Paskat bändit

[Musta Nuoli]

Tiettyjen bändien vihaaminenhan ja erityisesti ns. skenepisteiden tavoittelu tällä vihaamisella on paitsi musiikinkuuntelijoiden myös eri sortin kriitikoiden lempilaji. Tästä aiheesta on nyt tehty jopa väitöskirja, jossa tutkitaan globaalia Nickelback-vihaa ja erityisesti suomalaiskriitikoiden osoittamaa Nickelback-kuranheittoa. Aiheesta on Hesarissa artikkeli, jonka otsikkoon täytyisi tosin puuttua: "Tämä suomalaisnainen teki yhden metallibändin vihaamisesta gradun, josta kohkataan maailmalla"

Hyväksyn kyllä laaja-alaisetkin metallimusiikin määritelmät, mutta en kyllä Nickelbackia metallibändiksi saa miellettyä millään.

Nickeback-viha on kiinnostava ilmiönä, yhtye ei sitä ole. Minulle tuo on ainakin täysin yhdentekevä orkesteri. Ei tuommoisen mollaaminen mitään erityistä iloa tuottaisi, sillä mollaaminen edellyttäisi, että kuuntelisin yhtyeen tuotantoa mihin minulla ei ole halua. On sitä muitakin vastaavia ns. radiosoittoystävällisiä bändejä vaikka millä mitalla, ei niitä ole pakko kuunnella eikä niitä mistään väkisin kuule kovin usein.

Paska voi olla paskaa, mutta raha ei haise: jonkun Nickelbackin 50 miljoonan levyn myynnillä voivat jäsenet varmasti nauraa matkallaan pankkiin.

 

[Musta Nuoli]

Nickelbackista tuli mieleen, että pitäisikin oikeastaan määritellä paskan musiikin eri kategorioita.

1. Tarkoituksella ja onnistuneesti tehtyä paskaa: bändin (tai tuotantoyhtiön setien) tarkoitus on alun perinkin ollut tehdä "paskaa" eli radioystävällistä, ns. musaeliitin tai sellaiseksi itsensä mieltävien halveksimaa, särmätöntä ja isoihin massoihin uppoavaa yhdentekevää renkutusta - ja se on siinä onnistunut, levymyynti on miljoonia ja lapsiystävälliset biisit soivat radioissa alvariinsa. Monet aina sanovat, että kyllä kuka tahansa pystyisi tekemään kaupallista moska, mutta eivätpähän pysty. Congfuckingratulations vain miljoonista dollareista ja stadionkeikoista. Tähän kategoriaan jokainen varmaan keksii monta ehdokasta.

2. Tarkoituksella mutta epäonnistuneesti tehtyä paskaa: bändin tarkoituksena on ollut tehdä sitä "paskaa, jollaista jokainen voi tehdä", mutta lopputulos onkin huonosti kaupaksi menevää paskaa, joka on kylläkin särmätöntä ja munatonta, mutta myös epäkiinnostavaa suurenkin yleisön mielestä. Tarkoitus oli myydä itsensä, mutta ostajia ei vain löydy ja vanha mainekin kärsi kolauksen.

Tähän kategoriaan lasken erityisesti ne vanhojen metallibändien "tyylinvaihdoslevyt", joilla on ollut tarkoitus saada mainetta ja mammonaa kevyempään genreen siirtymällä, mutta lopputulos on ollut täysi floppi sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Monet näistä bändeistä ovatkin sittemmin joko vähin äänin vaihtaneet siihen mihin parhaiten osaavat tai sitten bändi on joutunut pistämään pillit pussiin. Esimerkiksi Paradise Lostin pahin Depeche Mode -kausi, joka onneksi päättyi aikanaan. Myös Slayer meni ymppäämään Diabolus In Musica -albumilleen käsittämättömiä nu metal -vaikutteita, ja koska nu metal on kategorisesti paskaa, niin myös DIA on suurelta osalta melkoista paskaa verrattuna Slayerin aiempiin mestariteoksiin. Hyvä esimerkki on myös goottisemman death/doomin pioneeri Theatre Of Tragedy, joka päätti kolmen albumin jälkeen vaihtaa kerralla jonkin sortin elektropoppiin. Vituiksihan se meni, lopputulos oli täyttä paskaa ja rahahanatkaan eivät auenneet.

