P-Amerikkalaisessa mediassa on viime aikoina kovasti yritetty löytää tilastoja, jotka tukisivat sitä näkemystä, että Matthews on parempi pelaaja. Tehtävä on vain vaikea, kun Pate johtaa Austonia niin pisteissä kuin tehotilastossakin. Nyt esim TSN:n toimittaja Scott Cullen ja NHL.com ovat vetäneet mukaan laukaisutilastot, joissa Matthewsin voi nähdä olevan parempi. Vaan eipä nuo analyysit kauhean objektiivisilta vaikuta, kun samassa yhteydessä jätetään täysin huomioimatta se, että Matthewsilla on huomattavasti enemmän hyökkäyspään aloituksia 5vs5 tilanteissa. Matthewsin % tässä noin 63 ja Laineen 55. Se on suuri ero ja kertoo siitä, että Babcock antaa Austonille selkeästi enemmän "suojattuja minuutteja" kuin mitä Pate saa. Pate on itseasiassa aloittanut peliä useammin omassa päädyssä kuin Auston, vaikka Austonia yleisesti pidetään enemmän kahdensunnan pelaajana. Tällä on automaattisesti vaikutusta noihin vetotilastoihin.
Ja tästä huolimatta Patella on siis paremmat tehotilastot (9 vs 3).
Pisteitä vertailtaessa kannattaa huomioida muitakin seikkoja kuin se mistä pelaajat vaihtonsa aloittavat. Matthews on keskushyökkääjä ja hoitaa aloitukset, joten tuollaista 41-45% teholla aloittavaa tulokasta säästellään oman pään aloituksissa. Kadrin ketju hoitaa noista ison osan ja lisäksi Bozak ihan sen takia, että on joukkueen paras aloittaja, vaikka ketjunsa onkin ollut suhteellisen heikko omaan päähän. Matthews on pelannut koko kauden kahden tulokkaan kanssa, joista toista voi sanoa korkeintaan kolmosketjun pelaajaksi. Connor Brown todennäköisesti pelaa uransa kakkos- tai kolmosketjussa. Babcock on todella säästeliäästi peluuttanut Nylanderia Matthewsin kanssa. Matthewsin ketjun peli hyökkäyspäässä on ihan erilaista jos Matthewsin vierellä on Nylander tai Marner, kuten tällä kaudella on muutamaan kertaan nähty. Babcock kuitenkin haluaa että Matthews johtaa omaa ketjuaan ja hajoittaa nuo junnut eri ketjuihin, koska jokainen luo jo itsessään uhan hyökkäyspäässä. Matthewsin ketju ei silti varsinaisesti ole saanut kovin helppoja minuutteja, vaan Babcock ja vastustajat ovat yleensä päästäneet Bozakin ketjun helpommalla vastakkain peluutuksella.
Laine on pelannut Scheifelen ja Littlen ketjuissa, jotka oletettavasti Winnipegin tapauksessa aloittavat enemmän omasta päästä. Toisaalta tuossa ketjussa on yksi kokenut ja Scheifelen kohdalla tehokas NHL keskushyökkääjä vierellä. Toki Little on tainnut pääosin olla se keskushyökkääjä, kun on ollut ehjänä. Samoin Laine on pelannut hyvin paljon Ehlersin kanssa, joka tällä hetkellä pelaa hyvää kautta ja on vuoden verran NHL pelejä pelannut sekä sitä kautta kokeneempi kuin esimerkiksi Nylander. Laine on myös saanut hieman enemmän peliaikaa tähän asti ainakin siltä osin mitä olen noita seuraillut. Laine on pelannut n. minuutin verran enemmän per peli.
Erohan tällä hetkellä tulee isolta osin siitä että Laine on tehnyt 4 pistettä tyhjiin, kun Matthews on tehnyt 0. Laine johtaa kakkossyöttöjä 12 - 7 ja se ainakin omasta mielestäni kertoo osittain siitä kuinka paljon Matthewsin ketjukaverit saavat aikaan 5vs5 pelissä. Matthews on myös pelannut melkein koko kauden kakkos yv:ssä, koska Marnerin ketju on ollut tehokkaampi yv:llä. Tulevaisuudessa pelaavat todennäköisesti samassa yv ketjussa.
Kyllähän näitä seikkoja ja selityksiä voi heitellä suuntaan tai toiseen. Tässä kuitenkin verrataan kahta todella huikeaa pelimiestä ja vaikea näitä on objektiivisesti laittaa mihinkään aivan selkeään 1. - 2. järjestykseen.
Hyytyneet ja hyytyneet, mutta Alexandre Daigle voisi olla lähimpänä vastaavaa. Ja kai Svitov, Chistov voidaan jollain lailla laskea hyytyneiksi lupauksiksi. Pat Falloon ehkä menee myös jollain tasolla tähän.
Lahjattomat harjoittelee ei enää toiminut 90-luvulla ja sekä Daigle että "Fat Balloon" eivät olleet ahkerasta harjoittelusta tunnettuja. Mutta nämäkin esimerkit ovat kaukaa eikä ehkä lainkaan verrainnollisia.
Lisäisin listaa myös Jimmy Carsonin, joka aloitti uransa loisteliaasti ja vaipui sitten keskinkertaisuuteen.