Olen joskus tätä ennenkin väittänyt ja kirjoittanut, mutta tosiaan, eihän Suomi pääsääntöisesti yrittää voittaa kilpailuja, Suomi yrittää olla kolmas. Totta kai Suomi myös mielellään on ensimmäinen ja toinen, mutta toimet kilpailun sisällä pyrkivät maksimoimaan vähintään kolmannen sijan todennäköisyyden. Ei kannata lähteä repimään esimerkiksi Saksan perään jne. jos se vaarantaa päätavoitteen.
Olen tästä samaa mieltä. Minusta tuntuu, että varsinki naisissa ja naisten viestissä tämä kolmossijan tavoittelu korostuu. Monesti naisilla on ollut vahva joukkue ja edellytykset tavoitella kultaa on olemassa, mutta ikinä sitä ei uskalleta sanoa tai tavoitella, vaan tavoite on aina mitali (=pronssi...).
Itse toivoisin, että uskallettaisiin useammin lähteä tavoittelemaan voittoa ihan riskilläkin eikä vaan yritettäisi varmistella pronssia (tosin nythän epäonnistui sekin). Toki huippu-urheilu on raaka maailma ja arvokisamitaleja on jaossa hyvin vähän (ja kultaa vielä vähemmän), niin kyllähän se pronssikin on monella urheilijalle kova juttu. Mutta silti tuntuu että suomalaisille se pronssi on vielä kovempi juttu kuin monelle muun maan urheilijalle.
Erityisesti tämä naisten viesti jättää mielestäni jossittelemisen aihetta... Naisten kympillä Kepa ja Krista antoivat kaikkensa, enkä siinä sanoisi että olisi jäänyt kiinni mistään voittamisen halun puutteesta. Tuo väliaikalähtö taitaa kyllä sopia myös suomalaiselle mielenlaadulle paremmin, ei tarvitse esim. samalla tavalla taktikoida loppukiriä tms.
Vähän on jäänyt Sotshin tuuletteluista itselläkin sen verran hampaankoloon, että osa minusta oli jopa ihan tyytyväinen etten nähnyt Pärmäkosken riehakkaita pronssituuletuksia, olisi sekin tuntunut vaan hävityltä mitalilta tänään.
Täällä on kyllä myös jäänyt Sotshin tuulettelut hampaankoloon ja kummittelemaan mieleen aina arvokisahiihtojen aikana.
Viime vuoden Oberstdorfin pronssikirillä Digginsin ohi Krista sai minulta vähän anteeksi tuota Sotshia, muttei täysin. Ja jos ikävästi haluaa miettiä, niin olisikohan samanlaista kiriä nähty jos kyseessä olisi Kristan ja Digginsin osalta ollut kyseessä sijat 1 ja 2? Mitalihan olisi sitten ollut varma ja tavoite siis jo täytetty :)
Ja vaikka tässä nyt kriittisesti kirjoitankin, niin onhan Krista äärimmäisen kova urheilija. Kolmista olympialaisista mitaleita ja mm-kisoista lisää. Mutta silti se kirkkain mitali puuttuu... Onko se sitten se viimeinen "napsu" voitontahdossa mistä jäänyt kiinni. Edellytyksiä olisi mielestäni ollut ja on edelleen (onhan parisprinttikin vielä tulossa).