Itse olen täysin samaa mieltä. Ja koska kieli olisi jotain, minkä olisi itse päättänyt valita, sen opiskeluunkin löytyisi ihan erilainen motivaatio. Ehkä ruotsinkielen tavaajien määrä laskisi hiukan, mutta vastaavasti laatu kasvaisi. Ja luulisi laadun olevan se tavoitelluin asia. En siis käsitä miksi tuota täytyy pakottaa opiskelijoille.
Mulla ei aina ollut motivaatio tapissa, mutta yritin kuitenkin suoriutua kaikista oppiaineista, jotka eteeni laitettiin. Muistan kuitenkin, että aika moni motkotti myös matematiikasta ja fysiikasta, että turhia ovat, koska "ei musta mitään einsteinia tule". En tiedä varmaksi, mutta epäilen, että samoille tyypeille koulu oli yleisellä tasolla pakkopullaa.
Jos pitäisi jotain opettaa koulunsa aloittavalle muksulle, niin painottaisin sitä, että tulevaisuutta on vaikea ennustaa; se mikä tuntuu turhalta kouluikäisenä, voi olla hyödyllinen taito kymmenen vuotta myöhemmin. Se että sattuu syntymään vaikka Kainuuseen, ei tarkoita, etteikö myöhemmässä elämässä saattaisi päätyä Helsinkiin, Turkuun tai Kauniasiiin. Itselle kävi niin hassusti, että päädyin asumaan kaikissa kolmessa edellämainitussa.
En usko, että ruotsia pidetään yleisesti vaikeana kielenä. Turhana ajanhukkana ennemmin. Ja motivoitunut ihminen oppii ihan eri tavalla, kuin vastahakoinen. Et valitsisi esimerkiksi venäjää tai espanjaa, ellet uskoisi siitä olevan sinulle hyötyä tulevaisuudessa.
No jos nyt lähdetään siitä, että kolmosluokkaiselle kielivalinta on aika abstrakti juttu. Vanhemmat sen käytännössä sanelevat, aloittaako Juha-Petteri ruotsin vai englannin.
Valintatilannetta keskeisempänä pidän sitä, millä lailla ympäristö (perhe, koulu, ystävät) arvottaa erilaisia juttuja. Heikko menestys ruotsin kielessä oli omana kouluaikana aika pitkään asia, jolla suorastaan ylpeiltiin ja josta haettiin samaistumispintaa muiden koululaisten kanssa (tämä vielä ruotsinkielisellä paikkakunnalla). Sittemmin, kun tie vei lukioon, siitä tulikin asia, jossa haluttiin olla hyviä. Monella oli kuitenkin heikot pohjat, koska peruskoulussa asenne oli ollut pielessä.
Henk.koht kannatan vapaata kielivalintaa, mutta näen kuitenkin asian niin, että se ei olisi mikään täsmälääke suomalaisen kielitaidon kohentamiseen. Todennäköisesti valtaosa ottaisi joka tapauksessa sen melko hyödyllisen naapurikielen, johon voi kotimaassa törmätä muuallakin kuin vaihto-oppilaiden tutustumisilloissa. Ne, jotka oppivat ruotsin, oppivat yleensä myös muita kieliä. Niillä, joilla ei eväät riitä ruotsiin, harvoin on myöskään mitään superhyviä valmiuksia ranskan, espanjan tai italian hallitsemiseen.
Olen muuten opiskellut sekä espanjaa että venäjää ilman, että olisin ensisijaisesti uskonut käyttäväni niitä työkielinä. Vähemmän niistä taidoista on ollut hyötyä kuin ruotsista.