Mainos

Paras kitaristi?

  • 25 259
  • 155

Paras kitarist?

  • Steve Vai

    Ääniä: 8 2,7%
  • Yngwie Malmsteen

    Ääniä: 10 3,3%
  • Eddie Van Halen

    Ääniä: 28 9,3%
  • Michael Angelo

    Ääniä: 3 1,0%
  • Joe Satriani

    Ääniä: 8 2,7%
  • Eric Clapton

    Ääniä: 20 6,7%
  • John Petrucci

    Ääniä: 12 4,0%
  • Timo Tolkki

    Ääniä: 3 1,0%
  • Aleksi Laiho

    Ääniä: 31 10,3%
  • Muu?

    Ääniä: 177 59,0%

  • Äänestäjiä
    300

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Hyviä, keskenään erityylisiä kitaristeja on onneksi maailma väärällään. Teknisesti loistavia kepittäjiä on tullut kuulluksi ja nähdyksi paljon, joten edes muutaman nimen mainitakseen on erottavaksi tekijäksi otettava esimerkiksi se, että seuraavat miehet ovat saaneet (joko levyllä tai lavalla esiintyessään) minut miettimään, että voiko näin hienoa ja/tai persoonallista soittoa olla olemassakaan: Stevie Ray Vaughan, Marc Ribot, Esa Pulliainen, Jimi Hendrix, Link Wray ja Tuomari Nurmio silloin, kun hän kitaraansa oikein kurittaa.
 

Jari66

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Ukraina
Hyvä kitaristi erottuu siitä, että tyylinsä on tunnistettavissa ja wannabekitaristien plagioinnin ulottumattomissa.

Huikeat kitaristit erottuvat siitä, että tyylejään on teknisistä syistä mahdotonta plagioida hyvienkään kitaristien toimesta.

Nostaisin omalla musiikkimauallani nykykitaristien ykköseksi ehdottamasti Joe Satrianin. Levynsä The Extremist oli aikoinaan jotakin tajunnan räjäyttävää ja ehkä vähän jotakin enemmänkin.

Sen jälkeen tulee pieni väli jonka jälkeen maininnan arvoisia ovat Satchin oppilas Steve Vai, Eddie ja Ynkka. Viittamani Satrianin levyn ohella pidän Yngwien ensimmäistä levyä kaikkien aikojen parhaimpana instrumentaalina.

Edesmenneistä Jimin lisäksi minun all time favorite on Gary Moore, jota aloin kuuntelemaan huikeasta Corridors of Power vinyylistään saakka.
 

Eleanor

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Devils
Albert Järvinen, nyt ja aina.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Jaa, tämmöinen nostettu ylös. Vastaan että muu.

Muutamia suosikkejani:

- Jimi Hendrix. Itsestäänselvä valinta. Kehitti sähkökitaran soittoa enemmän kuin kukaan, ja oli lisäksi hillitön showmies, studiotyön innovaattori, sielukas laulaja, oiva biisintekijä... Rockmusiikin yleisnero vailla vertaa.

- Tony Iommi. Raskaan rockin riffikeisari numero uno. Täysin omintakeinen soittotyyli, jota on yritetty kopioida tuhansissa kellareissa, turhaan.

- Jimmy Page. Nero Belzebubin armosta. Tyylitajuinen ja ennen kaikkea häikäisevän monipuolinen soittaja. Korkeimmalla liitäneen bändin primus motor.

- Malcolm & Angus Young. Juurirockin siamilaiset, joita ei oikein voi kuvitella irrallaan. Täydentävät toisiaan telepaattisen joustavasti. Yksinkertaisuus on neroutta.

- Keith Richards. Kukapa muu. Kävelevä riffi, viileä tyyliniekka. Osaa ennen kaikkea olla soittamatta silloin kun täytyy.

- David Gilmour. Pink Floydin ässäkitaristi, soundien ja atmosfäärisen kitaroinnin mestari.

