Pointtina lienee kuitenkin se, että kaikki kolme ovat taidollisesti todellista supertähtipotentiaalia. Kuitenkin todelliset supertähdet leivotaan loistavan taidon ja ylivertaisen voittamiseen johtavan asenteen kombinaatiolla. Itse olen niin paljon noiden kolmen taidollisesti superlahjakkaan pelurin uria seurannut, että kyllä on sekä Laineesta jäänyt tähän mennessä asenteellisesti paljon vakuuttavampi mielikuva, koska ovat järjestään nostaneet pelaamisensa tasoa merkittävästi ns. tosipeleissä. Saman todellakin haluan nähdä Barkoviltakin. Itselleni hyvä runkosarjapelaaminen on ihan kiva juttu, mutta ei mitään sen enempää. Tosipelaajat määrittelen vasta runkosarjapelaamisen ja playoffspelaamisen kombinaatiolla. Pelaajat jotka ovat huippuja vain runkosarjassa, eivät ainakaan minulle ole sinänsä paljonkaan arvoisia.
Siltikin olen tässä jo varmaan pariinkin otteeseen sanonut, että näen kyllä kaikissa kolmessa tuon supertähtipotentiaalin. Mielestäni yksikään heistä ei silti vielä sellainen ole. Kannuksia on vielä ansaittavina.
Tuossa vertailussasi ei ole järjen hiventäkään. Niin Laineella, Aholla kuin Barkovilla on niin vähän pudotuspelejä alla, että otanta on säälittävän pieni vielä. Ei tuosta voi vetää johtopäätöksiä. Barkov ei sulanut ensimmäisissä NHL-poffeissaan. Hyökkäyspäässä jäi vähän vajaaksi, mutta niin se viimeistely ontui Hubyllä ja Jagrillakin. Tavares oli parempi, minkä ei pitäisi yllättää ketään. 25-vuotias liigan supertähti vs. 20-vuotias läpimurtoa tekevä kaveri. On ihme, ettei Tavares syönyt Barkovia suuremmin elävältä. Hyvin paljon siitä Sashan tasosta sinä keväänä kertoo se, että Islanders ei uskaltanut muita ketjujaan edes peluuttaa Barkovia vastaan.
Jos pohditaan Liigan poffeja, niin Barkov veti ne PPG tahdissa. Jäi vielä +/- tilastoissakin muutaman pykälän plussalle. Itse asiassa kolmikosta Aho, Barkov, Laine on Barkov ainoa, joka on Liigan poffeissa vähintään PPG tasolla ja +/- tilastossa plussalla. Otanta vain jäi Melartin taklauksen ja epäonnen takia liian pieneksi Sashalla. Ylipäänsä jos pohditaan aikaa ennen varausta, niin Barkovin teot Liigassa ovat koko kauden otannalla jotain vielä enemmän kuin Laineella. Laine pelasi huikean kevään. Barkov pelasi käsittämättömän vahvan kauden kokonaisuutena (vrt. esim. Edmonton journalin juttu pohjoimaista varatuista hyökkääjistä:
Statistically, Aleksander Barkov is the most promising Nordic forward since Peter Forsberg). Toinen pelasi Liigan parhaan pelaajan Kuuselan rinnalla, toisella oli vieressä Ville Nieminen...
Barkov oli pelin moottorina joukkueessa, joka hieman yllättäenkin voitti Atlantin divisioonan muutama vuosi takaperin. Barkov on ollut sen joukkueen selkäranka siitä lähtien. Sportsnetin tilastokatsauksessa Barkov oli edellisten kolmen kauden otannalla neljänneksi paras sentteri. (
Linkki) Sen verran eliittiseurassa jo tuossa, että riittää valtaosalle ihmisistä heittämällä "supertähti" -statukseen.
Ketjuun liittyen: Laine on hieno pelaaja. Laine on heittämällä parempi maalintekijä kuin Barkov jo nyt, mutta pelaajana Laineen pitää ottaa vielä aika paljon askelia eteenpäin, ennenkuin voidaan puhua saman tason pelaajista. Barkovin kehityskäyrä oli hieman hitaampi ja tuolla meni pari kautta totutella pohjois-amerikkalaiseen kiekkoon. Pelaajien kehityskäyrät ovat erilaisia. Voi olla, että Laineesta tulee Barkovia parempi pelaaja. Potentiaalia on. Mutta yhtä hyvin voi jäädä vajaaksi. Katsotaan parinkymmenen vuoden päästä miten kävi. Jos nyt pitäisi veikata, niin Laine on näistä ensimmäinen Stanley Cupin voittaja. Mutta ei siksi, että Laine on paras pelaaja, vaan koska joukkueen rakenteesta johtuen Jets on valmiimpi menemään pitkälle.