Pahin loukkaantumisesi

[pasil]

Kylläpä salibandy on ihmeellinen laji. Itse olen säästynyt "kassilaukauksilta" mutta useamman kerran olen päässyt hyvin virittämään ja kasseille vaan kaveria. Huvittava tapaus oli kun kaveri syötti mulle maalin takaa sellasen nappisyötön ja minä tietysti noin 5 metriä maalista pakin paikalta kiskasin niin kovaa kuin hartioista lähti. No hyvä vetohan siitä tuli, mutta vastustajan pakki joka oli maalin takana syöksyi tietysti blokkaamaan laukausta, eikä poikarukka kerennyt suojaamaan/väistämään yhtään. Jälkeenpäin kuulin että miehelle ei tullut "vaurioita" mutta pari päivää sairaslomaa, kun oli kuulemma pallit _aika_ kipeät :D

Itselle sattui koriksessa ikävästi joskus junnuna. Olin ottamassa levaria, ponnistin pirun "korkealle" ottamaan levaria, vastustaja ajoi selkään ja meikäläinen polvi edellä parkettiin. Tänäkin päivänä jos joutuu istumaan esimerkiksi auton takapenkillä polvet suussa niin kävely tekee höpöä noin 15 minuuttia. Mitään murtumia tms. ei polvesta lukuisten tutkimusten jälkeen löytynyt.

 

[ipa rules]

Re: Re: Pahin loukkaantuminen?

Viestin lähetti vilperi#18


Kyllä sitä on haettu, että joku osoisi, mutta kun kaikkilla tuntuu olevan niin epätarkka kuti :D.

Tai sitten sulla o vaa liian pieni??? :D

Mitään murtumia ei elämän aikana ole ollut, jos intissä tullutta marssimurtumaa ei sellaiseksi lasketa. Siitä selvisi kolmen viikon keppikävelyllä.

Heinäkuussa vetäisin töissä mattopuukolla vasemman peukalonpään irtipoikki ja siitä tuli verta todella kivasti. Ei muutakun painesidettä käteen ja autolla Hatanpään arvauskeskukseen. Siellä tunnin odottelu ja sitten pienen huomautuksen (hei anteeksi nyt mutta tässä sormessa ei oo enää tuntoa) jälkeen tikkaukseen(elämän ensimmäiset). Nämä tikit laitettiinkin sitten kivasti kynnen läpi. Jatkohoidon ne siellä arvauksessa tyri eikä huomannu tulehdusta joka sitten turvotti peukalon palloksi. Yksityiseen hoitoon ja koko haava revittiin uudelleen auki. Kivat 4viikkoa tuli saikkua täistä. Sanotaan, että kipu oli sen verran helvetillinen ensimmäisen viikon, että ei juuri tullut nukuttua.

Aivotärähdyksen olen kerran saanut Still 380 kevytpurjeveneen puomista huolimattomuuden takia. Onneksi kastikin oli osaava purjehtija joten en joutunut veden varaan.

-ipa rules

 

[merzyk]

Polvi löysällä myös

Habs#11, myötätuntoni ovat puolellasi! Oikea polvi meni junnuaikoina judossa sen verran hyvin, ettei se ole ihan kunnossa vieläkään. Ristiside repesi ja polvikierukasta lähti vähän sirpaleita. Tästä tapahtumasta onkin jo 8 vuotta aikaa. Nopeita käännöksiä se ei kestä vieläkään, ja urheillessa täytyy laittaa polvituki. Että näin.

Missäs porukassa Habs#11 judoilit junnuna?

 

[Castillo]

Mulla murtu Ylläksellä molemmat sääret. Nyt ollaan just lähössä sinne.. moro. Musta ei kuulu viikkoon.

 

[vilpertti]

Viestin lähetti Jaska85
Mulla murtu Ylläksellä molemmat sääret. Nyt ollaan just lähössä sinne.. moro. Musta ei kuulu viikkoon.

jos sen jälkeenkään :)

 

[Jones]

Pyöräily on vaarallista: alle kouluikäisenä mm. sarvien yli lento kivitielle (selvisin naaman laastaroinnilla), tangolle tippuminen alamäessä (kulkuset kipeänä). Myöhemmällä iällä nurin selvinpäin (tosin ravintolan edessä) pariksi päiväksi teholle. Kuvasivat pään, mutta ei ne sieltä "mitään" löytänyt...aivotärähdyksellä lopulta selvisin. Taisi olla 'uran' ainakin kolmas aivotärähdys, selittäisi nykyiset 'blackoutit'.
:confused:

"Koulunahistelussa" kaaduin oikean käteni päälle ja neljäksi viikoksi pakettiin, siis käsi. Oli tuhertamista vasemmalla kädellä...

