Italialaiset käyttävät jotain Tipo-jauhoa, mutta normikaupoista sitä ei kyllä täältä saa.
Puoli valtakuntaa sille, joka tietää mistä magic-jauhosta taikinassa oikein on kyse.
"Tipo" ei ole jauhojen nimi, vaan suomeksi käännettynä tarkoittaa "tyyppiä". Pizzaohjeissa taitaa useimmiten olla mainitty "tipo 00" suositeltavana jauhotyyppinä. Sen tarkemmin en tuosta tiedä, voisin kuvitella, että viittaa mahdollisesti karkeuteen ja laatuun (mistä osasta viljanjyvää valmistettu etc.).
Omalta osaltani aito italialainen pizza vie puhtaan voiton suomalaisesta (=turkkilaisesta?) kopiostaan. Joku viestissään valitteli, kuinka kuiva italialainen pizza oikein onkaan. Se olkoon makuasia, mutta tuon väittäminen on puhdasta tietämättömyyttä. Vaikka itse tunnustaudunkin enemmän "kovapohjaisen" ystäväksi, niin esimerkiksi perinteisistä napolilaisista paikoista kyllä löytää pizzaa, josta kuivakkuus on kaukana. Eivätkä silti ole mitään vetisiä lättyjä.
Kun kerran EU on määrännyt tuotesuojia, mm. että fetajuuston ja monen muunkin tuotteen pitää olla valmistettu joko tietyllä alueella tai tietyin menetelmin, voisi minun puolestani myös pizzalle tehdä saman. Vaikka sähköuunilla voi päästä kohtalaisiinkin tuloksiin, tässä tapauksessa puu-uunin pitäisi joka tapauksessa olla ehdoton vaatimus, jotta tuota nimeä saa käyttää.
Suomalainen peruspizza on ihan ok välipalana, mutta sitä voisi ennemminkin myydä nimellä piirakka. Pohjat useimmiten sellaisia lörtsyjä ja päälle sitten laitettu mahdollisimman halpoja raaka-aineita. Esimerkiksi Lappeenrannasta on hyvää ja "oikeaa" pizzaa ihan turha etsiä. Jos kerran elämässään pitää jotain positiivista Kouvolasta sanoa, myönnettäköön että "Pizza Bravo" on ihan laadukas paikka. Silloin kun sattuu olemaan auki.
Osa tuttavista on italianreissujensa jälkeen julistanut, miten suomalainen pizza vie 100-0 voiton. Aika usein on selvinnyt, että ravintolaa hakiessa kriteerinä ovat olleet 1) lähellä hengailupaikkaa (=turistialueet) ja 2) halpa hinta. Kunnon puu-uunista ei varmasti puhettakaan. Yhtä lailla kuin Suomesta, myös Italiasta löytää ala-arvoisia lättyjä. Tällaisen varmasti löytää parhaiten, kun etsii aiempien parametrien lisäksi paikkaa, josta saa sen turvallisen "kinkku-ananaksen".
Puulla lämmitettäviä pizzauuneja on aika harvakseltaan, mutta paikoissa missä on, on pohjan rapeus ihan erilainen.
En nyt tiedä, tarkoitatko tuolla harvalukuisuudella Italiaa vai Suomea? Suomessa en ole itse törmännyt, tosin en ole erityisesti etsinytkään. Sen sijaan Italiahan on täynnä puu-uunilla varustettuja pizzerioita ja mikäli sellaista ei ole, kannattaa paikka sivuuttaa saman tien.