia, jotka todennaköisesti sen maalin tulevat tekemään.

Vähän sellainen ennakointi ja vastustajan ajatustenlukeminen mielestäni puuttuu naistenjääkiekosta, vaikka juuri pelin hitaampi tempo sen pitäisi mahdollistaa. Voisi juuri ajatella, että naisjääkiekkoilijoissa maajoukkuetasolla olisi enemmän viisaita pelaajia kuin miehissä, onko se hoki termi sitten korkean hockey iq:n omaavia "lidströmeitä" jotka eivät aja itseään ulos tilanteista tai eivät anna tyhmiä syöttöjä.

JA sanotaan nyt, etten saa mitään naisvihaa otsaani, että miehissä on paljon yksinkertaisia pelaajia jotka pärjäävät vain niillä fyysisillä ominaisuuksillaan, varmasti enemmän kuin naisissa. Mutta kuitenkin ne parhaista miehistä kootut maajoukkueet on käytännössä sellaisia, joissa yksikään pelaaja ei koskaan anna sitä helppoa ensimmäistä syöttöä huonona tai pelaa itseään ulos tilanteista vaikka ei paremmalle pärjäisikään 1 vs 1 tilanteissa.
Mustonen totes joku vuosi takaperin kuinka rahkeet ei riitä pelaamaan klassista kiekkokontrollia.

Tai en nyt muista miten asian tarkalleen ottaen ilmaisi. Mutta itsellekin pistää silmään ns. pakottamattomat virheet, joissa omissa on tukitoimet, syöttösuunnat täytetty, noin periaatteessa, mutta kiekonhallinta menetetään joko heikkoon suoritukseen -siirto karvaajan mailaan tai muutoin vain laaduttomasti- tai heikkoon jatkotilanteeseen jossa ei enää löydy, tai osata löytää seuraavaa syöttösuuntaa vaan menee kiireessä sutimiseksi.

Valmentajat puhunut hiljattain jotta pelataan ylöspäin. Ja ehkä se on Suomen vahvuus/väistellään heikkouksia, että mahollisimman vähin pekkavirtamaisin menetyksen vaaran sisältämän siirron voimin omista pois ja luistelemalla keskialueen yli. Ja en tiedä, onko erityistä hinkua syöttää sinisten välillä muutenkaan, vaan omista pois, jalalla ylös ja hyökkäysalueella alkaa sitten uusi peli.

Ja vaikkapa vs Sveitsi, Suomihan loi päätypeleillä, nopeilla kolmen pelaajan komboilla useamman laadukkaan maalipaikan, jota nyt ei sitten kyetty hyödyntämään.

Omaan silmään välillä tekis mieli kyseenalaistaa kun sellanen peruspeli, lainalaisuuksineen tuntuu välillä polkevan paikallaan, ei-kehittyvän. Mutta en myöskään voi sanoa, etteikö valittu pelityyli olisi hiottu ja harkittu analytiikan ja materian tasoon pohjautuvan realismin pohjalta. Tyyliin JJalonen miehissä joka 2021 kisoissa kiristi puolustussuuntaan entisestään. Se tyyli valitaan jolla on paras mahdollisuus ottaa turnauksesta tulos.

Mutta silmämääräisesti ei oo noussu lähihistorian laadukkaimman turnauspelaamisen tasolle. Mentaalipuolen asiat, kontroversaalien asioiden käsittely, mitä on pelata ennakkosuosikkina lievän epävarmuuden tilassa, onko tuolla syitä tai vielä heikompi sietokyky vrt. mies-Leijonat.

No kattellaan. Nähdyn peli-ilmeen perusteella ei mitään rahkeita nikkareita vastaan, kuilu taas kasvanut. Päätyykö mitalittomaan mahalaskuun, ja joka tapauksessa tarpeelliseen likapyykin pesuun?

On siellä silti se taistelupronssi, nousu tuhkasta, edelleen otettavissa. Mitään ei oo hävittu.

Vancouver 2010. 0-6 USA. Hapuilevat kisat tuoreehkon päävalmentajan ja isoegoisten NHL-tähtien kera. Kyllä se Slovakian kaataminen ja olympiapronssi pikkasen lämmitti mieltä.
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Oma pointtini oli juuri päinvastainen
Pääpaino vastauksessani oli toisaalla eli oletan että niistä kohdista olet sitten samaa mieltä? Minusta on aika selvää, että lajin harrastus ja sisäinen kilpailu ovat aivan eri tasolla kuin miehissä, mikä sitten heijastuu suoraan myös jäälle. Ja toki se fysiikkakin vaikuttaa korostaen niitä virheitä hyvin isossa pelitilassa. Silti, pelit ovat usein jännittäviä ja niitä on hyvin mukava seurata - etenkin jos jättää ihan liiat vertailut tekemättä aika tavalla täysin toisissa olosuhteissa ja toisessa kilpailutilanteessa pelaaviin miehiin.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Naisleijonat jatkaa tänään venäläisiä vastaan täysin samalla kokoonpanolla kuin kaksi edellistä ottelua.



