Osaisiko joku neuvoa hyvää tapaa oppia ruotsia?
Ensin sinun täytyy pohtia, tahdotko opiskella kieltä vai oppia kielen. Ensiksi mainittu on toimintaa, jota harrastetaan peruskoulussa, lukiossa ja kansalaisopiston kursseilla. Kielen oppiminen sen sijaan vaatii aloilleen asettumista ja yksinäistä puurtamista, pitkäjänteisyyttä ja itsekuria, joiden säilymiseen voi vaikuttaa opiskelumenetelmiä kehittämällä.
Kielellä pystyy oikeasti kommunikoimaan
tasolla B2. Helpoissa kielissä, joihin ruotsikin kuuluu, tason saavuttamiseen kuluu ammattilaisten mukaan paneutuvaa opiskelua 750-1000 tuntia eli reilu tunti päivässä noin kahden vuoden ajan. Peruskoulumaista löntystelyä ei tässä laskentatavassa hyväksytä opiskeluksi.
Jos pystyt hyväksymään yllä kuvatun opiskelun hitauden ja työläyden, niin ei muuta kuin etsimään aikuisopiskeluun tarkoitettu nopeasti etenevä nykyaikainen ruotsin kirja, jossa on runsaasti sanastoa ja jonka mukana tulee äänite.
Sanaston laajuuden merkitystä ei voi kyllin korostaa, koska loppujen lopuksi helpoissa kielissä kielioppi on varsin pieni osa opiskelun kokonaisuutta. Suurin osa ajasta kuluu sanaston sisäistämiseen erilaisissa yhteyksissä. Sanaston osaaminen on perustana kaikelle muulle, niin kieliopin ymmärtämiselle, puhutun ymmärtämiselle kuin puhumisellekin.
Kun olet löytänyt mieluisan kirjan, lataa
Anki. Työpöytäversio ja Android-versio ovat ilmaisia, iPhoneen kilke maksaa.
Ankissa on enemmän toimintoja kuin äkkiseltään vaikuttaisi, mutta ylivoimaisesti yleisimmin käytetty on perinteinen flashcard-malli nykyaikaan sovellettuna. Siinä ohjelma annostelee sanoja opittavaksi ja kerrattavaksi muistamisen mukaan. Ohjelman käyttö on työlästä, mutta muihin sanojen oppimismenetelmiin verrattuna useimpien ohjelmaa kokeilleiden mielestä myös ylivoimaisen tehokasta. Monet Ankista pois siirtyneet ovat palanneet äkkiä takaisin huomattuaan, että vaikka Ankin käyttö on paskaa, ei päämäärätietoiseen sanojen opiskeluun parempaakaan menetelmää ole.
Jos kielen oppimiseen ei ole motivaatiota, Ankin käyttö tyssää nopeasti, koska ohjelman tarjoamat kortit on käytävä läpi päivittäin tai ne kasautuvat hallitsemattomaksi kaaokseksi.
Omilla asetuksillani kerrattavien korttien määrä kasvaa nopeasti, eikä käy kieltäminen, että joskus korttien läpikäyminen tuskastuttaa, suorastaan vituttaa, mutta palkintona on nopeasti kehittyvä kirjoitetun kielen alkeisymmärrys ja ymmärryskin. Uuden kielen opiskelun aloittamisen jälkeen on palkitsevaa huomata, että jo puolen vuoden työllä pystyy ymmärtämään vaikkapa Youtuben kommenteista yhtä ja toista, silloin tällöin pitemmänkin kommentin kokonaan yhtään sanaa tarkistamatta. Vaikka kieliopista uupuisikin, erityisesti helpoissa kielissä pelkkä sanaston osaaminen avaa kieltä vastavasti.
Hyödynnä Ankia aluksi näin.
1. Kirjoita kirjan ensimmäisen kappaleen sanat Ankiin. Kannattaa kirjoittaa myös ilmaisut ja erillisissä laatikoissa olevat sanat. Kaikkia sanoja ei tarvitse kirjoittaa illassa. Se voi olla turhan työlästä.
Jos teet vain yhdensuuntaisia kortteja (ohjelmalla yhdensuuntaiset voi kääntää automaattisesti molemminsuuntaiksi), kannattaa kirjoittaa "kysymys" suomeksi ja vastaus ruotsiksi, jotta joutuu muistamaan ruotsinkielisen vastineen.
