Nyttemmin ei tule enää käytyä näissä hampurilaispaikoissa niinkuin joskus aiemmin. Tai no käyn mä vieläkin sen pari kolme kertaa viikossa, mut kuitenkin. Huvittavaa kun tossa lähellä on toi itiksen Carrols, niin siellä tulee käytyä vaan krapulassa. Ja melkein aina menen istumaan siihen samaan pöytään, jos se on vapaana. Muut asiakkaan katselee ihmeissään ja lapset osoittelee. Koita siinä nyt sit syödä kun hiki valuu, jalatkin tärisee ja maailma pyörii ympärillä. Hampurilaisesta saa syötyä ehkä kolmasosan, ja ranskalaisia kaks ja puoli. Se kokis kyl monesti menee kokonaan. Joskus on käynyt niin että on tullut puol tuntia vaan tuijotettua sitä ateriaa ennen kuin tulee aloitettua syöminen, tai edes maistettua.