Joko tämä kärsivällinen luottamus alkaa vihdoinkin tuottaa tulosta tai sitten ratkaisu menee siihen klassisseen hulluuden määritelmään, jossa toistamalla samaa keinoa odotetaan erilaista lopputulosta. Toki samalla kokoonpanollakin on mahdollista pelata huomattavasti paremmin ja toivottavasti palaset loksahtavat vielä kunnolla kohdilleen.

* * *

Kanada–USA-ottelu alkoi myös juuri ja ensimmäisessä ottelussa loukkaantunut Kanadan Melodie Daoust puuttuu edelleen kokoonpanosta. Luonnollisesti sama tilanne on USA:n Brianna Deckerillä, jonka kisat onkin jo ilmoitettu päättyneen loukkaantumiseen.
 

Wire

Jäsen
Naisleijonat jatkaa tänään venäläisiä vastaan täysin samalla kokoonpanolla kuin kaksi edellistä ottelua.

Joko tämä kärsivällinen luottamus alkaa vihdoinkin tuottaa tulosta tai sitten ratkaisu menee siihen klassisseen hulluuden määritelmään, jossa toistamalla samaa keinoa odotetaan erilaista lopputulosta. Toki samalla kokoonpanollakin on mahdollista pelata huomattavasti paremmin ja toivottavasti palaset loksahtavat vielä kunnolla kohdilleen.

* * *

Kanada–USA-ottelu alkoi myös juuri ja ensimmäisessä ottelussa loukkaantunut Kanadan Melodie Daoust puuttuu edelleen kokoonpanosta. Luonnollisesti sama tilanne on USA:n Brianna Deckerillä, jonka kisat onkin jo ilmoitettu päättyneen loukkaantumiseen.
Veikkaan että jos vielä ketjukaverit vaihdettaisi niin homma on vielä entistä enemmän sekaisin.

Suomen naisjääkiekkoilulle on oman arvion mukaan käynyt Nuori Suomi efekti. "Kaikilla pitää olla kivaa, kaikki pelaa, sinä riität, ei ole pakko" yms. pumpuli näkyy kentällä.
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Eilisestä sweitsimatsista vielä sen verran, että kolmannessa sweitsin maalissa kaikki Suomen pelaajat seurasivat kiekkoa laput silmillä ja melkein triplasivat kiekollisen. No, maalilla olikin yksi vapaana ohjaamassa. Tietty Keisala olisi voinu olla lähempänä ohjaajan lapaa, mutta jo lähtötilanne oli jännää tekemistä.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Mikäs järki tässä on että Suomi pääsee jatkoon vaikka häviäis kaikille?
Näemmä 2019 niissä legendaarisissa Espoon kotikisoissa siirrytty järjestelmään jossa top-5 pelailee alkusarjan keskenään ja 6-10 toisessa lohkossa. Alemmasta lohkosta top-3 puolivälieriin.

Joukkuemäärä nostettu 8 >> 10. Edellisissä olympialaisissa 2 x 4 joukkueen lohko, joissa sielläkin ylälohkon nelikko sai vapaapääsyn puolivälieriin ja lohkon kaksi parasta välieriin.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Mikäs järki tässä on että Suomi pääsee jatkoon vaikka häviäis kaikille?

Jos näin ei olisi, niin pitäisi laittaa joukkueet tasaisesti kahteen lohkoon. USA ja Kanada eri lohkoihin jne. Silloin tulisi vielä enemmän epätasaisia pelejä. Nyt halutaan kovempitasoisia pelejä enemmän vaikka se tekee turnausjärjestelmästä "epäreilun".
 

lainelaser

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL Leijonat
Miksi on erikseen naisten ja miesten päävalmentajat? Eikö laji kuitenkin ole sama. Annetaan turhaa tasoitusta kun valmentajana on joku ö-luokan osaaja kuin kansallinen tai jopa kansainvälinen huippu miesten puolelta.
 