3. Tahattomasti tehtyä mutta kaupallisesti onnistunutta paskaa: bändin ei ollut tarkoitus tehdä mitään paskaa, mutta lopputulos oli silti sitä itseään. Jostain syystä se silti myy. Esimerkiksi Metallicalla oli varmasti aito tarkoitus "palata juurilleen" rockahtavampien ja kaupallisempien levyjen jälkeen. St. Angerilla, mutta ihan hirveätä paskaahan siitä levystä tuli. Silti sekin vain otti ja myi miljoonia.

4. Tahattomasti tehtyä ja kaikin puolin epäonnistunutta paskaa. Oho, tämmöinen levy tuli. Se on paskaa, paskasti tehtyä, soitettua tai ideoitua, eikä sitä kukaan täysjärkinen ostakaan tai lähde keikoille katsomaan. Levy ei ole huono ja rujo siksi, että se olisi jotenkin valitun "aidon" linjan mukaista vaan siksi, etteivät rahkeet riitä enempään. On siis parempi alun perinkin antaa medialle mielikuva taiteellisesta tinkimättömyydestä ja yrittää pysytellä samassa vankkurissa kuin ne saman tyylilajin bändit, jotka ovat oikeasti päteviä. Ei tekelettä silti juuri kukaan jaksa kuunnella pienen sisäpiirin ulkopuolella, mutta säilyypä edes kulttimaine. Kenties edes taidekriitikko tai jonkun ug-nettisivun arvostelija rakastaisi? Saisiko jostain apurahaa toisen samanlaisen tekemiseen?

Viime kädessä toki paska on paskaa vaikka voissa paistaisi. Sen jälkeen se on voissa paistettua paskaa.

 

[Götze]

Musesta sen verran, että levyllisen kuuntelu tuottaa tuskaa, mutta livenä aivan helvetin kova bändi.

Näin olen itsekin kuullut, mutta on hyvin vaikea kuvitella sitä päivää, että vapaaehtoisesti maksaisin 70 euroa plus välitysmaksut siitä, että pääsen kuuntelemaan sitä kiekumista. Jos sattuu joskus jollekin festarille, niin pitää varmaan käydä vilkuilemassa..

En itse ymmärrä tuota Nickelbackin globaalia vihaamista. Eihän se hyvä ole, mutta maailmasta löytyy miljoona huomattavasti paskempaakin bändiä.

 

[pernaveikko]

Guns N' Roses, on kyllä hävyttömän tympeää paskaa. Tosin suurin osa tästä "ansiosta" lankeaa äärimmäisen rasittavalle lauluniekalle. Muutenhan orkka olisi vain yksi kukkopoikamainen tusinajenkkibändi lisää. En tiedä onko solistinretaleella lapsia, enkä uskalla googlata. Toivottavasti hän ei ole lisääntynyt.

Ei ole Axlilla lapsia, ainakaan tunnustettuja.

Hienoa lukea tälläistä vihapuhetta, mutta en ymmärrä miksi kuuntelette huonoja artisteja. Tehkää niin kuin minä teen, kuunnellaan vain hyvää musiikkia.

 

[H.Incandenza]

Tiettyjen bändien vihaaminenhan ja erityisesti ns. skenepisteiden tavoittelu tällä vihaamisella on paitsi musiikinkuuntelijoiden myös eri sortin kriitikoiden lempilaji. Tästä aiheesta on nyt tehty jopa väitöskirja, jossa tutkitaan globaalia Nickelback-vihaa ja erityisesti suomalaiskriitikoiden osoittamaa Nickelback-kuranheittoa. Aiheesta on Hesarissa artikkeli, jonka otsikkoon täytyisi tosin puuttua: "Tämä suomalaisnainen teki yhden metallibändin vihaamisesta gradun, josta kohkataan maailmalla".

