Pahin loukkaantumisesi

[Pihvi]

Eli mitenkäs pahasti täällä on porukkaa sattunut?

Itsellä on ollut kaksi hiukan vakavanpaa tapaturmaa. Molemmat ovat (tietenkin) tapahtuneet lätkäkaukalossa (tai ainakin melkein).

Ekalla kerralla luokan kanssa lätkää pelatessa astuin luistimella kiekon päälle, liukastuin. Siitä upea lento selälle ja käsi jäi tietenkin alle. Tuloksena käsi murtui kyynärpään kohdalta kahdesta kohdasta-> Käsi kipsiin 5 viikoksi ja lisäksi siihen laitettiin 2 naulaa tukemaan murtumaa. Leikkausarpi + naulojen reiät näkyvät vieläkin. Tästä on n. 4 vuotta aikaa. Oli muuten tiukka paikka kun olen vasuri, ja vasenkäsi napsahti.. Äikän koe oli melko upean näköinen oikealla kädellä söhellettynä.

Toinen tapahtui melkein kaukalossa. Olin nimittäin luukkuvahtina (niinkuin aina:D ) ja meidän pelaaja yritti ampua purkukiekkoa. No enpä ollut hereillä vaan kiekko pamahti suoraan kaaliin. Osui ihan yläpuolen kulmahampaiden kohdalle, jotka tulivat huulesta läpi. Verta tuli kuin esterin perseestä.. Onneksi ei, ihme kyllä, mennyt hampaita, mutta 13 tikkiä sentään tuli. 1,5 kuukauteen en pystynyt syömään kunnolla kiinteää ruokaa kun en saanut/pystynyt suuta avaamaan. Hammaslääkäreissä sain juoksennella ainakin puoli vuotta, vaikka mitään ei hajonnutkaan. Tämä tapahtui vuotta myöhemmin kuin edellinen.

 

[Pate 00]

No niinpä niin

Ja jos saan arvata, pelasit ottelusi tässä pahamaineisessa sikaryhmässä? Kuten muuallakin jo kyseltiin: kuinka moni jääkiekkoilija välttyisi loukkaantumisilta jos IFK:ta ei olisi??

 

[Vesku]

Olkapää lähti sijoiltaan viime helmikuussa. Oli vähän jäistä mäkeä ja muutama tunti laskettelua alla sekä sopivasti huolimattomuutta. Turhan paljon vauhtia, ja sitten yhtäkkiä mukkelis makkelis.

Ajattelin, ettei tässä mitään kun nousin. Mutta perskuleen vinona oli oikea käsivarsi, ja verta vähän naamalla. Ennemmin olisin luullut, että joku suun alue olisi mennyt, muttei ollut kuin vain turvostusta ja hammassärkyä. Sittenpä parin tunnin päästä päästiin naksauttamaan luut paikoilleen. Murtumitta selvisin kuitenkin.

Siinähän se käsi oli kolme viikkoa kantositeessä (ehkä vähän pidemmänkin aikaa olisi voinut olla) ja kaikennäköstä muutakin sähläystä, kuten kuntoutusta. Ensimmäiset päivät oli kyllä todella paskamaisia, koska nukkuminen oli mitä oli ja kipu painoi päälle.

 

[Demon Allbran]

Toissa päivänä kotiin tullessani liukastuin ja kaaduin jotenkin oudosti suoraan polvelleni. Koskaan en muista kokeneeni vastaavaa tuskaa, mutta koska pystyn astumaan jalalle, mitään ei todennäköisesti hajonnut ainakaan pahasti. Huomenna tosin vasta pääsen lääkärille, saas nähdä... Polvi on pullea ja vielä kovin kipeä.

 

[JiVe]

Kaverin luistin viilsi koulun liikkatunnilla nenän auki ja ylähuulen kahtia. Verta tuli jonniin verran. Ei sattunut, mutta oli kuulemma ilkeän näkönen. En nähnyt itse ennen kun vasta tikkien kanssa.

Polvesta on eturistiside mennyt poikki. Ei meinaa tulla kuntoon, sitten millään.