Aikoinaan laitoimme räystäskouruja ulkorakennukseen, mitä reunusti tasainen hietikko. "Ei tässä mitään satu vaikka putoisi..." ja niinhän sitä putosi, kun telineet hajosivat. Vasemman jalan alle jäi lankku, minkä seurauksena jalkaan murtuma ja neljäksi viikoksi pakettiin. Masokisti kun olen, niin valitisin mustan kipsin, koska kesä kuumimmillaan...

Humalapäissään en ole koskaan itseäni telonnut...olenko siis liian harvoin humalassa? :p

 

[Jii]

Ei mitään suurta:

Noin kuusivuotiaana kolhaisin pääni keinutuolin jalakseen. verta matolle n. puoli litraa ja perhananmoinen päänsärky.

Pari vuotta vanhempana keksimme, että urheilukentällä kannattaa korkeushyppypatja nostaa pystyyn ja kun kiipeää sinne päälle on sieltä hyvät näköalat. Jep, ylös kun pääsin, niin samantein päälleni alas. Teki eetvarttia. Kahdesta metristä päälleen, onneksi oli pehmeä maa. Päälleen ollaan pudottu myös mm. voimistelurenkaista.

Kerran olen jäänyt polkupyörän alle (juu juu siis fillari). Olimme pyöräilemässä isän ja äidin kanssa. Siinä sitten asfaltin reunassa horjahdin ja kaaduin. Ennenkuin tajusinkaan äitini oli ajanut pyörällä rintakehäni päältä. On edelleenkin mysteeri se ettei mitään sattunut.

Pahimmin olisi voinut käydä intissä kun olimme Pasilla liikenteessä ja ajoimme n. 80 km/h vauhdissa ojaan. Pasissa olleista yhdelle kävi pahemmin: rintalasta murtui ja päähään iso avohaava, mutta muut säilyivät suht vahingoittumattomia. Minulta venähtivät nivelsiteet siinä rytäkässä. Vahinkovakuutuskeskus totesi noin vuoden päästä onnettomuudesta että olen 0 % invalidi. Lohduttava tieto.

Ai, niin junaonnettomuudessakin on tullut oltua, mutta selvisin siitäkin ehjin nahoin.

 

[JanJ]

Yhdeksänvuotiaana vastustajan pelaaja löi kirvesiskulla mailalla ohimoon. Olin tilanteessa ilman kypärää.
Seurauksena 2 vuotta pois tosipeleistä.
Sairaalassa tais mennä vain muutama päivä.

Joskus kesällä futiksessa pamahti polven kierukka kahteen osaan,
kaksi leikkausta vaadittiin ennenkuin alkoi kinttu taas pelaamaan

 

[spade]

Ei mitään isompia vammoja, molemmat nilkat ovat kyllä nyrjähtäneet n. kuusi kertaa. Ovat tätä nykyä melko löysät, mutta en ole onneksi vielä tarvinnut niihin kirurgin hoitoa.

Molemmat olkapäät ovat "muljahtaneet" kerran. Siis nousseet paikoiltaan ja laskeneet heti takaisin paikoilleen. Oikealla kädellä pallon heittäminen vihloo silloin tällöin.

Viime syksynä oikea polvi kipeytyi jalkapalloa pelatessa: olin sitten kaksi päivää pois koulusta kun en päässyt edes ylös sängystä. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt mitään vikaa polvesta, rasitusvammaksi se sanoi. No ei se enää niin kipeä ole, välillä kyllä muistuttaa itsestään.

Pari viikkoa sitten jäin salibandypelissä oman(!) joukkueen isokokoisen puolustajan jyrän alle. Lensin kuin märkä rätti ja löin takaraivon lattiaan. Lievä aivotärähdys.

 

[sampio]

Onpas monivammaista sakkia. Itse olen päässyt peinteisilla pyörä/mopo kaatuiluilla ja liukastumisilla, luita ei ole katkennut koskaan. Sormeen sattui kerran vähän enemmän, kun lukion liikuntatunnilla blokkasin heittoa ja täräytin keskisormeni suorana alhaalta päin korirenkaaseen. Kipu meni ohi parissa tunnissa, mutta turvotus kesti muutaman päivän.