Minua häiritsee tuossa sen gradussa se, että tekijä pitää elitismiä lähtökohtaisesti huonona asiana. Mielestäni kohtuuden rajoissa pysyvä elitismi on vain positiivinen asia. Olisi äärimmäisen masentavaa, että esimerkiksi musiikkikriitikot pyrkisivät aistimaan suuren yleisön halut ja mielipiteet ja arvottamaan asioita sen mukaan miten ne uppoavat massoille. Kaikkein masentavinta on ns. yleisöraadit. Muutenkin nykyään on suuntauksena se, ettei syvällistä asiantuntemusta ja perehtyneisyyttä ja siihen pohjautuvia arvostelmia pidetä oikein minään vaan kaikki massojen mausta poikkeava on tympeää elitismiä ja massan sana on laki. Tämä johtaa keskinkertaisuuden palvontaan ja lopulta riskittömän, hajuttoman ja mauttoman voittoon.

 

[Jupe]

Nickelback-viha on kieltämättä jännä ilmiö, veikkaan että tähän sisältyy myös paljon kiellettyä rakkautta, sellaista jota ei haluta tunnustaa koska on pitkälti simppelillä tavalla toimivaa ja hyvin tuotettua listarokkia mitä kuitenkin ihan helvetin moni kuuntelee ainakin sen kummempaa arvostelematta. Olen itse törmännyt useisiin ihmisiin joiden on vaikea tunnustaa pitävänsä yksinkertaisesta musiikista, mutta sitäkin enemmän tunnen ihmisiä jotka nostaa ylpeänä esiin progesuosikkejaan. En tunnustaudu tässä nyt Nickelback-faniksi mutta myönnän muutamien rallien olevan mukaansatempaavia, tietty hyvin kertakäyttöisiä mutta sitähän on musiikkimaailma pullollaan.
Nostaisin avainsanaksi näissä bändeissä sen miten musiikki on tuotettu ja miten se saadaan kuulostamaan hyvältä levyllä, nämä on monesti rytmitetty temmoltaan bilerokiksi mikä vielä lisää paljon näiden käyttömahdollisuuksia.
Periaatteessa Nickelback on yksinkertaisuudessaan hyvin lähellä modernia country-rockia ja ei itse asiassa paljon eroa monen palvomasta Foo Fightersista. Monelle tutumpi esimerkki hyvin radioystävällisiksi tuotetuista levyistä on vaikkapa Metallican black album ja Megadethin Countdown. Näissä levyissä on järkyttävä ero aikaisempaan tuotantoon ja ei ole sattumaa että suosio räjähti näiden levyjen kautta massoille, ja suosion takana ei ole kyse biisien kirjoittamisesta tai säveltämisestä vaan siitä miltä se kuulostaa levyllä.

_

 

[Musta Nuoli]

Minua häiritsee tuossa sen gradussa se, että tekijä pitää elitismiä lähtökohtaisesti huonona asiana. Mielestäni kohtuuden rajoissa pysyvä elitismi on vain positiivinen asia. Olisi äärimmäisen masentavaa, että esimerkiksi musiikkikriitikot pyrkisivät aistimaan suuren yleisön halut ja mielipiteet ja arvottamaan asioita sen mukaan miten ne uppoavat massoille. Kaikkein masentavinta on ns. yleisöraadit. Muutenkin nykyään on suuntauksena se, ettei syvällistä asiantuntemusta ja perehtyneisyyttä ja siihen pohjautuvia arvostelmia pidetä oikein minään vaan kaikki massojen mausta poikkeava on tympeää elitismiä ja massan sana on laki. Tämä johtaa keskinkertaisuuden palvontaan ja lopulta riskittömän, hajuttoman ja mauttoman voittoon.

Tästä olen sinänsä täysin samaa mieltä, eli ei kriitikon kuulukaan arvottaa asioita massojen mukaan. Olen myöskin sitä mieltä, että vaikka jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, niin asioihin tai lajityyppiin perehtyneen asiantuntijan perusteltu mielipide on arvokkaampi ja olennaisempi kuin jonkun netti-Peran "rocks/sucks"-kommentti somessa. Tietysti tässäkin kannattaa se pitää mielessä, kenelle kriitikko kirjoittaa, eli jos kirjoittaa johonkin Seiska-lehteen leffa-arvion, niin turha sellaiseen on kirjoittaa mitään syväluotaavaa genreanalyysiä jostain Sinkkuelämää kakkosesta.