2. Säädä päivittäisten uusien sanojen maksimimääräksi viisi. Aluksi määrä tuntuu vähäiseltä, mutta silti kerrattavaa riittää, kun kortit rupeavat kasautumaan. Kokeile pienellä sanamäärällä ainakin kuukausi. Lisää päivittäisten uusien korttien määrää vasta sitten, jos homma tuntuu helpolta.
3. Kun olet opiskellut kappaleen sanat Ankista, lue kappale ja kuuntele sitä nauhalta. Mielessä valmiina olevan sanaston varassa tämä on yleensä helppoa. Tarkastele, kuinka eri sanat liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi prepositiot kannattaa huomioida heti alusta saakka, jotta niiden käyttö rupeaa painumaan mieleen. Loppujen lopuksi kielen oppiminen on ulkoa oppimista. Kieliopin ymmärtämiseksi on monenlaisia sääntöjä, mutta ei niitä ehdi kieltä käyttäessä miettiä. Prepositiot ja muut kielen ainekset lonksahtavat paikalleen tottumuksesta ja ulkomuistista. Työtä riittää tehtäväksi, joten ei kannata lukea sokeasti vaan hyödyntää jokainen teksti heti alusta saakka.
4. Tutustu kappaleessa esitettyyn kielioppiin. Sitä ei heti tarvitse opetella perinpohjaisesti, mutta se on syytä tunnistaa niin hyvin, että sen huomaa ja ymmärtää tekstissä.
Sitten vain koko kirja läpi samalla menetelmällä. Päntätyn sanaston merkittävä etu on se, että vaikka kielen hautaisi vuosikausiksi eikä vilkaisisikaan siihen päin, niin vieraaltakin vaikuttava sanasto rupeaa palautumaan nopeasti mieleen. Luetun yhteydessä opittu sanasto unohtuu ainakin minulta paljon helpommin.
Yksittäisten sanojen ääntämisen voi
tarkistaa Forvosta. Palveluun kirjautumalla sanat voi ladata myös omalle koneelle.
Muutamia huomioita:
-Kannattaa kokeilla mitä tahansa keinoa, joka auttaa sanan kiinnittämiseen mieleen ensimmäisessä vaiheessa. Se on minulle kaikkein vaikeinta. Parhaiten olen hyötynyt erilaisten mielikuvien käytöstä. Jos verbi on gewittern (ukkostaa), kuvittelen Martti Lutherin naulaamassa teesejään Wittenbergin kirkon oveen ukkosen jylistessä seudun yllä. Sanan Wittenberg asu auttaa minua muistamaan verbinkin.
Minulle sana ei tartu, jos en keskity siihen. Jos vain selailen sanoja läpi, voin tehdä sitä vaikka kuinka kauan, mutta mitään ei tapahdu. Minun on keskityttävä jokaiseen sanaan erikseen ja otettava se jotenkin haltuun.
-Kannattaa ponnistella sanan muistamiseksi, koska sen jälkeen, kun sen muistaa edes osittain, sanan mieleen palauttaminen helpottuu valtavasti. Jos ei heti muista tarjottua sanaa, kannattaa silti yrittää hetki.
-Sanat, joita ei kertakaikkiaan muista, kannattaa jäädyttää. Siihen on ohjelmassa toiminto. Niihin on turha tuhlata aikaansa, ne oppii sitten toisessa yhteydessä.
Tärkeää on maltti ja pitkäjänteisyys! Viisi uutta sanaa päivässä tarkoittaa kahdessa vuodessa sanamäärää, jolla lueskelee sanomalehtiä. Jos rupeaa ahnehtimaan tavoitteissa, useimmille käy niin, että kielen opiskelu loppuu siihen. Mieluummin joka päivä vähän, keskittyneesti ja päntäten kuin suuria määriä kerralla.
Olen kokenut kielten (sanojen) opiskelun ja laihduttamisen hyvin samankaltaisina prosesseina. Kummassakin kysymys on arjessa kulkevista vakiintuneista käytännöistä.
Tämä on oma ehdotukseni. Tapoja on monia, mutta siitä ei pääse mihinkään, että kielen opiskelun työläin osa on sanojen opiskelu, eikä siihen ole oikotietä.
