Hieno aihe!
Mukava nähdä, että täällä muutkin touhuaa musiikin piirissä. Ja ilahduttavan paljon on basisteja! Itsekin kuulun heihin, tosin aloitin 31 vuotta sitten 6-vuotiaana Pagen, Blackmoren, Youngin (Mal), Nugentin, Morsen, Winterin, Marinon jne. innoittamana. Paljon heitä oli ja on edelleen. C- kasetille nauhotettiin levyjä kavereilta (eka oli In Rock ja sitten päästiinkiin jo asiaaan, eli Zeppeliniin) ja korvakuulolta opeteltiin biisit, miten nyt tuon ikäinen ne oppi. Mutta aikaa myöten korva kehittyi ja nehän rupesi menemään oikeinkin. Sitten joskus myöhemmin kuulin puhelimessa pätkän Dream Theaterin Under A Class Moon -biisiä ja se oli menoa. Hankin levyt ja treenasin biisejä, kaikkia en koskaan oppinut, sen verran oli jippoja pojilla biiseissä. Mutta hauska niitä oli vääntää!
Kaveripiirissä oli lähes kaikki soittajia ja se kitarahan on joka pojan soitin. Niinpä soittelin kavereille komppeja kitaralla, kunnes tartuin jo aika pian bassoon. Senpä jälkeen kitara jäi aika syrjään. Joskus soittelen akustisella ihan vähän, mutta kyl se on toi basso. Sillä tulee päivittäin useampi tunti soiteltua, yksinkin ja ei ole tylsää. Teen harjoituksia ja soittelen levyjen mukana, silloin kun en treenaa bändien kanssa. Tällä hetkellä kokoonpanoja on 4, joista 2 on levyttänyt ja 3 keikkailee aktiivisesti. Heviä ei muuten soita yksikään kokoonpanoista. Enemmän ollaan marginaalissa.
Vielä viime vuonna annoin soittotunteja, nyt jätin ne pois kun ei enää aika riitä ja ennenkaikkea turhauduin siihen, että oppilaat eivät treenanneet tuntien välissä oma-aloitteisesti. Sitten oli nillitystä, että ei osaa soittaa. No ei kai kun ei treenaa! Tunti viikossa vaan ei riitä. Paljon tätä käytiin läpi, mutta ei se kaikille uponnut. Toisaalta, tällä hetkellä 2 aiemmista oppilaistani aloittelee omaa uraansa musiikin parissa keikkaillen ja omia biisejä tehden. Kyl se siitä, onnea matkaan!
Oman musiikkiurani tähänastinen kovin juttu on se, että pääsin tekemään levyn ja keikkailemaan Jukka Gustavsonin kanssa. On se kyllä semmonen mestari että morjens. Hän kävi vierailemassa levyllämme kaikissa biiseissä, veteli sinne Hammondit sisään ykösellä, no pari paikko-ottoa tuli. Upeaa oli seurata tuon tason muusikon studiotyöskentelyä. Ammattimies on ammattimies ja sitä vaan katseli vierestä ihaillen.
Musiikki on elämäntapa, leipätyö on leipätyö. Mietin aikanani, että lähdenkö ammattimuusikon uraa hakemaan, mutta silloin ajattelin, että musiikki on liian hieno asia uhrata työn alttarille. Olen pitänyt sen enemmän harrastuksena tai korkeintaan ½-ammattina ja semmoisena se säilyykin. Olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Vajaa 4-kymppinen ukko ei bändeineen enää ponnahtele mihinkään listalle, videoihin tms. sellaiseen, mutta keikoille pääsee kyllä ja voi jakaa oman kovan työn tuloksiaan eteenpäin. Ja ennenkaikkea, soittaa. Edelleen se vie mukanaan ja päivittäin soittelen. Ja nyt viimein kun olen saanut hankittua kunnon kamat, soittaminen on nautinto. Parempaa kuin mikään päihde(ei silllä, kalja on hyvää.) Luulen, että soitan niinkauan kuin henki pihisee ja olen erityisen iloinen siitä, että lapseni ovat saaneet kasvaa musiikin parissa, he laulavat, tanssivat ja nauttivat musiikista. Kumpikaan ei soita ainakaan vielä, mutta se onkin heidän oma asiansa. Mahdollisuus heillä siihen on, mutta itse saavat valita.
Tapoja ja tyylejä on monta, esimerkiksi basson soitossa. Itse kuuntelin ja kuuntelen vieläkin lähes kaikkea musiikkia, mutta varmasti suurimmat vaikutteeni bassoon tulivat John Paul Jonesilta ja James Jamersonilta. Eräs suosikkeja on myös Victor Wooten, myös Jaco avasi basson salaisuuksia. Mahtavia soittajia! Ja muuten yks ihan tajuttoman kova basisti on Cliff Williams, voisi sanoa että on tarkka. Ei niin tekninen, mutta tarkka. Ja hyvät soundit on miehellä kyllä.
Tulipa tarinaa.
Soitellaan!