 

[Pelisilmätön]

Minulla ei onneksi ole ollut mitään pahoja vammoja, esim. murtumia koskaan. Pahin vamma on kumminkin toisen ja kolmmannen lannenikaman lukkiutuminen silloin ja tällöin. Varsinkin silloin, kun pelasin salibandya minulta meni selkä rikki puolen vuoden välein ja siinä piti sitten rampata kiroproktikolla. Tälläkin hetkellä selkä on ilmeisesti rikki, mutta eipä sitä jaksa vaivautua niksautukseen. Tuo vamma ei sinänsä tunnu yhtään, joskus tosin paikaltaan menneet nikamat tulehduttaa slkälihaksen ja se sitten heijastaa kivun jalkaan niin, että (yleensä vasemmassa) jalassa ei ole kuin 70% voimista tallella. Tuo vamma johtuu ilmeisesti eri pituisista jaloista, mutta myös siitä, että nikamani liikkuvat liikaa.

Salibandyssä on muutaman kerran meinannut tulla pallo kasseille, mutta olen selvinnyt säikähdyksellä. Tuosta tulikin mieleen, että oeln tehnyt parista tyypistä eunukin lämärillä (pari palloakin on mennyt rikki, toinen osu tolppaan ja toinen maalivahdin maskiin, kun pääsi kunnolla virittelemään). Toinen näistä tapahtui Ruotsissa C-ikäisenä, kun oltiin joukkueen kanssa siellä turneella, ja toinen koulun liikuntatunnilla, jossa kohteena oli paikallisvastustajan pelaaja. Molemmat tippuivat maahan ja tämä koulukaverini hermostui jopa niin paljon, että rupesi heittelemään mailaansa ja maaleja pitkin saleja.

 

[teemu_s]

Pahin loukkaantuminen?

Jos ei mitään keuhkokuumeita lasketa niin tässä tulee listaa:

Pentuna kaaduin jäällä ja löin takaraivon jäähän. Lievä aivotärähdys.

Kolmesti on nyt mennyt oikeasta nilkasta nivelsiteet, viimeksi puolitoista viikkoa sitten.

Ja vilperi#18! Siehän et oo mies etkä mikään kun et oo saanu vielä palloa munille! Se tekee höpöä! Siis kipeää! Suosittelen maalilla pelaamista niin todennäköisesti saat tämänkin ihanuuden kokea!

Tunnen muuten erään entisen liigakiekkoilijan, jolta halkesi kives peitettyään laukausta. Oli ollut kivulias kuukausi sen jälkeen.

 

[Pelisilmätön]

Re: Pahin loukkaantuminen?

Viestin lähetti teemu_s
Ja vilperi#18! Siehän et oo mies etkä mikään kun et oo saanu vielä palloa munille! Se tekee höpöä! Siis kipeää! Suosittelen maalilla pelaamista niin todennäköisesti saat tämänkin ihanuuden kokea!

Kyllä sitä on haettu, että joku osoisi, mutta kun kaikkilla tuntuu olevan niin epätarkka kuti :D.

 

[Moto]

Pahin tapahtui varmaankin 6-vuotiaana, kun kaverin kanssa yritettiin kammeta sellaista isoa kaivon kantta jollain metalliputkella auki. Sitten se metalliputki pääsi irti ja pamautti minua suoraan silmien väliin. Helvetisti verta ja eikun Aurooran sairaalaan kokoonparsittavaksi. Edelleen on aika näkyvä arpi nenän varressa muistona siitä, mutta oli aika helvetinmoinen onni, ettei osunut silmään. Väliä oikeaan silmään ei jäänyt kuin puolisen senttiä.

Koulun liikuntatunnilla kerran murtui vasemman käden pikkusormi ja saman käden peukalo venähti. Molemmat lentopallosta.

Siinäpä ne pahimmat, jos noita sormijuttuja nyt pahana voi pitää.

 

[Sistis]

Jaa... itse olen elänyt suhteellisen turvallisesti tähän asti. Jääkiekossa sain kerran lievän aivotärähdyksen. Pelasin maalivahtina, ja sain suhteellisen kovan lämärin suoraan ristikkoon, joka vääntyi sentin verran sisäänpäin... ristikko ei ollut mikään huippumalli, luonnonjääsarjajoukkueen kamat...:) Tuo tapahtui ensimmäisessä erässä. Toisen erän pelasin vielä, mutta sain siinäkin samanlaisen laukauksen päähäni. Tokan erän jälkeen tulin vaihtoon. Seuraavana päivänä olikin sitten matikan tunnilla hieman sekava olo, en osannut jotain suht helppoa tehtävää... opettajakin kyseli, että olenko mä ihan kunnossa. Sattui kaiken lisäksi olemaan vielä koeviikko käynnissä... Noh sekava olo jatkui pari päivää. Kokeet menivät ihme kyllä suhteellisen hyvin. Olin tuolloin ensimmäistä vuotta lukiossa.

