Eli siis olemme samaa mieltä, että molempia kannattaa treenata, mikä mahdollistaa monipuolisemman soitannan ja soundin. Se oli se mun pointti, että ei lähde vain plektralinjalle vaan rohkeesti kokeilee myös sormia vaikka väsy tulisi ja rakkulat vaivaa. Pääasia on tottakai siinä, että treenaa paljon. Tai no kun tässä on kyse "vain" uuden harrastuksen aloittamisesta niin treenaa sen minkä jaksaa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Miro Heiskasen telonut Rangersin Matt Rempe kahdeksan ottelun pelikieltoonLue lisää »
-
HIFK:n Petr Kodýtekille mätkäistiin kaksi pelikieltoa − yhteensä seitsemän ottelua pakkohuiliaLue lisää »
-
Kärpät voitolla joulutauolle – Karhunen piti nollat paluupelissäänLue lisää »
-
Pauliina Salonen haluaa tulla johtajaksi HIFK:ssa − "Omat odotukset itseäni kohtaan ovat kasvaneet"Lue lisää »
-
Maalivahdeilla ällistyttävä määrä töitä Auroraliigan vuoden viimeisinä pelipäivinäLue lisää »
-
Auroraliiga siirtyi joulutauolle Kiekko-Espoon komennossa − pudotuspelipaikoista vääntöä, pohjakerroksessa yksinäistäLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Palstan muusikot
- Viestiketjun aloittaja Sistis
- Alkaa
- 16 362
- 111
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetEli siis olemme samaa mieltä, että molempia kannattaa treenata, mikä mahdollistaa monipuolisemman soitannan ja soundin. Se oli se mun pointti, että ei lähde vain plektralinjalle vaan rohkeesti kokeilee myös sormia vaikka väsy tulisi ja rakkulat vaivaa. Pääasia on tottakai siinä, että treenaa paljon. Tai no kun tässä on kyse "vain" uuden harrastuksen aloittamisesta niin treenaa sen minkä jaksaa.
Hieno aihe!
Mukava nähdä, että täällä muutkin touhuaa musiikin piirissä. Ja ilahduttavan paljon on basisteja! Itsekin kuulun heihin, tosin aloitin 31 vuotta sitten 6-vuotiaana Pagen, Blackmoren, Youngin (Mal), Nugentin, Morsen, Winterin, Marinon jne. innoittamana. Paljon heitä oli ja on edelleen. C- kasetille nauhotettiin levyjä kavereilta (eka oli In Rock ja sitten päästiinkiin jo asiaaan, eli Zeppeliniin) ja korvakuulolta opeteltiin biisit, miten nyt tuon ikäinen ne oppi. Mutta aikaa myöten korva kehittyi ja nehän rupesi menemään oikeinkin. Sitten joskus myöhemmin kuulin puhelimessa pätkän Dream Theaterin Under A Class Moon -biisiä ja se oli menoa. Hankin levyt ja treenasin biisejä, kaikkia en koskaan oppinut, sen verran oli jippoja pojilla biiseissä. Mutta hauska niitä oli vääntää!
Kaveripiirissä oli lähes kaikki soittajia ja se kitarahan on joka pojan soitin. Niinpä soittelin kavereille komppeja kitaralla, kunnes tartuin jo aika pian bassoon. Senpä jälkeen kitara jäi aika syrjään. Joskus soittelen akustisella ihan vähän, mutta kyl se on toi basso. Sillä tulee päivittäin useampi tunti soiteltua, yksinkin ja ei ole tylsää. Teen harjoituksia ja soittelen levyjen mukana, silloin kun en treenaa bändien kanssa. Tällä hetkellä kokoonpanoja on 4, joista 2 on levyttänyt ja 3 keikkailee aktiivisesti. Heviä ei muuten soita yksikään kokoonpanoista. Enemmän ollaan marginaalissa.
Vielä viime vuonna annoin soittotunteja, nyt jätin ne pois kun ei enää aika riitä ja ennenkaikkea turhauduin siihen, että oppilaat eivät treenanneet tuntien välissä oma-aloitteisesti. Sitten oli nillitystä, että ei osaa soittaa. No ei kai kun ei treenaa! Tunti viikossa vaan ei riitä. Paljon tätä käytiin läpi, mutta ei se kaikille uponnut. Toisaalta, tällä hetkellä 2 aiemmista oppilaistani aloittelee omaa uraansa musiikin parissa keikkaillen ja omia biisejä tehden. Kyl se siitä, onnea matkaan!
Oman musiikkiurani tähänastinen kovin juttu on se, että pääsin tekemään levyn ja keikkailemaan Jukka Gustavsonin kanssa. On se kyllä semmonen mestari että morjens. Hän kävi vierailemassa levyllämme kaikissa biiseissä, veteli sinne Hammondit sisään ykösellä, no pari paikko-ottoa tuli. Upeaa oli seurata tuon tason muusikon studiotyöskentelyä. Ammattimies on ammattimies ja sitä vaan katseli vierestä ihaillen.
Musiikki on elämäntapa, leipätyö on leipätyö. Mietin aikanani, että lähdenkö ammattimuusikon uraa hakemaan, mutta silloin ajattelin, että musiikki on liian hieno asia uhrata työn alttarille. Olen pitänyt sen enemmän harrastuksena tai korkeintaan ½-ammattina ja semmoisena se säilyykin. Olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Vajaa 4-kymppinen ukko ei bändeineen enää ponnahtele mihinkään listalle, videoihin tms. sellaiseen, mutta keikoille pääsee kyllä ja voi jakaa oman kovan työn tuloksiaan eteenpäin. Ja ennenkaikkea, soittaa. Edelleen se vie mukanaan ja päivittäin soittelen. Ja nyt viimein kun olen saanut hankittua kunnon kamat, soittaminen on nautinto. Parempaa kuin mikään päihde(ei silllä, kalja on hyvää.) Luulen, että soitan niinkauan kuin henki pihisee ja olen erityisen iloinen siitä, että lapseni ovat saaneet kasvaa musiikin parissa, he laulavat, tanssivat ja nauttivat musiikista. Kumpikaan ei soita ainakaan vielä, mutta se onkin heidän oma asiansa. Mahdollisuus heillä siihen on, mutta itse saavat valita.
Tapoja ja tyylejä on monta, esimerkiksi basson soitossa. Itse kuuntelin ja kuuntelen vieläkin lähes kaikkea musiikkia, mutta varmasti suurimmat vaikutteeni bassoon tulivat John Paul Jonesilta ja James Jamersonilta. Eräs suosikkeja on myös Victor Wooten, myös Jaco avasi basson salaisuuksia. Mahtavia soittajia! Ja muuten yks ihan tajuttoman kova basisti on Cliff Williams, voisi sanoa että on tarkka. Ei niin tekninen, mutta tarkka. Ja hyvät soundit on miehellä kyllä.
Tulipa tarinaa.
Soitellaan!
Mukava nähdä, että täällä muutkin touhuaa musiikin piirissä. Ja ilahduttavan paljon on basisteja! Itsekin kuulun heihin, tosin aloitin 31 vuotta sitten 6-vuotiaana Pagen, Blackmoren, Youngin (Mal), Nugentin, Morsen, Winterin, Marinon jne. innoittamana. Paljon heitä oli ja on edelleen. C- kasetille nauhotettiin levyjä kavereilta (eka oli In Rock ja sitten päästiinkiin jo asiaaan, eli Zeppeliniin) ja korvakuulolta opeteltiin biisit, miten nyt tuon ikäinen ne oppi. Mutta aikaa myöten korva kehittyi ja nehän rupesi menemään oikeinkin. Sitten joskus myöhemmin kuulin puhelimessa pätkän Dream Theaterin Under A Class Moon -biisiä ja se oli menoa. Hankin levyt ja treenasin biisejä, kaikkia en koskaan oppinut, sen verran oli jippoja pojilla biiseissä. Mutta hauska niitä oli vääntää!
Kaveripiirissä oli lähes kaikki soittajia ja se kitarahan on joka pojan soitin. Niinpä soittelin kavereille komppeja kitaralla, kunnes tartuin jo aika pian bassoon. Senpä jälkeen kitara jäi aika syrjään. Joskus soittelen akustisella ihan vähän, mutta kyl se on toi basso. Sillä tulee päivittäin useampi tunti soiteltua, yksinkin ja ei ole tylsää. Teen harjoituksia ja soittelen levyjen mukana, silloin kun en treenaa bändien kanssa. Tällä hetkellä kokoonpanoja on 4, joista 2 on levyttänyt ja 3 keikkailee aktiivisesti. Heviä ei muuten soita yksikään kokoonpanoista. Enemmän ollaan marginaalissa.
Vielä viime vuonna annoin soittotunteja, nyt jätin ne pois kun ei enää aika riitä ja ennenkaikkea turhauduin siihen, että oppilaat eivät treenanneet tuntien välissä oma-aloitteisesti. Sitten oli nillitystä, että ei osaa soittaa. No ei kai kun ei treenaa! Tunti viikossa vaan ei riitä. Paljon tätä käytiin läpi, mutta ei se kaikille uponnut. Toisaalta, tällä hetkellä 2 aiemmista oppilaistani aloittelee omaa uraansa musiikin parissa keikkaillen ja omia biisejä tehden. Kyl se siitä, onnea matkaan!
Oman musiikkiurani tähänastinen kovin juttu on se, että pääsin tekemään levyn ja keikkailemaan Jukka Gustavsonin kanssa. On se kyllä semmonen mestari että morjens. Hän kävi vierailemassa levyllämme kaikissa biiseissä, veteli sinne Hammondit sisään ykösellä, no pari paikko-ottoa tuli. Upeaa oli seurata tuon tason muusikon studiotyöskentelyä. Ammattimies on ammattimies ja sitä vaan katseli vierestä ihaillen.
Musiikki on elämäntapa, leipätyö on leipätyö. Mietin aikanani, että lähdenkö ammattimuusikon uraa hakemaan, mutta silloin ajattelin, että musiikki on liian hieno asia uhrata työn alttarille. Olen pitänyt sen enemmän harrastuksena tai korkeintaan ½-ammattina ja semmoisena se säilyykin. Olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Vajaa 4-kymppinen ukko ei bändeineen enää ponnahtele mihinkään listalle, videoihin tms. sellaiseen, mutta keikoille pääsee kyllä ja voi jakaa oman kovan työn tuloksiaan eteenpäin. Ja ennenkaikkea, soittaa. Edelleen se vie mukanaan ja päivittäin soittelen. Ja nyt viimein kun olen saanut hankittua kunnon kamat, soittaminen on nautinto. Parempaa kuin mikään päihde(ei silllä, kalja on hyvää.) Luulen, että soitan niinkauan kuin henki pihisee ja olen erityisen iloinen siitä, että lapseni ovat saaneet kasvaa musiikin parissa, he laulavat, tanssivat ja nauttivat musiikista. Kumpikaan ei soita ainakaan vielä, mutta se onkin heidän oma asiansa. Mahdollisuus heillä siihen on, mutta itse saavat valita.
Tapoja ja tyylejä on monta, esimerkiksi basson soitossa. Itse kuuntelin ja kuuntelen vieläkin lähes kaikkea musiikkia, mutta varmasti suurimmat vaikutteeni bassoon tulivat John Paul Jonesilta ja James Jamersonilta. Eräs suosikkeja on myös Victor Wooten, myös Jaco avasi basson salaisuuksia. Mahtavia soittajia! Ja muuten yks ihan tajuttoman kova basisti on Cliff Williams, voisi sanoa että on tarkka. Ei niin tekninen, mutta tarkka. Ja hyvät soundit on miehellä kyllä.
Tulipa tarinaa.
Soitellaan!
Jos HYVÄ opettaja löytyy, niin toki. Tosin suurin osa basson opettajista on jotain svidun jazzinhiplaajia ja niillä on lähtökohtaisesti jo asenne pielessä ;-)
Soittamalla oppii ja väärää tekniikkaa ei oikeastaan ole olemassakaan.
Tekniikalla tarkoitin sitä että aikanaan kun itse opettelin kitaraa soittamaan niin alussa mainittiin suunnilleen koko ajan pleku-käden asennosta. Sen asian tajusi vasta aika paljon myöhemmin kun oli soittanut tarpeeksi. Eli väärällä ranteen asennolla oppii kyllä soittamaan mutta sen asennon korjaaminen myöhemmin on vaikeaa kun sillä tavalla sen homman on opetellut. Ja se asentovirhe taas saattaa aiheuttaa sitten paljon soittavalla erinäisiä ongelmia esim. jännetuppitulehduksen muodossa... Rento ranneliike on paras kato...
Kommentaattori
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Ja se asentovirhe taas saattaa aiheuttaa sitten paljon soittavalla erinäisiä ongelmia esim. jännetuppitulehduksen muodossa... Rento ranneliike on paras kato...
Joo, eihän oppi ojaan kaada. Itse olen aloittanut bändissä pohjalta "meiltä puuttuu basisti, tuuksä?". Siitä sitten opetellut bändin mukana. Musiikin yliopisto tuli käytyä 90-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun, kun kierrettiin bändin kanssa h-e-l-v-e-t-i-s-t-i ja vietettiin paljon aikaa studioilla. Silloin "soittohaba" kasvoi ja kaikki asento- ja asennevirheet korjaantui pakostikin soittomäärien takia. Vasta myöhemmin olen "opiskellut" basson soittoa.
Tää mun tie on varmaan semmoinen "luomu", mutta tietysti jos haluaa teknisesti hyväksi soittajaksi, niin oppia kannattaa hakea. Jokaisella varmaan löytyy toi oma hyväksi havaittava tie. Musiikin kanssa kannattaa tehdä just niin kuin hyvältä tuntuu.
Prof. Puck
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ***HIFK*** & Norristolainen
...Tapoja ja tyylejä on monta, esimerkiksi basson soitossa. Itse kuuntelin ja kuuntelen vieläkin lähes kaikkea musiikkia, mutta varmasti suurimmat vaikutteeni bassoon tulivat John Paul Jonesilta ja James Jamersonilta. Eräs suosikkeja on myös Victor Wooten, myös Jaco avasi basson salaisuuksia. Mahtavia soittajia! Ja muuten yks ihan tajuttoman kova basisti on Cliff Williams, voisi sanoa että on tarkka. Ei niin tekninen, mutta tarkka. Ja hyvät soundit on miehellä kyllä....
Hienoa tekstiä kokonaisuudessaan, mutta poimitaan tuo pätkä Cliff Williamsin tarkkuudesta...
Itse olen enempi kitaraan päin kallellaan (toki sitäkään en osaa kunnolla soittaa) kuin bassoon, vaikka bassoakin säännöllisesti soitan. Mulla on ollut ilo tutustua moniin, mammonaa ja mainettakin saaneisiin soittoguruihin, mutta kyllä se niin vaan on, että kaikista tapaamistani muusikoista suurimman vaikutuksen teki muhun basisti, jonka soitto on niin nanosekunnin tarkkaa, että sitä on ihmisjärjellä miltei vaikea käsittää. Ja soundi on aina, siis ihan aina, kohdillaan. Ei mitään teknistä revitystä, pikemminkin perussoittoa, mutta kun se tehdään yliluonnollisuutta hipovalla tarkkuudella, niin kyllä siinä raavaampikin mies liikuttuu! Tekee kyllä kaikkien muidenkin soittamisesta pirun paljon helpompaa!
Bänditreenit tulossa torstaina ja pitäisi opetella bassolla Vain Elämää -ohjelmasta tuttu Sotke mut. Tästä siis tuo Maija Vilkkumaan esittämä versio. Ongelma vaan on, että en meinaa saada mitenkään kiinni tuosta bassokuviosta, joka tuossa taustalla soi. Erityisesti siis kertosäe tuottaa vaikeuksia, kun tuossa on niin paljon muuta sälää päällä.
Onko jollakin ajatusta esimerkiksi jostain tietokoneohjelmasta, jolla saisin nuo bassoäänet vahvistettua? Vaikeaahan se on kun kaikki ääniraidat ovat yhdessä, jos levyversiota käyttää, mutta kaikki ehdotukset otetaan vastaan.
Onko jollakin ajatusta esimerkiksi jostain tietokoneohjelmasta, jolla saisin nuo bassoäänet vahvistettua? Vaikeaahan se on kun kaikki ääniraidat ovat yhdessä, jos levyversiota käyttää, mutta kaikki ehdotukset otetaan vastaan.
Onko jollakin ajatusta esimerkiksi jostain tietokoneohjelmasta, jolla saisin nuo bassoäänet vahvistettua? Vaikeaahan se on kun kaikki ääniraidat ovat yhdessä, jos levyversiota käyttää, mutta kaikki ehdotukset otetaan vastaan.
Transcribe?
Äänitiedosto sisään, voit hidastaa ja equttaa pelkät alataajuudet esiin.
Juuri tätä tarkoitin! Aivan mahtava ohjelma tähän tarkoitukseen! Kiitos nopeasta avusta, helpottaa huomattavasti jatkossa bassokuvioiden löytämistä.
Tuosta meitin tuorein julkaisu kaikkien nähtäväksi (linkki vie Youtubeen). Ollaan mukana myös Porilainen bändi kilpailussa SK:ssa.
BLOWTORCH - Starmachine (Porilaine bändikisa 2016 -entry video) - YouTube
BLOWTORCH - Starmachine (Porilaine bändikisa 2016 -entry video) - YouTube
Liukumessias
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Muutama päivä sitten saatiin puskettua ulos ensimmäinen täyspitkä levy Ode In Black -yhtyeemme kanssa. Suomalaista synkempää rockia/metallia siinä Sentenced/HIM/Charon/Entwine/To Die For -akselilla veivataan, eli jos niistä pitää niin saattaa tämäkin kolista... Tuossa levyltä sinkkujulkaisua:
Ode In Black - The Sea In Which We Drown
ja tuossa vielä vanhempaa tuotantoa:
Ode In Black - Goodbye
(Linkit vie YouTubeen)
Jos maistuu niin Spotifysta löytyy koko levy!
Ode In Black - The Sea In Which We Drown
ja tuossa vielä vanhempaa tuotantoa:
Ode In Black - Goodbye
(Linkit vie YouTubeen)
Jos maistuu niin Spotifysta löytyy koko levy!
Liukumessias
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Hiljaista ollut palstan muusikoiden tuotosten saralla kun tämäkin ketju on ehtinyt kerätä jo viiden vuoden ajan pölyä. Uutta sinkkua saatiin ulos Rockshots Recordsin kautta, musiikkivideo väsättiin samaan syssyyn. Sentencediä itse aikoinaan tullut paljon kuunneltua, joten jotain vaikutteita sieltä suunnasta saattaa yhä erottua, joskin omaa saundia hiljalleen löytynyt enempi. Raskaampaa ja toisaalta menevämpää settiä entiseen verrattuna. Tässä linkki videoon ja Spotifysta löytyy sinkun lisäksi edelleen vanhaa tuotantoa:
Ode In Black - Until We Fall
(Linkki vie YouTubeen)
Ode In Black - Until We Fall
(Linkki vie YouTubeen)
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Miro Heiskasen telonut Rangersin Matt Rempe kahdeksan ottelun pelikieltoonLue lisää »
-
HIFK:n Petr Kodýtekille mätkäistiin kaksi pelikieltoa − yhteensä seitsemän ottelua pakkohuiliaLue lisää »
-
Kärpät voitolla joulutauolle – Karhunen piti nollat paluupelissäänLue lisää »
-
Pauliina Salonen haluaa tulla johtajaksi HIFK:ssa − "Omat odotukset itseäni kohtaan ovat kasvaneet"Lue lisää »
-
Maalivahdeilla ällistyttävä määrä töitä Auroraliigan vuoden viimeisinä pelipäivinäLue lisää »
-
Auroraliiga siirtyi joulutauolle Kiekko-Espoon komennossa − pudotuspelipaikoista vääntöä, pohjakerroksessa yksinäistäLue lisää »