Monesti ns. elitistit keskittyvät kuitenkin lähinnä rinkirunkkaamiseen toisille elitisteille, ja eliittiin itsensä mieltävät kriitikot pitävät arvioita kirjoittaessaan liian tiukasti mielessä (eliitti)kriitikkokollegoidensa mahdollisen mielipiteen ja ryhmäpaineen. Eli kuten väitöskirjajutussakin todettiin, niin siinähän menisi sitten muka maine jos antaisi joskus Nickelbackin tapaiselle hyvät pisteet vaikka pitäisi sen albumista.

Eikä tarvitse olla mikään kriitikkokaan: sama ilmiöhän se on yleisesti monella ihmisellä, jotka yrittävät ylläpitää imagoaan tietyntyyppisellä musiikilla, mutta tosiasiassa pitävätkin esimerkiksi hipster-trendibändien sijasta vaikkapa Popedasta tai Yöstä. Sitä sitten kuunnellaan salaa tai kirjoitellaan Jatkiksen ketjuun, mikä biisi tai bändi on oma salattu pahe. Tästä @Jupe juuri kirjoittikin ylle.

Sama se on monesti esimerkiksi elokuva-arvosteluissa, joissa huomaa selvästi, kuinka kotimaisten lehtien kriitikot ovat vilkaisseet ensin, mikä Rotten Tomatoesin linja ja mikä on Metacriticin keskiarvo, jonka jälkeen on tehty sitten "itsenäinen" arvio. Ja jotain kerran neroksi julistettua Terrence Malickia ei ns. piireihin pyrkivä elokuvakriitikko uskalla tosissaan arvostella ja ruotia, vaikka Malick julkaisisi kolmetuntisen käsivara-kotivideon omasta kyrvästään. Neroutta se silti olisi, ja viiden tähden suuruutta.

 

[SgtMarkov]

Metallica. Mahtaako olla ainoa bändi maailmassa, jonka rumpali ei osaa soittaa edes bändin omia biisejä? Olisi se Lars voinut Napster-rahoilla käydä ottamassa edes muutaman rumputunnin. Perustajajäsenet saivat vaikutteensa oikeilta yhtyeiltä (Black Sabbath, Iron Maiden, Motörhead...), mutta paljosta on kiittäminen Burtonia jonka poismenon jälkeen Metallicassa alkoi se varsinainen syöksykierre, ja nimenomaan musiikillisesti. Alamäkihän alkoi jo kivenkovan esikoislevyn jälkeen (Mustaine wrote 'em all).

Keikoilla kävijöistä noin puolet osaa nimetä Metallicalta yhden tai kaksi biisiä, jotka ovat peräisin 90-luvulla julkaistusta maailman yliarvostetuimmalta levyltä. Ja tämän Black-albumin ansioilla liitävät edelleen. Vai väittääkö joku kuuntelevansa Metallicaa Load, Reload tai St. Failure Anger levyjen vuoksi?

 

[Salt]

Omasta mielestäni Metallica kadotti identiteettinsä tämän ...And justice for all -albumin myötä. Toki itsepähän halusivat ruveta tekemään rahaa uuden tuottajansa kanssa ja saivat mitä halusivat. Vanhat fanit taisivat suurin osa kadota vähitellen uusien paskojen levyjen myötä, kun taas tilalle tuli monia muita uusia faneja. Myös niitä, jotka naureskelivat vielä vanhan Metallican levyille. Tämä on ihan totta. Muistan monta tyyppiä nuoruudessani, jotka naureskelivat, kun kuuntelin vielä Metallicaa 80-luvun puolivälissä. Yhtäkkiä he kuitenkin alkoivat pitämään myös vanhasta Metallicasta, kun markkinointi, pakkosoitto ym paska tuli kuvioihin ja saivat Metallican kunnolla kaikkien huulille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei ole Axlilla lapsia, ainakaan tunnustettuja.

Hienoa lukea tälläistä vihapuhetta, mutta en ymmärrä miksi kuuntelette huonoja artisteja. Tehkää niin kuin minä teen, kuunnellaan vain hyvää musiikkia.

Kyllä paskaa pitää osata kehua paskaksi, kun siihen otsikkotasolla melkeinpä rohkaistaan. Jos ketjun nimi on "Paskat bändit", niin silloin olisi todella outoa käytöstä, jos jostakin suolikuonabändistä ei käytettäisi sen ansaitsemia nimityksiä.

Ellei joku joudu tekemään sellaista ammatikseen, niin harva meistä tosiaankaan kuuntelee huonoja artisteja. Sen sijaan moni joutuu kuulemaan sellaisia joko sattumanvaraisesti tai jopa vasten tahtoaan. Vaikea on lakata välittömästi kuuntelemasta, jos Guns N' Rosesia vyöryy kaiuttimista korviin esim. jossakin ravintolatilassa. Vaihtoehtoja on silloinkin useampia. Tuolloin on mahdollista esimerkiksi pyytää henkilökuntaa vaihtamaan heti musiikkia johonkin kelvollisempaan. Todennäköisesti musiikkia soitetaan jostakin tietokoneelta tai muusta härvelistä, johon on esivalittu tietynlaista musiikkia soitettavaksi tuntikausiksi, ja jota henkilökunta ei ehdi/halua/viitsi ryhtyä muiden töidensä ohessa sorkkimaan. Tällöin päämäärätietoinen asiakas luonnollisesti mukiloi kyypparin nyrkillä tai tuopilla, koska tämä on niin yksinkertainen huussinlunkku, että suostuu työskentelemään ravitsemuslaitoksessa, joka soittaa asiakkailleen Guns N' Rosesia. Asiakasta ei voi samalla tavalla syyttää tyhmäksi, mikäli tällä ei ole ollut ennakkotietoa siitä, että kyseisessä ravintolassa voidaan soittaa ämyreistä Guns N' Rosesin tuotantoa. Sitten voi, jos erehtyy uudestaan samaan paikkaan.

Ihmettelen, miksi ihmisen nimi tai edes itse keksitty taiteilija- ym. nimi on Axl. Ihme pelleilyä ja kakaramaista tärkeilyä. Brittiläisen ja saksalaisen kulttuurin maissa ihmisen nimi voi olla Axel, skandinaavisissa maissa Aksel ja Suomessa Akseli. Akseli, se on miehen nimi se. Axl on taas väärinkirjoitettu muoto, josta on jätetty yksi oleellinen vokaali pois. Lausuttuna Axl taas viittaa huolimattomaan tai toistaitoiseen äänenmuodostukseen, joka voi puolestaan olla merkki puheviasta, ellei peräti jonkinasteisesta kehitysvammasta.

Akselin kun laittaa asialle, niin johan nousee heinä seipäille ja kaatuu puuta motti poikineen, kyllä on jämpti niin. Töiden päälle Akseli lusikoi rokat ynnä ryystää väkevät kahvit, ja jälkiruoaksi nai niin että seinähirret rytisevät. Ja aamulla saa korvessa luikkia pakoon veljemme jänö, kun Akselin moottorisaha rämähtää käyntiin ennen puolta kuutta. Niin se on kelpo mies tuo Akseli. Jos taas Axl sattuu laahustamaan heinäpellolle, niin sehän saatana tökkää vahingossa hangonpiikin jalkaterästään läpi, niin avuton tollo se on. Mottimehtälle menemisestä ei ole Axlin kanssa syytä keskustella edes alun vertaa, itkun päästäisi ilmoille moinen turhake kumminkin. Saisikohan Axl edes sahaa käyntiin, enpä löisi vetoa. Jos sille sahan laittaisi valmiiksi käyntiin, niin sitä voisi kilvan arvuutella, tuleeko konkeloita vai ruumiita.

 

[Ilmari Ahde]

Mötley Crüe on useammankin maininnan saanut, mutta semmoinen ryöttä ansaitsee aina yhden lisää.

 

[Panther Claw]

Guns N' Roses on yksi maailmanhistorian kovimpia rockbändejä. Piste ja tuplasinetti.