Kerran olen onnistunut lyömään kirveellä polveeni, tai oikeastaan heitin kirveellä. Pilkoin viikko intistä pääsyni jälkeen pihalla syreeniaidan oksia pienellä yhden käden Fiskarsilla... viimeinen oksa oli hieman paksu, ja löin hieman kovempaa. Tällöin hikinen käteni ei pitänytkään enää liukkaasta varresta, vaan koko paska lensi kulma edellä suoraan polveeni. Neljä tikkiä tuli. Pari tuntia tikkien laiton jälkeen huomasin, että polvi oli turvonnut mukavasti, joten takaisin terveyskeskukseen, jossa imettiin hieman verta polvesta - oli kuulemma osunut pintalaskimoon. Noh, ei muuta kuin kireä side viikoksi polveen. Sinällään meikäläisen tuuria, että olin tosiaan viikkoa aiemmin päässyt intistä ja siellä selvisin koko vuoden ilman vapautuksia. Noh... siviilissä on vaarallisempaa.

Ja lopuksi aika julma tarina, ei tapahtunut minulle, vaan kaverilleni, itse olin noin viiden metrin päässä... Tapahtui lukion ekalla, liikuntatunnilla, laji oli tietenkin pesäpallo. Itse olin ykkösellä, kaverini siepparina. Eräs kaveri puolestaan löi aivan armottoman pomppulyönnin, joka osui kerran maahan ja sen jälkeen siepparina olleen kaverini perhekalleuksiin. Siitä pallo oli vielä kimmonnut reiteen, johon oli tullut kuuleman mukaan aivan armoton mustelma. Kaveri tipahti täysin samantein maahan ja kieriskeli tuskissaan sikiöasennossa. Muutama äijä kantoi kaverin pukuhuoneeseen ja liikunnanopettaja antoi jääpussin kaverille. Tilanne oli aika erikoinen, kaikkia huvitti hemmetisti, mutta samalla jokainen tajusi kaverin tuskat. Liikunnanopettajakin, tultuaan viemästä kaveria pukuhuoneeseen, kielsi nauramasta ja saman tein repesi itsekin nauruun.... julmaa, mutta kuitenkin... kaveri selvisi tilanteesta kuitenkin vain hemmetinmoisella kivulla.

 

[jiimo]

Mun pahin loukkaantuminen on tullut jalkapalloa pelatessa. Asuin yläasteaikani pienellä paikkakunnalla, jonka miesten 4-divarijengissä pelasin 15-vuotiaana futista. Kerran sattui niin, että myöhästyin kesätyön takia harjoituksista ja parempi lämmittely jäi väliin. Keli oli ihan paska. Räntää/rakeita satoi ja tuuli hemmetisti.

Harjoitusten alkuvaiheessa oikean lonkan/pakaran seutuvilla napsahti hieman, mutta ei siinä vaiheessa kuitenkaan niin pahasti, että olisi halunnut luovuttaa treenaamisen. Jatkoin tyhmänä pentuna loppuun asti ja kun sitten joskus pääsin kotiin, niin en pystynyt kunnolla astumaan jalalla. Enkä tietenkään mennyt ajoissa lääkäriin, ja sittenkin kun menin niin terveyskeskukseen. N. 1-2kk päästä kävin urheilulääkärillä, jonka diagnoosi oli, että joku luun ja lihaksen kiinnityskohta oli revennyt melko pahasti. Melko pahalta se tuntuikin, kun meni noin vuosi ennenkuin pystyi taas juoksemaan ja jalkapalloilijan urani kariutui siihen. Parin vuoden päästä tapahtuneesta kokeilin vielä A-nuorten 1-divaria, mut jalka kipeytyi rasituksessa ja siihen jäi. Nykyisin paikat on kai taas kunnossa, kun kipua ei ole enää tuntunut. Eipä tosin rasituskaan ole ollut erityisen kovaa. Ton lisäksi pikkuluunmurtumia vakavampia vammoja ei ole onneksi ollut.

Armeijavammat ja -sairaudet onkin taas ihan eri tarina. :D

 

[mauri]

Kaikenlaista sattuu ja varsinkin sattuu...

