Näitä on lisää...
Oma vaikolauseeni on ''Älä kuolaa''.
Kun kävelen jonkun ystäväni kanssa jossakin, ja vastaan kävelee joku 60-vuotias rähjänen juoppo, sanon ''(ystäväni nimi), Onks sun pakko kuolata!!??'' jolloin ystäväni jokakerta punastuvat tulipunasiksi. Parasta on, jos sanoo sen sen verran kovaa että vastaan kävelevä mies myös kuulee sen. Toi on nii kulunu läppä, mut se toimii joka kerta. Ystävät ovat aina ihan yhtä noloina...
Toinen samantyyppinen temppu on ihan pokkana tönästä kaveri jonku rähjäsen miehen syliin. Kaveri pahittelee eka nolona miehelle törmäilyään, ja seuraavaksi juokseekin perässäni kädet havitellen kaulaani... Toimii myös aina.
Uutena vuotena hihitys-kännissä oli tosi hauska sulkea vessan lamppu, kun joku oli sisällä. Lampun kun sai vain ulkopuolelta syttymään/sammumaan...
Uhrini halusivat kostaa minulle ne miljoonat kerrat jotka olin nolannut heidät, joten he päättivät kirjoittaa koulun urheilukentälle isolla Caro (L) Ville (nimi muutettu). Minulla sattui olemaan kaima koulussa, jota ystäväni eivät muistaneet. Meillä oli kaikilla sattumalta yhteinen tunti. Yht'äkkiä tämän toisen Caron ystävä kysyi häneltä ''Kuka Ville on?'', ja osoitti ikkunasta urhilukentälle. Tämä toinen Caro katsoi ikkunasta, punastui ja vastasi ettei tiedä. Minun rinnalla olevat ystävät muuttuivat yht'äkkiä tulipunaisiksi. Menimme vähän kauemmaksi ja he selittivät tilanteen. Minulla oli taas kerran niin helevetin hauskaa.
Tosta kerrasta keksin, että pitää julli-ystävääni taas vähän kiusotella. Vaikka olemme verivihollisia, meillä on kuitenkin yksi yhteinen inhokki; Janne Ojanen. Menin siis liikunnan opettajalle kysymään, että tiesikö hän että ystäväni on suudellut Janne Ojasta. Tosi kuiva läppä, mutta minulla oli taas vaihteeksi ihan törkeen hauskaa, kun ystäväni nolostui taas kerran. Hätäsesti hän yriti selitellä jotain, mutta maikka ei sitten enempää sulattanut. Hän kun on suht. nuori jääkiekkoakin seuraava huumorintajuinen mies...
Tässä tulikin sitten mieleen eräs tapaus, jossa ajattelematta nolasin itseni, ja pari muutakin kaveria. Jos täällä on näitä HIFK-ihmisiä lukemassa, joku saattaa olla silminnäkijä. Asiaan. Viimekauden alussa (viikkoa ennen Myyrmanni-pommi) Tuomo Ruutu ja Kim Hirschovits olivat mukana tapahtumassa Myyrmannissa, Inter Sportissa. Kyseessä oli nimmareiden ja ottelulippujen jako. He jakoivat ilmaislippuja HIFK-JYP peliin, ja vaikka en pahemmin HIFK:sta pidä, niin aina ilmainen jääkiekko maistuu. Jonotin siten todella isossa jonossa saaisen HIFK-kannattajan kanssa. Juttelimme niitä ja näitä kunnes tuli meidän vuoro. Saimme lipun ja kaikki oli hyvin, kunnes yht'äkkiä muistin ystäväni näyttämän valokuvan Kimistä. Ihan tavallinen kuva, mutta mieleen jäi banaanit Kimin kädessä. Niinpä kysyin suht. kovaäänisesti jotta Kimi kuulisi melun seassa ''onko banaanit hyviä?''. Itse en aluksi tajunnut että tommoista ei voi kysyä, mutta kun huomasin ison määrän jonottavia HIFK-faneja tuijottamassa meitä ihmeissään, Kimin TODELLA punaisen naaman, ystäväni kauhistuneet kasvot ja Tuomon *toi on karannu mielisairaalasta*-ilmeen, tajusin että olisi pitänyt pitää suu vaan kiinni. Meihin iski ystäväni kanssa järkyttävä naurukohtaus, ja ystäväni yritti raahata minut pois ihmisten näkyviltä. Käveleminen oli hysteerisesti nauraessa paljon vaikeampaa kuin kännissä, ja niinpä tuli törmättyä kuntolaitteista suksiin pois käveltäessämme. Asia ei auttanut, kun myöhemmin yritin selittää Kimille miten asia oli, varsinkin kun huomasin että banaani-mies oliki ollut Toni Häppölä... Viimekerralla kuin näin Kimin, hän pureskeli jotain. Ennen kuin edes ehdin avata suutani, hän osoitti omaansa ja väitti vahvasti, ehkä jopa hiemn paniikissa, että se oli vain sämpylä...