Uskaltaakohan tuonne kämpille lähteä tallustelemaan, kun tuli kehuskeltua haavoittumattomuudellani...

ps. Niin, unohdin kokonaan. Kerran venyttelin kylmiltäni liian rajusti. Spagaatissa (vai miten se kirjoitetaan) ollessani tuntui vasemmasta takareidessäni pieni napsahdus. Vähän ajan päästä lihas meni jäykäksi ja antoi tuntua itsessään myös pientä kipua. Vuoden päivät meni ennenkuin uskalsin aloitaa venyttelyn uudelleen kunnolla. Ja nyt menee taas spagaatit ja kumppanit.

 

[pokki]

Vielä lätkää pelatessani tapahtui ehkäpä itseni kannalta se pahin loukkaantuminen.
Pääsin lennosta kentälle ja lähdin kiertämään omaa maalia kiekon kanssa. Vastustaja teki samaan aikaa maailman pahimman vaihtovirheen, kun minä lähestyin jo keskialuetta tuhatta ja sataa läpiajo silmissä kiiluen. Vastustajan ensimmäinen pelaaja pääsi kuitenkin vaihtoaitiosta sen verran tielle, että sai pysäytettyä etenemiseni (lue:varman maalin) heti keskiympyrän jälkeen mojovalla jalkataklauksella. Taklaus osui minua suoraan reiteen ja iskun seurauksena lensin silminnäkijöiden mukaan voltilla jään pintaan.
Seuraava muistikuvani olikin sitten vasta kopista, kun ympärillä parveili huoltajat ja joukkueen lääkäri.
Kaikki olivat kuulemma olleet täysin varmoja, että ura loppui siihen taklaukseen, koska sillä voimalla polveen kohdistunut taklaus rikkoisi varmasti paikat.
Loppu hyvin kaikki hyvin, reiteen tuli pieni repeymä ja olin sivussa tositoimista 1,5 kuukautta. Minua rikkonut pelaaja sai liitolta neljän ottelun pelikiellon ja itse ottelun me voitettiin tietenkin selvin numeroin.

Lumilautaillessani polveni vääntyi todella kipeästi, mutta lääkärit olivat vakuuttuneita, että polvi on kunnossa. Taistelin saman vaivan kanssa kaksi vuotta, kunnes päätin, että nyt riittää ja suuntasin erään kirurgin vastaanotolle. Hän olikin sitten ensimmäinen terveydenhuollon alan ammattilainen, joka osasi suositella jotain muutakin kuin tukisiteitä.
Leikkauspöytä kutsui kuukauden päästä ensimmäisestä tutkimuksesta ja tähystysleikkauksessa polvestä löydettiin puolen sentin syvyinen repeämä oikean polven sisärustossa. Ulkorustossa oli markan kolikon kokoinen pehmeymä.
Tätä siis yrittivät ammattilaiset korjata tukisitein! :confused:
Rusto laitettiin uudella laser-sydeemillä kiinni ja nyt polvi on ollut kaksi vuotta kunnossa.

Tällä hetkellä odotan pääsyä magneettikuvauksiin nilkastani. Nivelsiteet ovat niin tohjona, että salibandykausi on nyt ainakin hetken aikaa pannassa. On vaikea juosta jos nilkka ei kanna. Se mikä tässäkin asiassa on erikoista, niin taas jouduin menemään tälle samaiselle kirurgille, jotta pääsisin jatkotutkimuksiin. Kaikenmaailman jumpat ja tukisiteet on jo ehdotettu....

Mitä tästä opimme: Älä hakeudu hoitoon Hämeenlinnassa tai jos hakeudut, niin hoida asiasi yksityisellä.


Eikös ole olemassa sanonta - Urheilija ei tervettä päivää näe!

 

[Taze]

Viestin lähetti JiVe
Polvesta on eturistiside mennyt poikki. Ei meinaa tulla kuntoon, sitten millään.

Sama juttu. Futista pelatessa tuo napsahti reilu kaksi vuotta sitten. Nyt tuo on kunnossa, ei toki samanlaisessa kuin ennen loukkaantumista.

 

[FourForty]

16-vuotiaana laskettelurinteessä tuli hypittyä vähän liiaksi lumilautahyppyreistä suksilla. Tulos: naama edellä alas ja aivotärähdys, itse tapauksesta en edes muista mitään, muistikuvat alkavat vasta siitä kun alhaalla rinnekahviossa katselin hurjan näköistä peilikuvaani. Muutoin ei ole isompia vammoja ollut.