Kahdeksanvuotiaana "otin yhteen" mopoilijan kanssa. Tilanne oli tämä; minä polkupyörällä lähdössä koulusta kotiin, ja mopoilija mopollaan köröttelemässä luvattomasti pitkin koulun pihoja. Käännyin juuri tervehtimään ystävääni, joten en nähnyt vastaan tulevaa mopoilijaa; ilmalentohan siitä seurasi ja aivotärähdys, mutta suuremmilta vammoilta säästyin kuin ihmeen kaupalla.

13-vuotiaana reväytin nilkan nivelsiteet - koulun pihalla jälleen! - ja kuljin kipsi jalassa kesälomani ensimmäiset 4 viikkoa!

Viime kesänä risteilyllä Punkaharjun maisemissa oikea kämmeneni jäi erään luukun ja terävän reunan väliin. Olin jo aivan varma, että nyt saa heittää sormille hyvästit, mutta ajan kanssa nivelet ovat taipuneet taas näppikselle...Selvisin siis pelkällä säikähdyksellä.

Muuta haaveria ei ole vielä matkan varrelle kerääntynyt, joten ei elämästäni varsinaisesti mitään bestselleriä saa kirjoitetuksi.

 

[Hiili]

Molemmat olkapäät muljahdelleet sijoiltaan lukuisia kertoja. Tekee se vaan niin höpöä, kun ne ei tahdo mennä takaisin paikoilleen! Neljä vuotta sitten oikea olkapää leikattiin, mutta eipä se vieläkään uuden veroinen ole. Pari kuukautta sitten kävin viimeeksi asiasta lääkärissä, joka määräsi 600 mg ibuprofeenia särkyyn... Ja minä luulin, että vain armeijassa hoidetaan kaikki särkylääkkeillä!

 

[vilpertti]

Polven onnistuin muljauttamaan, patella luksaatioksi eli polvilumpion sijoiltaanmenoksi sitä sanottiin ja siltä se kyllä tuntuikin. Kaksi viikkoa (sopivasti) ennen inttiä naksahti ja sen takia kirjuriksi kuten tuolla inttithreadissa muistelin. Pari kertaa urheillessa uusiutunut vamma, toisella kerralla kipu ei ollut enää niin voimakas mikä saattoi johtua siitä, että kipureseptoreiden toimintaa heikennettiin hiilivety-yhdisteellä joka tuli greipin makuisen virvoitusjuoman mukana. Säbää pelatessa käytän vieläkin ideaalisidettä ihan vaan sen takia, että se tuntuu estävän polven muuten hataralta tuntuvan heilumisen.
Leikkaus olisi varmaan melko pop juttu, tai ainakin polvituki urheiltaessa, mutta se vaatisi lääkäriin menemistä ja suomalainen mieshän ei lääkäriin mene, ellei ole kuolemassa.

Säbäpallosta sain kerran yläasteaikoina melko täpöosuman nimimerkki rapsterin laukauksesta suoraan aataminomenaan, ja se sattui. Henki ei meinannut kulkea puoleen minuuttiin ja silmistä tuli kyyneliä. Enpä tiedä, muistaako kaima enää tuota tilannetta, mutta jostain syystä tapaus on jäänyt minulle aika hyvin mieleen.

Krapula-aamuna ei muuten kannata alkaa keittiön isoimmalla veitsellä halkomaan sitä patongintynkää joka on ollut yön yli pöydällä, ei etenkään siitä pyöreästä päästä. Vasemman käden etusormeen tuli kiva arpi muutaman tikin kanssa, kun iso veitsi pureutui luuhun asti. Muuten ei oo meikäläistä hirveästi koskaan pyörryttänyt, mutta kun näki luun kimaltelevan ja verta purskahtelevan tuntui hetken aikaa siltä, että jalat pettää alta.

Jos laskettelumäen keskivaiheilla on hyppyri, siihen ei kannata ottaa huipulta asti vauhtia, jonka jälkeen ilmassa lennellessään havaitsee noin puolen metrin päässä nenästä lukevan "Atomic". Jos kuitenkin teet edellämainitulla tavalla, älä ota koko törmäyksen voimaa peukalolla vastaan. Tämä renderoi peukalon käyttökelvottomaksi joksikin aikaa, riippuen omasta massastasi. Meikäläisellä kävi tuuri ja oikealla kädellä oli hankala kirjoittaa vain viikon verran.

vilperi#18, jos "välineesi" on mallia planeetta Pluto (hankala nähdä paljaalla silmällä), silloin ei ole pakosti ihmekään, ettet ole saanut osumaa haaroväliin :)

 

[Tunkki]

Kouluaikoina sain pesäpallosta silmään. Muutama viikko kuljettiin aika lailla puolipandana.