Ja partiolaisenahan meillä aina on meidän perinteisiä piloja, joille on aina hauska nauraa. Lippukunnassamme oli eräs aika vihattu henkilö. Kaveri oli oikeasti sian näköinen, ja käyttäytyi aivan kuin tietäii kaikesta kaiken, ja olisi paras kaikessa. Kerran sitten perinteisellä Ahvenanmaan-purjehdusreissulla hän joutui monen pilan uhriksi. Tää henkilö oli kans semmonen, että väitti juovansa aina tosi paljon, ja esitteli aina olevansa kunnon kännissä (jopa kahdesta bisse-pullosta...) joten tietenkin hänen kustannuksellaan oli hauska pilailla. Ystäväni pölli yhden hänen bisseistään, ja tyhjensi sen. Tilalle hän sitten kusi pullon täyteen. Kun tämä ''sika'' sitten tuli luoksemme, ja kysyi olimmeko nähneet hänen bisseään (esittäen tietysti tosi kännissä olevaa) vastasimme että Kalle halusi siitä huikan. Kaveri ojensi sitten possulle pullon, tämä otti huikan ja sylki uloos ja huusi '' hyi saatana!!!''. Jos poika olis oikeasti ollut kännissä, hän olisi ehkä mennyt läpi, mutta sen siitä saa kun vetää noita omia roolejaan. Kyseisen henkilön makuupussista löytyi myös kuollutta sammakkoa ja silakkaa. Että niin. Ihana tuoksu!
Partioleireillä joka lippukunnalla on useimiten oma lippu, kello tms. jota pitää vartioida yötä päivään. Minä olin yhtenä leirinä sitten vastuussa lipuista ja veneistä. vuoroni oli 2-4, ja olin sen verran väsynyt, että en jaksanut ruveta kiertelemään koko saartajoten menin nukkumaan puskaan, n. puol metriä kellosta. Kaikki sujui hyvin, kunnes kellovarkaat sitten ilmestyivät. He suunnittelivat kaikkea, laittavansa kellon tilalle nakin, ym, tietämättöminä siitä, että kuulin kaiken. Kun he sitten olivat päättäneet mitä tehdä, ja nojautuivat ottamaan lippua, sanoin vain ''pöö'' ja kavrit juoksivat karkuun. Seuraavana päivänä ilmiannoin kaverit, ja he joutuivat laudalta hyppäämään jääkylmään veteen vaatteet päällä. Ai että minulla oli taas hauskaa...
Muutama vuosi sitten meillä oli taas leiri. Meidän alueelta n. 100 metrin päässä alkoi toinen leiri, meille ihan vieraita ihmisiä. Olimme ystäväni kanssa löytäneet todella haisevan ja vanhan kuolleen hauven, josta saimmekin loistoidean. Hiivimme yöllä naapurileirille, ja laitoimme ilmoitustaululle roikkumaan pienen kala-lahjan. Tietenkin se haisi kamalalle, ja aamiainen mahtoi olla maukas seuraavana aamuna. Naapurileiri tiesi tietenkin heti, että ketä syyttää. Seuraavana yönä rakkaat naapurimme olivat naulineet vessan ovet kiinni...
Kyseessä on taas leiri, jossa tapasin todella hauskat kaksoset. Olimme todella isolla Suurleirillä, ja poistuminen omalta alueelta oli ehdottomasti kiellettyä. Paikalla oli ihan oikeita vartioitakin vahtimassa. Houkutus oli liian suuri, joten niin me päätimme mennä yölliselle retkelle, ottaen makuupussimme mukaan. Onnistuimme hyvin hiipimään kielletylle alueelle, ja teimme sitten sillä yhtä sun toista mukavaa. Kaikki onnistui hyvin, kunnes telttalaiseni rupesivat kaipaamaan minua, ja ihmisille selvisi että leirissä oli karkureita. eitä ruvettiin sitten etsimään ihan tositoimesta, ja piilouduimme kuusen taakse.
Yht'äkkiä odottamattomasta suunnasta ilmestyikin ihminen, joka lähti juoksemaan suoraan meitä kohti. Eihän siinä sitten päästy karkuun, vaan kaveri sai meidät kaikki. Seuraava päivä menikin sitten roskiksien tyhjentämisessä, ja tiskien pesemisessä...
Piste iin päälle on vielä se, että kesän jälkeen koulujen alkaessa huomasin että uudessa kymppi-luokassa oli eräs tuttu kasvo. Kukas muukaan se oli, kun tämä kaveri joka sai meidät kiinni. On siinä sitten sen vuoden mittaan tullut palautetta pikkuisesta yö-retkestä...
Kuten huomaatte, partio ei aina ole tylsä nörttien harrastus. Minulle on vuosien mittaan tapahtunut uskomattoman hauskoja juttuja, joille naureskelen vieläkin. Voisin jatkaa kirjoittamista vielä pitkään, mutta nyt nukuttaa tosi paljon. Pointtini oli se, että yleiskuva partiolaisista on se, että nörtit kokoontuvat metsään tutkimaan sammalia. Todellisuudessa se on ihan eri maailma, ja jos ns. tavalliset ihmiset tietäisivät edes puolet asioista mitä teemme, he yllättyisivät todella paljon. Vain partiolainen voi tajuta partiolaista...