- Pete Townshend. Tuulimyllyttäjä, joka hallitsee instrumenttinsa erinomaisen kokonaisvaltaisesti.

- Billy F. Gibbons. Parta vaan tutisee kun Billy soittaa bluesit ja boogiet paremmin kuin kukaan. Hendrixin vanha sparrauskumppani.


Tuossa muutamia. Suomen mestari on tietenkin Otra Romppanen, no contest.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
David Gilmour itselleni. Teknisesti parasta on vaikeampi määrittää... IA Eklundh voisi olla aika kärjessä.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
John Frusciante !!! Itse en erityisesti pidä kikkelikitaroinnista, tilusooloista, sankarimeiningistä yms, mutta Fruscianten soitossa on vain sitä jotain. Kyseessä on toki makuasia, mutta itselleni tärkein kitaristi on hän aina ollut. Tykkään todella paljon niin soolotuotannosta kuin redhotchilipeppersseistäkin, RHCP:n By the Way ja etenkin Californication ovat mielettömän kovaa settiä juurikin soitannollisesti. Kysehän ei ole mitenkään mahdottoman hankalista kappaleista soittaa, mutta itselleni paras kitaristi on se joka tekee parasta kitarapainotteista musiikkia, ja tässä sitä nyt on. Toki RHCP:ssä Flea ja Chad Smith antavat ihan hyvää taustatukea..
 

Kuusumu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelitilanteesta johtuvat käden kohotukset
Täysin samaa mieltä! Soolo tuotannon taso on vaihtelevaa, mutta tykkään. To Record Only Water for Ten Days on lempilevyjäni.

Niandra Ladeshan on kaikkein kovin. "Your pussy's glued to building on fire"
 

Keltainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lautp, Saipa ja Veiterä. Ja Hakalin vosut
Tämän täytyy olla kompa. Oikea muoto on Kuka on kovin kitaristi Albert Järvisen jälkeen? Jukka Tolonen veikkaisin, Silvennoinen menee kyllä lähelle, mutta Albert oli jumalasta seuraava- ylöspäin.
 

pikkuvaimo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Dallas, Puustinen ja NATO
Vastasin kyselyyn "Muu". Perustelu: Saul Hudson, Jimi Hendrix, Jimmy Page, John Frusciante, Pete Townshend.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Slash.

Ei ehkä kaikista taitavin tai nopein, mutta Slashin kitaran tunnistaa jokaisesta kappaleesta, jossa mies vain soittaa. Ilmiömäinen, saa yksinkertaisetkin asiat kuulostamaan todella hienolta, eikä mikään voita hänen soolojaan.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Sen verran pitää tähän lisätä, että en arvosta pelkkää tilulilu-sorminäppäryyttä yhtään mihinkään. Kuka tahansa oppii heiluttamaan näppejään nopeasti, ei siihen tarvita kuin aikaa ja viitseliäisyyttä. Tyylitaju on se, mikä kitaristeissa (ja muusikoissa yleisemminkin) on tärkeää. Ei se, kuinka nopeasti soitat, vaan mitä ja miten. Lisäksi tärkeää on, että soittajalla on hyvä biisi soitettavanaan. Huonoa kappaletta en viitsi kuunnella, vaikka sitä soittaisi itse Hendrix. Ei se biisi siitä parane.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Juuri kukaan äänestyksessä mainituissa ei saa täältä kovin paljon arvostusta. No ehkä Clapton, mutta ei muut.
Juurikin täällä mainittu sorminäppäryys ei ole parhautta.
Jaettu 1. sija menee David Gilmoure ja Carlos Santana (varsinkin jos otta Santana käteensä 12-kielisen).
Santanan nostaa siltikin ehkä ykköseksi aina tunnistettava tyyli, vaikka soittaisi miten erilaista musiikkia. Musiikin monimuotoisuus jota soittaa.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Sen verran pitää tähän lisätä, että en arvosta pelkkää tilulilu-sorminäppäryyttä yhtään mihinkään. Kuka tahansa oppii heiluttamaan näppejään nopeasti, ei siihen tarvita kuin aikaa ja viitseliäisyyttä. Tyylitaju on se, mikä kitaristeissa (ja muusikoissa yleisemminkin) on tärkeää. Ei se, kuinka nopeasti soitat, vaan mitä ja miten. Lisäksi tärkeää on, että soittajalla on hyvä biisi soitettavanaan. Huonoa kappaletta en viitsi kuunnella, vaikka sitä soittaisi itse Hendrix. Ei se biisi siitä parane.