Hyvän bändin merkkihän on se, että sitä joko rakastetaan tai vihataan.

Monet aikalaiset ja halvat pop-glam-hanoi-rip-off- kopiot sen sijaan ovat puhtaasti karmeita. Paras esimerkki lienee Poison. Imago ja musiikki ovat yksiyhteen täyttä vaaleanpunaista hattaraa ilman sokeria.

 

[ChosenTwo]

Monet aikalaiset ja halvat pop-glam-hanoi-rip-off- kopiot sen sijaan ovat puhtaasti karmeita. Paras esimerkki lienee Poison. Imago ja musiikki ovat yksiyhteen täyttä vaaleanpunaista hattaraa ilman sokeria.

Oijoi, Poison! Kolme ensimmäistä levyään ovat minulle sellaisia täydellisiä kesälevyjä. Todellista hyvän mielen musiikkia. Enkä tarkoita että rupeaisi naurattamaan huumoriarvon vuoksi, vaikka eivät tyypit ehkä mitään omien instrumenttiensa valtavia taitajia ole... Puhumattakaan Michaelssin laulutaidoista. Mutta biisit ovat kovia ja homma toimii.

Piti vain rientää bändiä puolustamaan, kun tämän orkesterin kohdalla sitä ei varmaan kukaan muukaan tee. Toinen toistaan kovimpia bändejä tässä kyllä luetellaan jatkuvasti; Guns N' Roses, Metallica, Mötley Crüe... Pelkästään noilta kolmelta löytyy sellaiset 36 tallennetta hyllystä. Kovaa kamaa!

 

[Turha Kaukalo]

Teen täten kaikille tiettäväksi, että minä en enää pidä mitään paskana, en Nirvanaa, enkä grungea. Menneet on menneitä.

Nickelbackista sen verran, että kymmenisen vuotta sitten eräs naiselävä ns. poltti minulle CD:n tämän orkesterin musiikkia. En kuunnellut levyä ja yhteydenpitommekin lakkasi melko nopeasti.

Metallica since Justice on tietenkin hirveätä paskaa. Kuten tuolla jo sanottiin, Burtonin kuolema vei Metallican väärille urille ja Mustainekin olisi pitänyt pitää bändissä.

 

[Panther Claw]

Reckless Love

- Poison 2.0. Ilmeisesti seuraava tavoite on EDM-festivaaleilla?

 

[Ollakseni]

Metallica since Justice on tietenkin hirveätä paskaa. Kuten tuolla jo sanottiin, Burtonin kuolema vei Metallican väärille urille ja Mustainekin olisi pitänyt pitää bändissä.

Ja jäädä ilman Megadethiä? Ei nyt sentään.

Bullet For My Valentine on hirveää paskaa. En ole ikinä ymmärtänyt miksi tämä bändi oli joskus suosittu, enkä tule varmaan ymmärtämäänkään.
Killswitch Engageen pätee ihan samat sanat. Siis miten joku voi digata tosta? Hirveetä kuraa.
Fintelligens on paska. Kaiken lisäksi se tuotti Elastisen soolo-uran joka on myös paskaa.
Sturm und Drang on myös paskaa.
Coldplay ei ole täysin paska, mutta aika vähän siinä on hyviäkään asioita. Pari ihan kelvollista kappaletta tekivät joskus, muuten melkoista paskaa.
Bring Me the Horizonia voinee verrata lähinnä löysään ripulipaskaan. Siis voi luoja miksi se on olemassa? En tajua.

Olen varmasti unohtanut muutamia... Ai niin Bon Jovi on löysää ripulipaskaa, tai pikemminkin pelkästään paskavettä. Hyi saatana!

 

[pernaveikko]

Sturm und Drang on myös paskaa.

Saattaa ollakin, en ole kuullut niitä muita piisejä. Mutta Indian on todella kova, voisin jopa maksaa kolme euroa keikkalipusta, jos se on varmasti setissä.

 

[Pekkis]

Hienoa lukea tälläistä vihapuhetta, mutta en ymmärrä miksi kuuntelette huonoja artisteja. Tehkää niin kuin minä teen, kuunnellaan vain hyvää musiikkia.

