Tässä pitää ottaa myös huomioon varausvuoro. Rantanen ja Heiskanen noista ainoat, mitkä on varattu ensimmäisellä kierroksella. Rantanen lähti samantien Pohjois-Amerikkaan ja Heiskanen pelasi yhden puolikkaan kauden Liigaa (en muista syytä, että miksi vain puoli kautta).
Barkov myös lähti Pohjois-Amerikkaan suoraan varauksensa jälkeen ja voisi sanoa varsin onnistuneesti.
Eli eipä näitä oikeen suoraan voi sanoa, että ura on tuomittu epäonnistumaan vaikka lähtisi suoraan Pohjois-Amerikkaan varauksensa jälkeen.
Tässä taisi jokin asia alkuperäisestä viestistäni mennä ohi, kun en missään nimessä sanonutkaan, että ura epäonnistuisi suoraan Pohjois-Amerikkaan lähtemällä. Kirjoitin, että uraa on vaikeampi tehdä, jos "joutuu" suoraan varauksen jälkeen menestyvään NHL-joukkueeseen pelaamaan rajallisia minuutteja (esim. Puljujärvi, Kakko). Monille pelaajille on päinvastoin ollut hyväksi, jos ovat lähteneet suoraan Pohjois-Amerikkaan, mutta pelaamaan isoja minuutteja AHL:n puolelle tai NHL:n heittopusseihin (esim. Rantanen, Barkov, Granlund). Barkov, Laine ja hieman yllättäen Kotkaniemi ovatkin varmaan toistaiseksi ainoita suomalaispelaajia, jotka ovat onnistuneet tekemään menestyksekkäästi suoraan hypyn Liigasta NHL:ään ilman mitään mutkia matkassa. Ja noistakin hyvä huomioida se, että Barkovin ensimmäisellä kaudella Florida oli koko sarjan toiseksi huonoin joukkue ja siihen aikaan eräänlainen "vitsi", joten peliaika ja paineet aika erilaisia kuin vaikkapa Kakolla New Yorkissa.
Ja onhan noita tosiaan myös muitakin suomalaisia ykköskierroksen varauksia, jotka ovat sitten tarvinneet vauhtia ennen kuin NHL-ura on kunnolla lähtenyt liikkeelle. Juuri esimerkiksi Granlund ja Tolvanen ainakin.
Mutta ei tämä ole mitenkään pelkästään suomalaispelaajien ilmiö, vaikka joku voisikin nyt sanoa, että Liiga valmistaa nuoria pelaajia huonosti NHL:n pelitapaan. Jotenkin nämä mcdavidit ja matthewsit välillä hämärtävät käsitystä siitä, millaista panosta jopa kärkivarauksilta voidaan suoraan varauksen jälkeen NHL-tasolla odottaa. Aina säännöllisin väliajoin ihmetellään sitä, miten esimerkiksi Carolina tai Tampa Bay pystyivät varaamaan niin hyviä pelaajia myöhäisillä varausvuoroilla viimeisen vuosikymmenen aikana, kun todellisuudessa ainakin puolet totuudesta on siinä, että näissä seuroissa prospecteja kehitetään ja marinoidaan AHL:n puolella paljon huolellisemmin kuin muualla.
Noh, tämä alkaa nyt mennä pahasti ohi otsikon aiheen, joten jätetään tähän. Loppukaneettina sanoisin, että jos itse vastaisin jonkun NHL-seuran pelaajakehityksestä, en haluaisi yhtään junnua pienille minuuteille tai poppareille NHL-joukkueen mukaan, vaan aluksi pelaamaan isolla vastuulla sinne, missä peliaikaa on saatavilla. Ja tämä vielä korostuu, jos kyseinen prospect tulee jostain hidastempoisesta ja taktisesta sarjasta kuten kotimaisesta Liigasta.