Alleviivatusta kohdasta eri mieltä. Ei kaikista ole soittajiksi vaikka miten harjoittelisi. Ja kyllä mulla on pakko nostaa hattua jokaiselle jolla riittää motivaatiota ja poltetta reenata helvetisti instrumenttiaan. Aleksi Laiho kertoi jossain haastattelussa reenanneen aikanaan 6-8 tuntia päivässä, ja väitän, ettei tuollaiseen harjoitteluun kykene kuka tahansa.

Mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä, arvostetuilla ja hyvillä kitaristeilla on ihan selkeä ja erottuva tyyli.

Mun on helkkarin vaikea valita parasta, tykkään niin monesta kitaristista ja näillä on vielä niin erilaiset soittotyylit, joten hankalaa on.

Arvostan Aleksi Laihoa helvetisti. Kovan työn on mies tehnyt, ja nauttii nykyään melkoista arvostusta ympäri maailmaa. Laihon tilulilu-soolojen viedessä kaiken huomion, jää monelta huomaamatta kuinka kova Laiho on tekemään riffejä sekä kitaramelodioita. Mutta varmaan yksi suomen kiistellyimmistä kitaristeista, toiset arvostaa yli kaiken ja toiset vihaa. Mutta niinhän se menee kun tarpeeksi menestyy.

Petri Walli on heittämällä yksi parhaista, psykedeelinen soundi, psykedeeliset soolot. Wallin soiton tunnistaa heti ensimmäisestä sekunnista alkaen. Arvostan.

HIMin kitaristi Linde on ehkä suomen aliarvostetuin kitaristi. Ei soita levyllä mitään ihmeitä, mutta jumalauta että on livenä kova. Livenä saa tilaa revitellä kunnolla ja mies pääsee näyttämään todelliset kyntensä.

Slash on mulle ehkä se kitarajumala nro.1. Äijässä tiiivistyy kaikki mitä kitaristilta "vaadin". Selkeä soundi ja tyyli, soolot jotka nostavat biisin yleensä aina uudelle tasolle ja tähän lisättynä vielä täydellinen rocktähden habitus. Slash on vielä helkkarin kova tekemään biisejä, joskin mies tarvii loistavan melodiankirjoittajan kaverikseen. Joskus tälläinen kaveri oli ja lopputulos on historiaa.

Brian May kuuluu myös ehdottomasti tähän kerhoon.
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Joku viisas totesi jossain että amatöörin ja ammattilaisen ero on siinä että amatööri harjoittelee niin kauan että se osaa soittaa jonkun piisin, mutta ammattilainen harjoittelee niin kauan ettei se enää osaa soittaa sitä väärin...

Evilin kanssa samaa mieltä tuosta tyylitajusta. Monesti tärkeämpää on se mitä tapahtuu nuottien välissä kuin se että montako nuottia ehtii soittaa yhteen tahtiin...

Minun ääni David Gilmourille. Ja toinen jonka yksinkertaisen tyylikäs soitto mielyttää korvaa on Mark Knopfler...
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Olkoonkin, että on vanha kysely, mutta silti. Miten on mahdollista, että Jimi Hendrix puuttuu listalta?

Toinen suosikkini on Gary Moore. Vie kitaran revittämisen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tai siis vei. Rauha hänen muistolleen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös