Kerho on pelannut tällä päivämäärällä karvan alle viidesosan kaudesta. Etäilijänä omat visiot perustuvat telkkariruutuun.
Myllyniemi ei vain riitä. Paskempi ja ennustettavampi kuin Puurula huonoimmillaan. Fiksuimmat vastustajat ovat scoutanneet Myllyniemen ilmiselvät heikkoudet jo ennen runkosarjan alkua. Näyttää siltä, että useimmat onnistuvat niitä myös helposti hyödyntämään. Tontti on totta kai epäkiitollinen, koska Saros oli loistava. Juuri tähän rakoon Myllyniemi on hakuna periaatteessa hyvä, koska on pystynyt torjumaan hyvällä tasolla, kokenut ja ilmeisesti motivoitunut kehittämään peliään. Nyt kuitenkin näyttää todella heppoiselta, eikä kaikkea voi laittaa edessä luutivan nuorisolaispakiston piikkiin. Järvisestä mulla ei ole vielä näköhavaintoa, mutta kaikesta päätellen Kride tai Krisu ei tule olemaan vastaus Kerhon ilmeiseen ja akuuttiin maalivahtiongelmaan.
Puolustuksessa on paljon omien hypettämiä ja muiden noubadeina pitämiä nuoria. Nikkilä vaikuttaa räikeimmältä ylihypetyksen uhrilta: kaveri pystyy hädin tuskin pelaamaan liigatason kiekkoa, ja jotkut ovat jo ennen kautta olleet nostamassa kaveria EHT-tasolle. Ei pysty tällä hetkellä tekemään peliä edistäviä liikkeitä, eikä pelaamaan kropalla, joka olisi normaalisti nuorukaislaisen vahvuus. Petteri tarvitsee kiperästi rakennetta ja ohjeistusta peliinsä. Sama pätee Joni Tuulolaan, joka ei tätä nykyä ajoittain uskalla tulla edes maalin takaa ulos pienen paineen alla, vaikka kiekollinen peli on periaatteessa Jonin vahvuuksia. Voi olla, että ylitulkitsen, mutta välillä näyttäisi siltä, että kumpikin katselee peliä ja syöttöpaikkoja junnu-Kerhon oppien mukaan, odottaen jätön jättöä ja kiekon nostoapua vierestä. Karmivia mokia on kumpikin tehnyt joka tapauksessa.
Tästä tullaankin Martti Järventiehen. Eka peli oli häneltäkin paikoin jopa aika karmiva, mutta suoritusvarmuus on noussut ainakin junnuihin verrattuna silmiinpistävän huikealle ja rauhalliselle tasolle. Hyväkuntoisen ja motivoituneen Järventien kiinnittäminen loppukaudeksi pitäis olla johdon ykkösprioriteetti ja helpoin tehtävä tässä tilanteessa. Nähdyllä tasolla pelaavan Järventien rauhallisuus kaikissa tilanteissa auttaa puolustusta ja varsinkin sen nuorimpia edustajia aivan älyttömästi.
Muista puolustajista on mainittava Haaranen. Vaikka kaveri ei selkeästi ole sisäistänyt yksinkertaisesti pelaamisen hienouksia, perustaso kiekollisena ja kiekottomana selvästi varmempi kuin Nikkilä-Tuulolalla.
Muut pelaavat suunnilleen omalla odotetulla tasollaan.