Mainos

Pantera

  • 30 322
  • 197

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Näitä ensimmäisiä levyjähän ei ole esim. Spotifyssä ollenkaan, vaan vasta Cowboys From Hellistä eteenpäin.

Itse olen sen verran nuori, että Panteraa ei ollut edes mahdollista nähdä junnuna ja nyt se harmittaa että jää näkemättä. Itse aloitin kuuntelemaan Panteraa vasta lukiossa, eli joskus 2004. Edelleen tulee kuunneltua ja ketjun bongattuani laitoin Reinventing the Steelin soimaan.

Joo itekki siinä 16-vuotiaana aloin Panteraa vasta kuuntelemaan. Ja vuosi oli 2005! No, mutta nuo Panteran 80-luvun tuotokset on kyllä roskaa. Youtubesta pystyy halutessaan kuuntelemaan. Tosin Dimebag oli hullu kitaravelho jo kasarilla.


 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
No, mutta nuo Panteran 80-luvun tuotokset on kyllä roskaa.
Tähän pitää tarjota sen verran erilaista mielipidettä, että 88-vuoden Power Metal on mielestäni hyvä levy. Aiemmat ovat sitten niin surkeilla soundeilla toteutettu ja Terry Glazen vokaalit jättävät sen verran toivomisen varaa, että niistä ei kauheasti kerrottavaa jää joitain ihan yksittäisiä onnistumisia lukuunottamatta.

Power Metallilla bändi on muuttanut ilmaisuaan jo rankempaan suuntaan ja Anselmon laulusuoritus on aika huikea. Muutamia poimintoja tehdäkseni:




Alunperin jo 1985 vuoden I Am the Nightilla ilmestyneestä Down Belowista väännetty uusionauhoitus potkii ihan kunnolla. Eihän tämä nyt kauheasti eroa tyylillisesti Cowboys from Hellin Shatteredista.




Death Trapin voisin myös nähdä/kuulla Cowboys from Hellin b-puolella (väliosan alku tuo viimeistään muillekin CFH-mielleyhtymiä jostain jännästä syystä...). Helvetin kova pääriffi.




Keelin Marc Ferrarin säveltämä Proud to Be Loud on varsin menevä glamille flirttaileva heavy metal -biisi. Tämä soi muuten kulttiklassikoksikin määriteltävissä olevan Donnie Darkon kotibilekohtauksessa (oli hieman hämmentävää, kun leffaa katsoessa tunnisti, että tässähän soi 80-luvun Pantera).
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Tähän pitää tarjota sen verran erilaista mielipidettä, että 88-vuoden Power Metal on mielestäni hyvä levy. Aiemmat ovat sitten niin surkeilla soundeilla toteutettu ja Terry Glazen vokaalit jättävät sen verran toivomisen varaa, että niistä ei kauheasti kerrottavaa jää joitain ihan yksittäisiä onnistumisia lukuunottamatta.

Power Metallilla bändi on muuttanut ilmaisuaan jo rankempaan suuntaan ja Anselmon laulusuoritus on aika huikea. Muutamia poimintoja tehdäkseni:




Alunperin jo 1985 vuoden I Am the Nightilla ilmestyneestä Down Belowista väännetty uusionauhoitus potkii ihan kunnolla. Eihän tämä nyt kauheasti eroa tyylillisesti Cowboys from Hellin Shatteredista.




Death Trapin voisin myös nähdä/kuulla Cowboys from Hellin b-puolella (väliosan alku tuo viimeistään muillekin CFH-mielleyhtymiä jostain jännästä syystä...). Helvetin kova pääriffi.




Keelin Marc Ferrarin säveltämä Proud to Be Loud on varsin menevä glamille flirttaileva heavy metal -biisi. Tämä soi muuten kulttiklassikoksikin määriteltävissä olevan Donnie Darkon kotibilekohtauksessa (oli hieman hämmentävää, kun leffaa katsoessa tunnisti, että tässähän soi 80-luvun Pantera).


Rasittaa noissa biiseissä tuo Judas Priest tyylinen laulaminen kaikista eniten. Cowboys From Hellillä se on jo osittain haihtunut pois, vaikka vähän paistaakin sieltä läpi vielä.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nauloja tippui taivaasta, soraharkko lyötiin lekalla rikki ja moshaajat olivat verkon alla. Siinä taisi olla vaikuttavin ensikokemukseni Panteraan. Livenä näin ensi kerran Megadethin lämppärinä. Guitar World piti heti hankkia Riffer Madness kolumin takia. Arvokkain kitarakamani on Panteran plektra. No on mulla arvokasta kitarakamaa, mutta henkisesti tuo on hienoin. Joku päivä olisi hieno omistaa Dean From Hell signature malli. Kolahti aikanaan tosi kovasti Panteran musiikki. Sitten tuli se Anselmon sivuprojektit ja huumeongelmat jotka rikkoivat bändin. Sitten kaikki toivo mistään bändin paluusta sammui Dimen kuolemaan. Huhuissa on puhuttu bändin palaamisesta edes tribuuttina, mutta ei se ole enää Pantera missään muodossa ilman Vinceä ja Dimea.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Ihan sama mitä Phil Anselmo tai kukaan muu sanoo, absoluuttinen parhausjärjestys tulee tässä:

1. Far Beyond Driven
2. The Great Southern Trendkill
3. Cowboys From Hell
4. Vulgar Display of Power
5. Reinventing the Steel

Kasarilevyjä ja livelevyä ei lasketa.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Ihan sama mitä Phil Anselmo tai kukaan muu sanoo, absoluuttinen parhausjärjestys tulee tässä:

1. Far Beyond Driven
2. The Great Southern Trendkill
3. Cowboys From Hell
4. Vulgar Display of Power
5. Reinventing the Steel

Kasarilevyjä ja livelevyä ei lasketa.

Aika hyvä listaus!

Tänään:
1. The Great Southern Trendkill
2. Far Beyond Driven
3. Vulgar Display of Power
4. Cowboys From Hell
5. Reinventing the Steel
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Laitetaan tähän omat Pantera muistelmat. Oma eka kosketus Panteraan tuli 90luvulla. Cowboys From Hell oli tullut jo ulos. Oltiin menossa johonkin jalkapallo turnaukseen. Siinä kuunneltiin korvalappustereoista musiikkia kaverin kanssa. Sitten kaveri sanoi että kuuntele tätä kasettia minkä hän oli äänittänyt kaverinsa cd-levyltä. Voi pojat miten tuo Cowboys From Hell alun riffi potkii vieläkin päähän kuin 25kg leka. Peli oli sillä sekunnilla menetetty ja tästä yhteydestä tuli itselleni se tärkein. Cowboys From Hell on myös eka CD-levy minkä olen omistanut. Mikä näistä levyistä sitten on paras? Cowboys From Hell sai rakastumaan. Silti pakko sanoa että The Great Southern Trendkill on oma suosikkini. Juuri kun luulet että metalli musiikki on vähän hiipumassa. Mitä tekee Pantera? Työntää ulos yhden historian kovimmista/rajuimmista/rehellisen levyn ulos. Sandblasted Skin voi luoja miten tiukka biisi. Oma ehdoton suosikkini. Suicide Note I myös klassikko jonka perään tajunnan räjäyttää Suicide Note II..
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Suurehkon osan Panteran katalogiasta omaavana (ei kasarituotoksia) omaavana voisi muutaman sanan kirjoittaa. Panteraa on aina tasaisesti tullut pyöritettyä rammareissa ja eritoten trilogiaa Cowboys From Hell, Vulgar Display of Power ja Far Beyond Drivenia, joihin on ajattomasti todella helppo palata, mutta Reinventing The Steel on esimerkiksi väkevä nyrkinisku pöytään, että vielä ikiklassikoiden jälkeenkin yhtye sai raavittua kasaan laadukasta teutoniheviä.

Panteran vahvuus oli omana aikakautenaan täyskäännöksen tehdessään tietynlainen jyrkkyys, ilkeys, rosoisuus ja asenne yhdistettynä todella grovaavaan soittoon. Yhtye soitti vallan mainiosti yhteen noilla jykevimmillä kivijaloillaan, vaikka sangen erikoisia taitelijoita oli samassa veneessä heilumassa milloin mihinkin suuntaan. Pantera osasi yhdistellä erilaisia suuntauksia ja vaikka soundi on tuhti, niin olen aina pitänyt Panteraa monipuolisempana kuin vaikkapa Slayer jne. Dimen kohtalo oli karuimmista karuin ja jokseenkin sen myötä tietty myyttisyys on noussut yhtyeen kohdalle.

Sittemmin olen laajentanut kuuntelua Panterasta lähteneisiin sivuyhtyeisiin, kuten Rexin soolomatskut, Hellyeah ja Anselmon DOWN ja jälkimmäistä olen kuunnellut erittäin paljon. DOWN:issa yhdistyy Black Sabbath - tyyppinen bluesmainen raskaus sekä Panteran vanhaa kaikua sopivalla tavalla.

Harmi, kun olen aina missannut Suomessa harvakseen tapahtuvan Dimebag Beyond Foreverin. Tuon lähemmäksi ainakaan kotisuomessa ei vanhan liiton Panteraa taida päästä.
 
Viimeksi muokattu:

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Power Metal -levyhän ei mielestäni ole tyylissään edes mitenkään järkyttävän huono, vaan sieltä löytyy muutama hyvä kappale. Tosin sen Panteran kanssahan tällä nyt ei tietenkään ole mitään tekemistä minkä sarjan Cowboys from Hell aloitti. Vähän sellainen köyhän miehen Judas Priest tulee mieleen. Mutta onhan tuo nyt selvää eteenpäinmenoa kolmesta ensimmäisestä. Eräänlainen siirtymävaiheen levy.