 

[BigRedBob]

Joskus ammoisina kouluaikoina jalasta meni kehräsluu(?) murskaksi. Onnistuin jotenkin oudosti liukastumaan jalkani päälle ja alla oli vielä kallio... snap, crackle, POP. Muutamia vuosia sitten polveni venähti, enkä sitten tietenkään malttanut lepuuttaa sitä tarpeeksi, vaan lähdin jo seuraavana päivänä klunkkaamaan levymessuille. Sen seurauksena tuo polvi on edelleen jotenkin löysä, ja välillä sattuu niin perkeleesti, kun astuu huolimattomasti.

Viestin lähetti kerpo
Pulkalla aitaa päin -> solisluu poikki,
piharoskiksen päältä takaraivolleen -> kallonmurtuma,
mopolla pöpelikköön -> samainen solisluu napsahti taas poikki,
Tikkejä keräilin petuna puukolla reiteen 4kpl, kivellä otsaan 5kpl, puusta tiputtuani takaraivoon 4kpl, sekä puukolla sormeen 4kpl.

Huh, melkoista Extreme Duudsonit-meininkiä! :eek:

 

[rapster]

Viestin lähetti vilpertti

Säbäpallosta sain kerran yläasteaikoina melko täpöosuman nimimerkki rapsterin laukauksesta suoraan aataminomenaan, ja se sattui. Henki ei meinannut kulkea puoleen minuuttiin ja silmistä tuli kyyneliä. Enpä tiedä, muistaako kaima enää tuota tilannetta, mutta jostain syystä tapaus on jäänyt minulle aika hyvin mieleen.

Hui! Enpä muistanutkaan tuommoista koskaan tapahtuneen... jälleen ilmoittautuu uusi uhri teemuaalto mk. hehtaari II -tyypin hitaasti viriävälle mutta epätarkalle lämärilleni. Toivottavasti hieman myöhäinen anteeksipyyntöni kelpaa :)

Sählätessä roiskuu, se on selvä. Pahin vammani peleissä on tähän mennessä onneksi ollut aikoinaan pallokontaktista johtunut puusilmä, onnekkaasti ehdin tilanteessa vieläpä vetäistä vilkkuluomen eteen välttääkseni ns. x-files-silmän. Jokin lihas siinä luomessa tosin taisi laueta, koskapa pahilainen roikkuu tätä nykyä hivenen vierustoveriaan alempana.

Lapsukaisena Hakalan raitilla tapahtunut "kato äiti, ilman käsiä!" -mallin pyöräilyonnettomuus ja sen välittömänä seurauksena tapahtunut polvien, kämmenten ja kyynärpäiden ihon voimakas kuorintahoito lienee kaikkien aikojen "vakavin" minut kohdannut turma (kop kop...) Oli muuten vähän jännää kun piti piakkoin tuon jälkeen mennä muiden lapsukaisten kera kesäleirille jossa leikittiin sitten väkisin sitä saatanan seitsemän-leikkiä (jonka kukaan muu kuitenkaan tuskin tuntee) jossa laulun "ootteko kuulleet seitsemänleikistä seitsemänleikistä..." tahdissa kuntoiltiin vuoroin kyynärpäiden varaan, vuoroin polvilleen maahan.

 

[Myers]

Vasemman jalan nivelsiteet revenneet kaksi kertaa. Eka kerralla korismatsissa: Olin ottamassa levypalloa eikä ketään muuta ollut kahden metrin säteellä. Jotenkin onnistuin koheltamaan itseni alas niin, että jalka väänty ihan pirusti ja eiku penkille.

Toinen vähemmän mairitteleva kerta sattui viime vappuna. Jo aikaisemmin piloille mennyt ilta sai jatkoa kun avaimet hukattuani ajattelin mennä kaverini ovelle odottamaan, että josko pääsis sinne vaikka punkkaamaan. Viimeisenä esteenä oli rauta-aita. Siinä sitten fiksuna miehenä n. 3 promillen humalassa ajattelin hypätä aidan yli ja loppu on historiaa.

Selkä ja polvet ovat lisäksi kärsineet matkan varrella juontaen nuoruuden 3-loikkaharrastukseen. Aina aika ajoin vihloo polvia, joten luulisin pystyväni säätilan ennustamiseen vanhoilla päivilläni.

