No niin, Vaarallinen Tehtävä on suoritettu. Wünderschnitzellin kuplivan veden tuotantolaitos lensi taivaan tuuliin klo 04.15.
Ennen sitä räjähdysaine-experttimme oli tosin ehtinyt posautella tehtaan lähistöllä sijaitsevan navetan, polkupyöräkatoksen, nuuskavaraston ja paikallisen maatalouslomittajan Lada Samaran... niin että kenties sinne varsinaiseen kohteeseen olisi voinut mennä hivenen matalammalla profiililla.
Itse tehtaan puolustus oli oudon heikosti järjestetty. Emme kohdanneet tehdasalueella räjähteitä asentaessamme lainkaan vastarintaa, ja siitä suivaantuneina rupesimme räiskimään rynkyillä summamutikassa ilmaan. Tuon seurauksena yksi naurulokki menetti henkensä... olen siitä kovin pahoillani, se oli täysin työtapaturma.
Tulitaisteluun paikallisten kanssa jouduimme vasta Überscheisse-solassa, kun olimme palaamassa takaisin sukellusveneelle. Tai no, eihän sitä oikeestaan voi taisteluksi sanoa, meillä kun ei enää ollut pateja aseissa - kun tuli innostuttua räiskimään siellä tehtaan pihamaalla. Juoksimme sitten todella lujaa valojuovat ympärillämme sinkoillen, onneksi joka äijä oli täysin turtana pumpattuaan itseensä lääkintähenkilö vladin jakamat morfiinit. Minäkin huomasin vasta paatille päästyämme, että olin saanut osuman perseeseen. Tarkemmin sanottuna vasempaan pakaraan - vlad joutuu nyt sitten poistamaan pyllystäni Kalashnikovin luodin... ai perr, tämä istuminen sattuu, morfiinin vaikutus alkaa hiipua. VLAD, äkkiä kamaa lisää!
PS:
Meillä oli sukellusveneessä sittenkin salamatkustaja. Äijä lymyili keulan torbedoputkien alla ja kiinniotettaessa hän ei suostunut kertomaan kuin sotilasarvonsa ja nimensä. Sanoi vahvalla Skånen murteella olevansa kapteeni Hans Besättning. Mitäs tälle tyypille nyt pitäisi tehdä? Vedetäänkö kölin alta, värvätäänkö väkisin vai viedäänkö upseerikerhon saunan taakse?