Viestin lähetti Mane
Niin, että mitäs mieltä nämä parisuhdelakiin myöntyvästi suhtautuvat ovat täysi-ikäisten sisarusten tai täysi-ikäisen isän/äidin ja pojan/tyttären välisistä mahdollisista liitoista. Jos ette hyväksy, niin millä perusteella ette?
Sinänsä tuo kysymys on sama kuin hyväksynkö tuollaisten pariskuntien välisen seksuaalisen suhteen. Se liitto ei sitten enää tuo asiaan ainakaan meikäläisen näkövinkkelistä mitään uutta. Kun vielä vähän miettii kuuluu kysymyksesi pohjimmiltaan, olenko sitä mieltä että vanhemman ja lapsen tai sisaren ja veljen seksuaalisessa rakkaudessa voi olla kyse aidosta rakkaudesta vai enkö ole.
Vanhemman ja lapsen välisille suhteille annan täältä yhden hengen tuomioistuimestani yksimielisen kielteisen päätöksen. Siinä on äärimmäisen vahvat syyt epäillä vanhempi-lapsi -kombinaatioon automaattisesti liittyvän toisen osapuolen auktoriteettiaseman vaikuttaneen 'suhteen' syntyyn ratkaisevasti - siitä alkaen, kun lapsi on ollut lapsi muutenkin kuin vain vanhemmalleen - ja kyseessä olevan siten pikemminkin hyväksikäytön kuin parisuhteen ja vapaan valinnan. Molemminpuolinen tahto olisi pikemminkin toisen osapuolen tahdottomuutta, joka olisi syntynyt vuosien ja vuosien ja vuosien kuluessa tavalla jonka jokainen voinee ymmärtää, jos tavoitteena on tosiaankin ajatella asiaa eikä vain inttää.
’Tavanomaisessa’ pedofiliassa on kyse siitä, että määrätyn ikäisen ihmisen ei nähdä olevan henkisesti valmis seksisuhteeseen. Ts. hän ei ymmärrä mitä se merkitsee, hän ei ole riittävän itsevarma, hänen nähdään olevan vedätettävissä turhan helposti. Fyysinen kypsyys seksiin saavutetaan kyllä jo paljon ennen 16 vuoden ikää. Katselin eilen jakson maanmainiosta ”Kyllä Jeeves hoitaa” –sarjasta (joo, kyllä tämä liittyy asiaan). Siinä esiintyivät ’voimakastahtoinen’ leskirouva ja hänen poikansa. Tämä aikamiespoika oli asunut ikänsä keskellä nummia ja metsiä, vaikkei viihtynyt siellä lainkaan. Miksi, aikuinen mieshän saa mennä mihin tahtoo? Niinpä, mutta äiti oli toista mieltä. Ihminen on jossain vaiheessa aikuinen yhteiskunnan mittarein, muttei koskaan suhteessa vanhempiinsa. Niinpä vanhemman ja lapsen suhde rinnastuu nähdäkseni aina pedofiliaan ja suhtaudun varsin skeptisesti siihen, että tämänkaltainen suhde voisi syntyä muutoin kuin epätasa-arvoisen valta-asetelman seurauksena.
Sisar-veli veli-sisar –suhde on huomattavasti kimurantimpi. Sellaiseen voidaan varmasti useissa tapauksissa ulottaa samoja perusteita kuin vanhempi-lapsi –osiossa. Muttei aina, ja siksi niistä ei saakaan mitään nyrkkisääntöä aikaan.
Tällaisen parivaljakon yleiseen paheksuntaan lienee syitä taustalla kaksi. Ensinnäkin on rapsterin mainitsema geneettinen jutska - liian läheisistä geeneistä sekoittuu huono soppa. Serkkujen väliset avioliitot olivat ei-todellakaan-kauankaan-sitten pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta lääketieteellinen tietämys on sittemmin lisääntynyt niin, että nyt sellaisia pidetään jo perversseinä. Toinen seikka on se, mikä erottaa sisarukset serkuksista: he asuvat tavallisesti saman katon alla. Olosuhteet ovat lievästi sanoen houkuttelevat hyväksikäytölle, ja siten epäilen näidenkin suhteiden tapaa syntyä molemminpuolisesta myötämielisyydestä ja ymmärryksestä sen verran, että:
Mikäli sisaren ja veljen välinen suhde tulee julkiseen tai milloin nyt kenenkin tietoon, sen luonne tulisi kussakin yksittäistapauksessa tutkia jollakin tavoin. Niin varmasti nykyisin tapahtuukin, jos ei viranomaisten toimesta niin yksityisesti. Jos osoittautuu, että molemmat ovat asian kanssa kotonaan, kumpikaan ei suhtaudu asiaan sulkeutuneesti töksäytellen ja keksi-lisää-ahdistuneen-ja-epävarman-ihmisen-tunnusmerkkejä, antaa mennä. Eihän sitä
suhdetta nykyisinkään käsittääkseni mikään kiellä, vaikka ympäristön paineet ja ennen kaikkea kasvaminen muuhun kuin seksuaaliseen suhteeseen periaatteessa estävätkin. Ja se liitto on tosiaankin tässä koko sepustuksessa alusta loppuun täysin sivuseikka, jos hyväksyn seksisuhteen hyväksyn liitonkin.
Lisätään nyt vielä, että kaikenlaiset uskontokunnat saavat aivan vapaasti päättää, ketä vihkivät. Viekööt avioon vaikka behemotin ja piisamin jos se vaan on molemmille okei.
Oli muuten hyvä kysymys periaatteellisella tasolla. Oliko sillä mielestäsi ihan jotain käytännön relevanssiakin? Siis ensinnäkin sen suhteen, että mikään osoittaisi tällaisia pariskuntia syntyvän kiihtyvällä tahdilla. Ja toiseksi tuon liittoasian tivaamisella noin lakiteknistä taustaa vasten. Lapsethan perivät vanhempiaan ja sisaruksiaan - ja päinvastoin - ja voivat olla heidän papereihin merkattuja lähimpiään jo nyt.