 

[Derby]

Kaverin kanssa oltiin 1998 talvella menossa ärrälle tekemään pitkävetoa ja tulimme jäistä mäkeä alas kävellen, no minä tietysti liukastuin ja pääni osui kaatuessa noin 30 cm päähän puunrungosta, löin kuitenkin pääni sen verran pahasti että niskatuki piti laittaa, veikkaaminen siis todella on tyhmää ja vaarallista:D. No toinen tapahtuma sattui viime kesänä omaa tyhmyyttäni, kaveri oli meillä kylässä ja rupesin siinä ajankuluksi jonglööraamaan kolmella seitsemän kilon puntilla:D ja yhtä en saanut kiinni ja se tippui sormieni päällä ja sormi murtui. On niitä muitakin mutta niistä sitten joskus jos jaksan kertoa.

 

[Yuppi]

Ei mitään ihmeempiä, onneksi...
Solisluu katkesi 13 kesäisenä, kun oltiin pelaamassa talvella välitunnilla futista. Jalat lähti alta ja jonkun verran painavampi kaveri rysähti selkään. Maassa oli joku jäinen möykky ja siihen naksahti.
Muutama vuosi sitten kaaduin/heittäydyin koulun polttopallopelissä turvalleni, mutten ymmärtänyt laittaa käsiä väliin. Toinen etuhammas katkesi ja toisessa on jotain ihme murtumaviivoja ja kylmällä vihloo niin perkeleesti.
Mä olenkin saanut kaukalopallosta munilleni, kun olin nuorempana maalivahtina enkä koskaan jaksanu vetää kaikkia vehkeitä päälle. Se teki höpöä jos mikä.

 

[sniper2001]

Hampaita on lähtenyt 2, kiekon takia. Ei tunnu kovin kivalta, kun kumilaatta tulee 130 km/h ylähammas rivistöön...

Sitten on näitä aivotärähdyksiä tullut lätkäkaukalossa pari, lähdin kaverien mukaan kuljettamaan kiekkoa omasta päästä, pää tietenkin alhaalla, ja vastustaja ajoi suoraan päin, pää kolahti jäähän ja oksenneltiin ja hoippailtiin muutama tunti siinä, muistikuva on varsin huono tuosta taklauksesta kuitenkin.

Jalkapöytä on murtunut kerran...
Kädestä on ranteen jänne kerran leikattu...
Muita ei tulekaan äkkiseltään mieleen..

 

[Mike]

Nössinä mikroautolla ulosajo turhan kovassa vauhdissa ja sain muutaman sentin avohaavan jalkaan, sekä aivotärähdyksen.

Fudismatsissa kaaduin kerran käteni päälle sillä seurauksella, että ranteeseen tuli hiusmurtuma ja lasta pariksi viikoksi.

Pahin vamma tuli silti niinkin vaarallisessa harrastuksessa kuin roskien viemisessä pihalle. Tämä tapahtui pari-kolme vuotta sitten.
Uutta lunta oli satanut pihalle ja minä kiireessä juoksentelin pitävissä buutseissa kohti roskista. Luiskis! ja nilkan nivelsiteet oikeasta jalasta paskaksi. 2,5 -viikkoa keppikävelyä ja n. 2kk meni ennen kuin kunnolla pystyi kävelemään. Kaikkineen oli melkein vuoden projekti, kun joka kerta varsinkin fudispeleihin oli pakko teipata nilkka ettei hajoa uudelleen. Siksi hentoiseksi tuo oli mennyt ja helposti rasituksessa itsestään ilmoitteli.
Mitä opimme tästä? Älä koskaan vie roskista, jos voit sälyttää homman jollekin muulle!

 

[Bigreds.]

Lätkä matsissa n. 3kk. sitten yritin taklata vastustajan äijää, ja ohi meni ja täysillä suoraan laitoihin ja sit meni oikean polven eturistiside poikki ja kierukka repes kahtia ja kaiken kukkuraks saman polven sivuside poikkes.. ja ei muuta ku leikkaukseen ja kausi ohi ennen ku kerkes ees alkaa.

