Mitä tulee tuohon jälkimmäiseen lauseeseen, tässähän vuodatuksessahan ei ole kyse siitä etteikö Anselmo saisi jatkaa muusikonhommiaan, ja tuotahan äijä on kaikki vuodet tehnyt. Esimerkiksi Down ja Superjoint Ritual ovat parhaimmillaan todella rautaista kamaa. Kannattaa tsekata jos on jäänyt väliin. Mihinkään museoon Anselmo ja Brown eivät vielä kuulu, toisin kuin heidän entinen ja tunnetuin bändinsä. Sitä kun ei enää ole eikä se ole tulossa takaisin. Ugh.
Kyllä bändi ja yleisesti herrojen toiminta myös sen jälkeen on tiedossa. Minä en jaksa lähteä arvioimaan ihmisten motiiveja tai sitä olisivatko koskaan enää soittaneet kimpassa ilman tuota Dimebagin murhaa. Kyllähän se omalla tavallaan oli tuon bändin loppu sellaisena kuin se oli. Wylde on todennut projektista, että "Obviously, it's not Pantera".
Jos tuo bändi nyt soittaa, niiden elossa olevien jäsenten kanssa Panteraa, niin kuin Panteraa kuuluu soittaa, niin ei se ole myöskään tribuutti. Enkä minä tiedä kuka voi mennä kieltämään, etteivät elossa olevat jäsenet saa mennä bändin nimellä soittamaan. Fanit voivat suhtautua siihen sitten ihan miten haluavat, jos tuo projekti kunnioittaa alkuperäistä ja tekee sen oikein, niin oikeastaan se on mielestäni parasta kunnioitusta kuolleita jäseniä kohtaan. Kunnioittaa sitä musiikkia ja soittaa sitä, kun vielä voivat. Taide elää - ihmiset kuolevat. Enemmän melkein ihmettelisin, että Anselmo lähtisi vetämään jotain Down plays Pantera feat. Rex Brown osastoa.
Maailma on täynnä bändejä, jotka ovat vannoneet etteivät koskaan enää soita yhdessä ja näitä pyörrettyjä päätöksiä taitaa olla myös aika monta. On myös melkoisia tribuuttibändejä, kuten vaikka nykyinen KISS, joka ei ole niin lähellä KISSiä, kun se voisi olla. Sama Guns 'N Rosesin kohdalla, tosin nämä nykyinen inkarnaatio ei ole se kaikista irvokkain. Jälkimmäisessä tapauksessa yksi jäsen vei musiikin ihan omaan suuntaansa ja jatkoi kuitenkin samalla nimellä. Mielipiteeni tätä Pantera projektia kohtaan muuttuu aika paljon, jos herrat päättävät tuutata levyn ulos. Alice In Chains jatkoi ilman Layne Stayleyta, joka veti bändin viemäristä alas kaman käytöllään. Samoin kuoli sivuprojekti Mad Season, joka teki vielä muutaman kappaleen Mark Laneganin kanssa, eikä siinäkään Staley kärsinyt. Toki biisinkirjoittaja tyhjensi pöytälaatikoitaan bändille kirjoitetusta musiikista. Panteran tapauksessa tämä ei toimisi ihan samalla periaatteella. Kummatkin bändit ovat tärkeitä ja näen, että mieluummin nämä elossa olevat jäsenet jatkavat, jos siltä yhtään tuntuu. Laulajan ollessa elossa on valitettavasti helpompaa tehdä tällaisia projekteja. Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB jätti hyvän maun suuhun, vaikka Wallin preesensiä on mahdoton korvata. Hyvä että tekivät siitä huolimatta kunniaa, joskin tässä projekti on nimetty, niin ettei kenellekään tule paha mieli.
Soitetaanko tuota musiikkia Pantera vai Tribute to Pantera nimellä on mielestäni aivan sama. Tärkeintä että soittavat, jos siltä yhtään tuntuu, vaikka sitten rahasta, jos homma lavalla toimii. Bändi ei ole joka tapauksessa täysin kumpaakaan. Musiikki elää, eikä näiden kuolleiden jäsenten muisto tahraudu, vaan ennemmin mielestäni kunnioitus kasvaa. Abbottin veljeksiä ei tuossa muusikoina voi korvata, eikä sitä edes ilmeisesti yritetä, tässä tapauksessa imitointi on mielestäni isoin kunnianosoitus herroille. Aika moni vanha bändi on jo kauan sitten muuttunut tribuutiksi itsestään, jäsenet ovat vaihtuneet ja juna puksuttaa. Ei se 2022 vuoden Metallica ole lähelläkään sitä 80- tai 90-luvun Metallicaa, mutta hienoa että jaksavat soittaa ja Cliff Burton vainaa saa joka vuosikymmenellä uusia faneja. Miehen muisto elää tätä kautta.
