Raikas talvi-ilma saa verenkierron liikkeelle. Kun ulkonaolijan lihaksiin kulkeutuu reilusti happea, myös aineenvaihdunta tehostuu ja kuona-aineet kulkeutuvat paremmin ulos. Totta, mutta entä jos jo ovelle jäätyy?
Vika on todennäköisesti vaatteissa, koska ihminen kestää periaatteessa kuinka kovaa pakkasta tahansa. Pukeutumisen nyrkkisääntö on kerroksissa, joiden on pidettävä tuulta ja joista ensimmäinen ei saa olla kosteutta keräävää puuvillaa. Pään ja kaulan kautta haihtuu tunnetusti yli 75 prosenttia kehon lämmöstä, mutta legenda jäätyneistä aivoista on puppua. Ennen kuin aivot voivat jäätyä, kehon lämpötilan pitää laskea niin alas, että koko verenkierto pysähtyy. Yksittäiset ruumiinosat sen sijaan voivat jäätyä, ja kun niistä kerran pysähtyy veri, seuraava pysäkki on amputaatio. Esimerkiksi valkoinen nenänpää on jo merkki pintaverenkierron puutteesta. Paras ensiapu siihen on lämmin käsi.
Vaikka vaatteet olisivat kunnossa, pakkanen käy aina hengitykseen. Koska pakkas-ilma on kuivaa, keuhkoista poistuu kylmällä enemmän kosteutta kuin tavallisesti. Ja mitä huonompi on yleiskunto, sitä tukalammaksi olo käy. Paras apu hengittämiseen ja kosteuden puutteeseen onkin suun peittävä kasvosuoja. Toisaalta suoja myös lisää hengityksen vastusta – ja sen ulkopuolle kertyvä vesi näyttää aika hurjalta.
Kun kasvot jäävät paljaiksi, niiden suojaksi on pakko kikkailla jotain. Naisille hyvä ensiapu on esimerkiksi meikkivoide. Pelkät vesipitoiset kosteusvoiteet ovat kuitenkin pahasta, koska kovalla pakkasella ne käytännössä jäätyvät iholle. Varsinaisista rasvoista taas on hyötyä vain silloin, jos ne imeyttää kasvoille vähintään puoli tuntia ennen ulkoilua. Muuten voiteet sekä liiskaavat lämpimät ihokarvat että päästävät hien rasvan ja ihon väliin. Jos kasvot ehtivät paleltua, niitä ei saa koskaan hangata lämpimiksi. Paleltunut iho menee rakkuloille samalla lailla kuin palovamma, ja lumiset lapaset rikkovat sen lopullisesti.