eläin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen Maajoukkue, DIF, HIFK, Väsby Hockey
Voisin kuvitella että aika usein siellä naisten maajoukkueessa ei ole ihan samaa budjetti valmentajahankintoihin kuin miehillä.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Jollain lailla ymmärrän että halutaan rauhoittaa tilannetta niin paljon kuin mahdollista, mutta minusta nuo kärkiketjut ovat toistaiseksi olleet vähemmän kuin osiensa summa. Katsoo vaikka kakkosketjua, niin periaatteessa Tulus pelaa ihan fiksua sentteripeliä, Holopainen aiheuttaa vastustajille murheita taitotasollaan ja Vainikka puolestaan liikkeellään, mutta silti kokonaisuus on ollut jollain tavalla nesteessä. Olisi ehkä kaivannut jotain pyörittelyjä, vaikka sitten @ZayWest tarjoamaan formuun esimerkiksi.

Tosin isompana asiana kaipaisin sitä, että valmennus peluuttaisi enemmän sen mukaan, kenellä pelin aikana kulkee. Peliaikoja kun katsoo niin näin ei ole tapahtunut kuin osittain.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Jollain lailla ymmärrän että halutaan rauhoittaa tilannetta niin paljon kuin mahdollista, mutta minusta nuo kärkiketjut ovat toistaiseksi olleet vähemmän kuin osiensa summa. Katsoo vaikka kakkosketjua, niin periaatteessa Tulus pelaa ihan fiksua sentteripeliä, Holopainen aiheuttaa vastustajille murheita taitotasollaan ja Vainikka puolestaan liikkeellään, mutta silti kokonaisuus on ollut jollain tavalla nesteessä. Olisi ehkä kaivannut jotain pyörittelyjä, vaikka sitten @ZayWest tarjoamaan formuun esimerkiksi.

Tosin isompana asiana kaipaisin sitä, että valmennus peluuttaisi enemmän sen mukaan, kenellä pelin aikana kulkee. Peliaikoja kun katsoo niin näin ei ole tapahtunut kuin osittain.

Ja on tosiaan hyvä huomioida ettei tuo kärkiketjujen fiksailu muuttaisi sitä tosiasiaa että Tapani-Karvinen pelaavat kuitenkin ylivoimat, alivoimat ja tasavajaat yhdessä. Ja tuohon päälle vielä pelin ratkaisuhetket. Puolustuksessa vastaavasti olisi ainoastaan järkevää saada Hiirikosken minuutit vähän alaspäin kun ei juuri nyt ole millään 30min/peli tasolla.

Eli itsekään en kannata mitään rosterin räjäyttämistä atomeiksi vaan noiden selkeästi perusteltujen siirtojen harkintaa.

Ei näytä valmennus kuitenkaan näkevän syytä muutoksille.
 

Esteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️
Valmentajaa, joka jättää parhaan mahdolllisen maalivahdin valitsematta Olympialaisiin, voi vain ihmetellä.
Pasi Mustonen ei siis lopulta ollutkaan kovin fiksu, vaikka niin luultiin. Toivottavasti seuraava valmentaja on parempi.

Ohikisat, piste.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Mustosessa on maajoukkuevalmentajana jotain samaa kuin Raimo Summasessa: menestystäkin ja viittä vaille suurvoitto takataskussa, mutta myös tietynlaista hankausta persoonan puolesta.
 

VJH1897

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Valmentajaa, joka jättää parhaan mahdolllisen maalivahdin valitsematta Olympialaisiin, voi vain ihmetellä.
Pasi Mustonen ei siis lopulta ollutkaan kovin fiksu, vaikka niin luultiin. Toivottavasti seuraava valmentaja on parempi.

Ohikisat, piste.
Eikös se seuraava valmentaja ole siellä nyt puikoissa, ainakin jos ei ennätä saamaan kenkää ennen varsinaisen pestinsä alkamista.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Voisin kuvitella että aika usein siellä naisten maajoukkueessa ei ole ihan samaa budjetti valmentajahankintoihin kuin miehillä.
Liittohan nämä molemmat palkkaa eli ihan samasta pussista. Ei ole mitään Suomen Naisten Jääkiekkoliittoa tai vastaavasti miesten.

Mutta toki rahasta on silti kyse. Miesten pärjääminen on tärkeämpää, koska miesten joukkue kerää enemmän näkyvyyttä ja sitä kautta myös enemmän sponsoreita.

Urheilullisestihan tämä naisten turnaus on merkittävämpi, koska mukana ovat kaikki parhaat pelaajat (noh, pl. se yksi maalivahti). Miesten turnauksessa ei.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös