Pitää varmasti paikkansa. Siksi mielestäni kaikilla tulisi olla vapaus päättää minkä vieraan maan kulttuuria haluaa ahmia. Vapaassa maassa kun oletetusti eletään. Ruotsi ei ole enää EU:n eikä varsinkaan euron myötä (johon Ruotsi ei liittynyt) yhtä ainutlaatuinen naapuri suomalaisille, kuin se oli joskus ennen muinoin. Eikä Suomi tule koskaan olemaan yhtäläinen osa skandinaviaa, vaikka kuinka yrittäisimme sellaisiksi muuntua. Olemme suomalais-ugrilainen kansa, osa Pohjoismaita, osa Eurooppaa. Vapaita muokkaamaan kulttuuriamme ja kansallisidentiteettiämme sellaiseksi, kuin se luonnollisesti muodostuu - varmasti EU:lla ja Eurolla on iso vaikutus. Tämä saattaa pelottaa RKP:tä ja joitain suomenruotsalaisia. Mutta ehkä hekin voisivat ruotsalaistamisen sijaan keskittyä luomaan suomalaisuutta, ja itseään osaksi sitä - suomalaisina, jotka puhuvat ruotsia. Jos olemme rehellisiä, niin pakkoruotsi on ruotsalaistamista. Ei mitään muuta. Hyvin harva suomenruotsalainen kaipaa sitä, että kantasuomalainen yrittää kommunikoida hänelle äidinkielellään. Mutta useampi suomenruotsalainen varmasti kokee kuuluvansa olennaisemmin tähän yhteiskuntaan, jos kulttuurimme tuntuu ruotsalaisemmalta, kuin onkaan. Ja ymmärrän tämän hyvin. Mutta se on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Viisainta heillekin olisi hyväksyä, että he olivat tärkeässä roolissa muokkaamassa suomalaisuutta ja nousta osaksi samaa kulttuuria. Tämä kuitenkin vaatisi freudenthaalilaisista opeista luopumista, jotka aikanaan synnyttivät RKP:n.Koen, että kieltenopiskelulla oppii myös paljon esim. maan kulttuurista. Lisäksi kielen opettelu, kuten mikä tahansa muukin keskittymistä vaativa harjoittelu, kehittää opiskelutaitoja ja laajentaa maailmankuvaa.
Muistutuksena siitä kuka oli Freudenthaal;
Axel Olof Freudenthal – Wikipedia
fi.wikipedia.org