Ehkä itselleni se ykköslevy kuitenkin on Cowboys from Hell. Nimibiisi tietysti ajaton klassikko, mutta oma suosikkini levyltä on Psycho Holiday.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

jake styles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Varmaan että Anselmolla ja Brownilla on kassan pohja näkyvissä

Jep. Ja se on helppo tietysti fanina jeesustella ja heitellä "haudanryöstö"-kommentteja. Mutta olepa itse tuossa asemassa, kun musiikin esittämisellä pitäisi ansaita elanto, eikä koronavuodet ainakaan paljon hommaa helpottaneet. Kyllä mä luulen että jos olisi CV:ssä tuon menestysluokan bändi, niin aika harvapa varmaan jättäisi sitä comeback-korttia kääntämättä jos mahdollisuus tulisi. Kyllä sen kuitenkin voi tehdä myös poismenneitä jäseniä kunnioittaen, jos sen tekee kunnolla. Kaikkia ei varmasti miellytä, se on fakta, mutta mitäpä Panteran ukot sellaisesta asiasta bändin huippuvuosinakaan välittivät.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä mä luulen että jos olisi CV:ssä tuon menestysluokan bändi, niin aika harvapa varmaan jättäisi sitä comeback-korttia kääntämättä jos mahdollisuus tulisi.
Mä oikeasti olen haaveillut että Robert Plant antaisi periksi, mutta taitaa olla turha toivo nähdä koskaan Zeppeliinin paluuta.

Panteraa en sinänsä ole toivonut takaisin, kun ne kuitenkin kolme kertaa silloin aikoinaan näin. Mutta jos nuo ovat vaikka ens kesän Tuskassa ja olen samaan aikaan paikalla, niin kyllä se tulee katsottua, vaikken niiden takia paikalle menisikään.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Panteraa ei ole ilman Abbottin veljeksiä. Rahastuspaskaa. Vinnie Paul ja Abbottin perhe piti Anselmon lausuntoja syypäänä Dimebagin ampumiseen ja nyt Anselmo haluaa esiintyä Panterana. Hyvä, että Vinnie Paulin ruumis ehti kylmetä.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Huhujen mukaan Charlie Benante ja Zakk Wylde olisivat mukana Philin ja Rexin lisäksi. Eihän se tietenkään ihan sama asia ole ilman Abbottin veljeksiä, mutta tämä on kuitenkin lähimpänä sitä oikeaa Panteraa mitä on mahdollista päästä. Bändi ei ole näitä huhuja vielä virallisesti vahvistanut, joten odotellaan rauhassa.

 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Antaa herrojen lähteä vain kiertueelle soittelemaan. Laittaisi vain tälle projektille jonkin ihan muun nimen kuin PANTERA. Vaikka tyyliin Phil & Rex and Friends playing Pantera.
Kyllä Pantera meni silloin joulukuussa kuoppaan kun Dime ammuttiin. Jotenkin vielä olisin vielä voinut hyväksyä nimen käyttämisen jos Vinnie olisi rummuissa. Tuntuu yhtä vastenmieliselle kuin ajattelisi että Dave Grohl ja Krist Novoselic lähtisi Nirvanan nimissä kiertää lavoja..
 

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Huhujen mukaan Charlie Benante ja Zakk Wylde olisivat mukana Philin ja Rexin lisäksi.
Kuinka helvetissä Benante voisi Panterassakin soittaa, kun jättää keikkoja ja rundeja väliin raihnaisten käpäliensä vuoksi jo Anthraxinkin kanssa?!

Ilman Abbottin veljeksiä ei ole Panteraa. Surullista rahastuspaskaa tämä.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Jos tämä kulkee jollain Phil & Rex plays Pantera-tribuuttinimellä, homma on mielestäni ihan alright ja samaahan Anselmo on tehnyt jo jonkun aikaa muidenkin kokoonpanojen kanssa. Sen sijaan jos tätä lähdetään myymään ja markkinoimaan nimenomaan pelkällä Pantera-nimellä ja puhutaan jostain reunionista ja bändin uudelleensyntymästä, ollaan todella heikoilla jäillä ja vain ja ainoastaan bisnes edellä liikenteessä. Pantera oli oman aikansa ilmiö, räjähdys ja hallittu kaaos jonka muodostivat nimenomaan nuo neljä jätkää, ja ilman Abbotin veljiä tuota bändiä ei enää ole eikä tule, ja jos Anselmo ja Brown tosiaan lähtevät tuolla nimellä rundaamaan, kyse on pahemman luokan pyhäinhäväistyksestä. Kas kun ei olla jo jotain Dimebag-hologrammeja ehdoteltu jo mukaan lavalle.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös