Voihan se olla, että Saari kaatuessaan löi päänsä jäähän, jolloin naama aukesi. Joka tapauksessa taklaus oli kova ja yllätyin, ettei siitä ulosajoa tullut. Tapanahan on ollut, että Liigassa näistä ulos on lentänyt. Katsomosta kuului kyllä ulos-huutoja mutta niinhän aina, oli puhdas tai ei.
Loukkaantumisia on nyt tullut ihan riittämiin ja vielä pakkipuolelle. Tämän taakse ei mielestäni sitli voida mennä vaikka Pantse niin kovasti sitä yrittääkin. Eikä myöskään se taakse, että joukkueessa on paljon vaihtuvuutta ja on nuori. Tällaisia selityksiä, kun alkaa kuulumaan pelien jälkeen niin se kertoo vain siitä, että yritetään saada huomio pois todellisesta ongelmasta. Todellinen ongelmahan on pelitavassa tai siis sen puutteessa ja tämän myötä otteiden ailahteluissa.
Omista ei päästä kunnolla ylös, kun vastustaja karvaa tilan ja ajan pois. Tähän ei löytynyt eilen minkäänlaista lääkettä. Tilanne rauhoittui vasta sitten, kun Blues hölläsi kaasua. Hyökkäyksiä ei saada käynnistettyä, koska ne pysähtyvät keskialueelle vastustajan sumppuun. Tätä ei osattu purkaa vaan yritettiin puskea alivoimaisena väkisin läpi. Oli useita tilanteita joissa laituri yritti tulla vauhdilla läpi mutta eihän siitä mitään tullut, kun ympärillä oli kolme vastustajaa. Miksi ei käytetä sitten vaikka roikkukiekkoja ja mennä vauhdilla päätyyn karvaamaan kiekkoa pois. Eihän se kivan näköistä ole mutta parempi vaihtoehto kuin se, että hyökkäysalueelle ei päästäisi lainkaan. Sen kerran, kun keskialue ylitettiin rintamana syötellen niin saatiin myös vetopaikkoja. Harvakseltaan näitä tuli mutta tuli kuitenkin.
Kyllä pelaajista näkee jo itseluottamuksen puuttumisenkin, sen verran huonoja ratkaisuja kiekon kanssa tehdään. On se kyllä ihme. Alla oli kaksi kohtuullisen hyvää vieraspeliä ja sitä toivoi, että pelin taso pysyisi vähintään samana. Mutta ei, täydellinen mahalasku kotiyleisön edessä. No, tähänhän on totuttu Pantsen aikana eikä se lopulta mikään yllätys ollut.