Osin olosuhteiden pakosta. Töissä kun tulee radiota paljon kuunneltua, niin Rockilta tulee tota Gunnaripaskaa ihan jatkuvalla syötöllä. Maailma on täynnä loistavaa rockmusiikkia, mutta että tota sitten ovat päättäneet soitella. Ja toki Metallicaa ja Maikkelia myös voimasoittavat.

Jaa, että miksen vaihda kanavaa? No mihin?

 

[pernaveikko]

Jaa, että miksen vaihda kanavaa? No mihin?

Vaihda työpaikkaa. Kyllä sellaisiakin on missä ei radiota joudu kuuntelemaan. En koskaan kuuntele radiota paitsi joskus olosuhteiden pakosta urheilua. Syy on ihan selvä, sieltä tulee paskaa. Joskus tosin tulee taksikuskille sanottua laittaisitko radion auki.

 

[haunted shores]

Aika lailla sama juttu kuin Foo Fightersin kanssa. Eka demo ja sitä seuranneet alkupään levyt ovat hyvinkin toimivia. Ja sitten huomasivat olevansa Jeesusta suurempia ja musiikki ei jäänyt edes polkemaan paikalleen, vaan muuttui aika tyhjänpäiväiseksi mainstreamiksi.

Tämä on kyllä niin totta.

The Colour and the Shape oli vielä hyvä levy, kaikki sen jälkeen ilmestynyt on ihan silkkaa paskaa, tosin ei sillä tavalla häiritsevää paskaa, vaan täysin yhdentekevää hissimusiikki-paskaa.

Olen vuosi vuodelta mennyt musiikin diggailussa aina vain ehdottomampaan suuntaan ja nykyään nelikymppisenä tuntuu, että aivan käsittämättömän suuri osa musiikista on paskaa. Ja tämä ei ole edes mikään "aika kultaa muistot" -tyylinen juttu, vaan ne bändit mistä joskus nuorena tykkäsi helvetisti, niin ne ne vasta paskaa ovatkin.

Poikkeuksiakin tietysti löytyy ja kyllä viimeisen 50v ajalta jokaisella vuosikymmenellä on helvetin hyvääkin musiikkia tehty. Ihan tänäkin vuonna jopa.

Jottei mene off topiciksi, niin mainitaan nyt lopuksi yksi ihan paska bändi : Deafheaven.

Eniten vituttaa se, että ollaan "black metal" koska se on niinku niin hipsteriä. Jollet seiso aatteen takana, et ole black metal-artisti. Elitismiä? Ehkä. Vitut siitä.

 

[Rod Weary]

Olen vuosi vuodelta mennyt musiikin diggailussa aina vain ehdottomampaan suuntaan ja nykyään nelikymppisenä tuntuu, että aivan käsittämättömän suuri osa musiikista on paskaa. Ja tämä ei ole edes mikään "aika kultaa muistot" -tyylinen juttu, vaan ne bändit mistä joskus nuorena tykkäsi helvetisti, niin ne ne vasta paskaa ovatkin.

Mulla ei ole aikaa kuunnella paskaa musiikkia/paskoja bändejä. Spotify on räjäyttänyt mun tajunnan ja uusien bändien bongailu käy melkein työstä. Sen hyvän musan löytäminen paskan seasta palkitsee sitten ihan kunnolla. Mulla vanheneminen (50+) ei noudata kyllä mitään tutkimuksia musamaun suhteen. Mulla se vaan laajenee koko ajan. Joku genre ei sinänsä nappaa juuri ollenkaan, mutta sitten kehittyy näitä ala-genrejä, ja niistä sitten löytyykin välillä helmiä. Tämän hetken kuuminta hottia on texasilainen neo-psykedelia. Sellaisesta kuullutkaan joskus 90-luvulla.