 

[Battleaxe]

Juoksin tupakkavarasta kiinni ja astuin rullaportaissa koko painollani(120kg)aivan portaan reunaan melkein pelkällä vasemmalla isovarpaalla,joka taipui päkiästä asti ylös 90 asteen kulmaan.Painoin toisella jalalla varpaan paikoilleen ja otin mannen kiinni.5 viikkoo sairaslomaa.:mad:

 

[hege]

Kaikkea sitä tuntuu jengille sattuneen. Allekirjoittanut katkaisi kaksi etuhammasta (huulet ei edes auenneet) ns. maalinedushässäkässä, kun kaverin mailanpää otti niihin kontaktia.
Molemmista käsistä murtui luita (samanaikaisesti), toisesta ranne ja toisesta jotain kämmenluita kun maastopyöräily ei mennyt ihan putkeen. Eli normaali kapearenkainen fillari ei oikein sovellu metsikköön. Suht siisti fiilis kun molemmat kädet oli kipsattuna kyynärpäistä eteenpäin, onneksi ei tarvinnut pitää kantositeessä olisi nimittäin voinut ystävyyssuhteet olla kovilla kun ei oikein olisi hanuriakaan itse pyyhkiä.
Sitten on tietysti pieniä tapaturmia tullut erilaisissa tilanteissa mm. polvi tikattiin kasaan kun oli harjoiteltu fudista asfaltilla, ihan kakarana tuli kokeiltua miksi pienten lasten ei tulisi matkustaa hissillä yksin eli onnistuin jättämään isonvarpaan oven väliin ja jälki oli kohtuullisen hurjaa (varvas johonkin lastaan ja kynsi pois).

 

[Petaja]

Itselleni tapahtui junnuaikoina niin, että pelasin maalivahtina. Elettiin 70-lukua ja varusteet olivat vähän mitä olivat. Olin joukkueemme ykkösmolari ja eräissä harjoituksissa sain sitten karmean lämärin isolla limpulla suoraan kaulaan. Aataminomena painui sisään ja seuraavaksi heräsin sairaalassa letku suusta kurkkuun asennettuna. Kun vihdoin toivuin vammasta ja palasin maalille, ei torjunnoista tullut enää mitään. Kammo oli syntynyt eikä sitä saanut kitkettyä pois millään.

Joukkueemme kakkosmolari pelasi sitten jatkossa kaikki pelit, itse siirryin puolustajaksi. Kyseinen kakkosmolari pelasi tiensä aina SM-liigaan saakka, jossa (tosin porttivahtina) pelasikin pari kautta.

 

[J.Pursey]

Pahin loukkantumiseni?

21. tammikuuta 2001 asti pahin loukkantumiseni oli 3. elokuuta 1998 tapahtunut liukastuminen työpaikkani märissä portaissa. Tuloksena murtuma rintarangassa ja kaksi alinta rintarangan nikamaa kasassa. Lääkäri tarjosi 3 kuukautta sairaslomaa alkuun, suostuin olemaan 1 kuukauden ja vamma parani suht hyvin, mitä nyt pientä kolotusta selässä aikaajoin.

21.01.2001 matkustin perheeni kanssa Teneriffalle. Hotelliimme Los Gigantes -nimiseen kylään saavuimme noin klo 14.00. Olin sopinut aiemmin kylään tulleen kolleegani kanssa tapaamisen klo 17.00. Koska tuota aikaa oli muutama tunti päätin lähteä lenkille, sensijaan että olisin mennyt vilvoittavalle servezalle.

Jossain vaiheessa lenkkiä huomasin että nestetasapainoni ei ollut ihan kohdallaan ja aloin etsiskellä paikkaa mistä saisin ostettua vettä ja coca-colaa, pahaksi onnekseni kaikki paikat olivat siestan vuoksi kiinni. Tähän loppuun muistikuvani, mutta minulle on myöhemmin kerrottu että eräs tanskalainen pariskunta ohjasi minut erään hotellin respaan, jossa kerkisin tilaamaan veden ja coca-colan. Näitä odottaessani lähti taju ja kaaduin takaraivolleni espanjalaiseen kivilattiaan.

Tajuttomana olin ehkä noin puoli tuntia ja olin tullut tajuihini ambulanssissa. Vauriot; Kallonpohjan murtuma, aivoverenvuoto sekä aivovaurio. Siitä lähtien olen ollut sairaslomalla ja nyt minulle on ilmoitettu että sairaslomani jatkuu ainakin helmikuuhun 2003 asti. Onneksi aivovaurio osui sellaiseen kohtaan ettei mitään halvauksia, isompia puhevammoja yms. jäänyt. Oireet ovat luokkaa jokapäiväinen päänsärky, väsymys jne.

Koomisinta tilanteessa on se, että olen kaatunut humalassa lukemattomia kertoja ja vauriot ovat maksimissaan olleet luokkaa naarmuja. Kaksi kertaa olen aikuisiällä kaatunut selvinpäin ja molemmilla kerroilla kävi suht pahasti.

Mitä tästä opimme?

ÄLÄ LIIKU SELVINPÄIN !