 

[haunted shores]

Mulla ei ole aikaa kuunnella paskaa musiikkia/paskoja bändejä. Spotify on räjäyttänyt mun tajunnan ja uusien bändien bongailu käy melkein työstä. Sen hyvän musan löytäminen paskan seasta palkitsee sitten ihan kunnolla. Mulla vanheneminen (50+) ei noudata kyllä mitään tutkimuksia musamaun suhteen. Mulla se vaan laajenee koko ajan. Joku genre ei sinänsä nappaa juuri ollenkaan, mutta sitten kehittyy näitä ala-genrejä, ja niistä sitten löytyykin välillä helmiä. Tämän hetken kuuminta hottia on texasilainen neo-psykedelia. Sellaisesta kuullutkaan joskus 90-luvulla.

Itse altistun puoliväkisin paskalle musiikille, kun duunissa joutuu erinäisissä paikoissa vähän niin kuin puoliväkisin kuuntelemaan kaiken kansan radiokanavia.

Itselläni on sikäli tapahtunut sama, että olen viimeisen kymmenen vuoden aikana suunnannut kiinnostukseni laajemmalle kuin koskaan, mutta sitten toisaalta taas vahvana hengittää se teini, joka tapetreidasi black- ja death metal demoja back in the day. Eli kyllä mä olen aika vahvasti vetäytynyt undergroundiin, tosin viimeisen vuoden aikana myös punkin, noisen ja elektronisen kaaoksen lomassa. Eli ei ihan pelkästään äärimetallin piirissä.

Lisäksi mainittakoon, että salaa diggailen akustisia folk-klassikoita. hyshys.

 

[Knox]

Aika lailla sama juttu kuin Foo Fightersin kanssa. Eka demo ja sitä seuranneet alkupään levyt ovat hyvinkin toimivia. Ja sitten huomasivat olevansa Jeesusta suurempia ja musiikki ei jäänyt edes polkemaan paikalleen, vaan muuttui aika tyhjänpäiväiseksi mainstreamiksi.

Minusta Foo Fighters ei ole koskaan tehnyt yhtään ehjää kokonaisuutta. Hyviä biisejä on joka levyllä (no tämä uusin oli huti) useampikin, mutta yhtään sellaista levyä jota jaksaisi alusta loppuun kuunnella skippaamatta biisiä ei ole. Nykyäänhän bändi on melkoisen tylsää aikuisrockia. Mutta bändi joka on säveltänyt ja levyttänyt Everolongin saa minun arvostukseni ikuisesti. Yksi kaikkien aikojen parhaimmista biiseistä koskaan. Sano muut mitä tahansa.

Ja oikea vastaushan on Iron Maiden. En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule koskaan ymmärtämään tämän yhtyeen suosiota. Toki siellä jokunen osumakin on, mutta muuten aivan kamalan kuuloinen orkesteri. Radio Rock soitti tätä uusinta levyä, ja en enää edes tuskastunut, vaan repesin nauruun. Jos St.Anger oli huono levy, niin tuo Maidenin uusin alittaa riman komeasti.

 

[Individual]

The Number Of The Beast - Piece Of Mind - Powerslave - Somewhere In Time - Seventh Son Of The Seventh Son, kyllähän tuossa on sellainen putki levyjä, ettei monella. Pitäisi upota, jos yhtään tykkää tuosta klassisesta heavysta.

 

[stairox]

Ja oikea vastaushan on Iron Maiden. En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule koskaan ymmärtämään tämän yhtyeen suosiota. Toki siellä jokunen osumakin on, mutta muuten aivan kamalan kuuloinen orkesteri. Radio Rock soitti tätä uusinta levyä, ja en enää edes tuskastunut, vaan repesin nauruun. Jos St.Anger oli huono levy, niin tuo Maidenin uusin alittaa riman komeasti.

Ei olisi pitänyt käydä tässä ketjussa näköjään. Siinä on hirveä ero paskojen bändien ja "paskojen bändien" välillä. Paskoja bändejä löytyy vaikka kuinka paljon, kun taas "paskat bändit" (kuten Iron Maiden) on mielipide. Iron Maiden on yksi maailman suurimmista bändeistä koskaan, eli ei ole paska, mutta näköjään joidenkin mielestä on.

Se että sinä et pidä niistä ei tarkoita että bändi on paska, vaan se on sun mielipde. Ymmärtäisin pointtisi jos olisit kirjoittanut bändiksi esim. Poison tai Mötley Crüe.