Vuosi, pari takaperin sain lentopallopelissä joukkuetovereideni suosion torjumalla pisteen omalle joukkueelleni. Torjuntahypyssä heitti tasapainoaisti voltin ja meikäläinen tömähti selälleen maahan. Hetken aikaa möllistelin ja sitten lähti taju. Terveyskeskuksessa heräilin, pari piikkiä kankkuun ja illalla kotiin.

Nilkan nivelsiteet on kolmesti karahtaneet, vasemmasta kerran ja oikeasta kahdesti.

Varpaani mursin intissä, kun joku puusilmä peruutti Sergei-tykin jalkateräni päältä.

 

[AkkeK]

Itseltäni on murtunut käsi kerran pelatessani harrastesarjassa lätkää. Lähdin hakemaan kiekkoa maalin takaa ja en huomannut vastustajan tuloa ja se oli menoa silloin. Kaaduin käteni päälle.

 

[Clark Kent]

Pitkäaikaisen kulutuksen tulos: Polvet paskana jalkapallon pelaamisen vuoksi. No ei ne enää menoa haittaa, ilmoittelevat aina välillä, koska pitää vauhtia himmata. Samoin nivuset ja selkä ovat tohjona, varsinkin selkä.

Yksittäisistä loukkaantumisista: Nilkka on kerran "nuljahtanut". Kaiken näköisiä pieniä ja vähän isompia tällejä olen saanut harrastusten seurauksena, mutta en lopeta. Sitkeä olen (lue: hullu), perkele.

 

[Hazlewood]

No kovin pahoja loukkaantumisia ei ole sattunut, mutta jotain pientä kohellusta nyt kumminkin. Nämä ovat sattuneet, kun ollaan kaveriporukalla pelattu lätkää koulun kentällä. Eli ensiksi pienessä maalineduskahakassa törmäsin vastapuolen kaveriin. Molemmat nurin ja kaatuessamme kaverin luistin viilsi haavan poskeeni. Pari tikkiä poskeen ja seuraavana päivänä uudestaan kokeilemaan onnea. No eikö perkele napsahda kiekko silmäkulmaan heti alkuillasta. Illalla kun katsoi peiliin silmä mustana ja tikit poskessa, ei voinut todeta muuta kuin että lätkä kaveriporukassa on hieno harrastus.

Noin kuukauden päivät sitten menikin ilman vahinkoja, mutta sitten taas heilahti. Jään kuntohan ei noilla kentillä aina ihan täydellinen ollut. Pahat railot olivat arkipäivää ja joskus saattoi jopa kiviä pilkottaa jään alta. Niinhän siinä tietty kävi, että yksi kaveri sellaiseen railoon luisteli, menetti tasapainonsa ja kaatuessaan humautti mailallaan suoraan allekirjoittanutta suun seudulle. Hieman teki kipeää ja etuhammas jäi sille kentälle. Että tällaista pientä on sattunut.

 

[pXi]

Viestin lähetti Pihvi
Ekalla kerralla luokan kanssa lätkää pelatessa astuin luistimella kiekon päälle, liukastuin. Siitä upea lento selälle ja käsi jäi tietenkin alle. Tuloksena käsi murtui kyynärpään kohdalta kahdesta kohdasta-> Käsi kipsiin 5 viikoksi ja lisäksi siihen laitettiin 2 naulaa tukemaan murtumaa. Leikkausarpi + naulojen reiät näkyvät vieläkin. Tästä on n. 4 vuotta aikaa. Oli muuten tiukka paikka kun olen vasuri, ja vasenkäsi napsahti.. Äikän koe oli melko upean näköinen oikealla kädellä söhellettynä.

Itselläni kävi hieman samalla tavalla fudistreeneissä 7,5 vuotta sitten.Jalalla pallon päälle,liukastuminen,käsi jai alle.Ranne murtui ja 4 viikkoa käsi kipsissä keskellä parhainta kesää ja pelikautta. Muuten on selvitty nivelsiteiden venähtämisellä,nenäverenvuodolla ja mustelmilla mukavasta palloiluista."Siviilissä" en ole pahemmin itseäni kolhinut...muistaakseni.

 

[HABS #11]

Viestin lähetti vilpertti
Polven onnistuin muljauttamaan, patella luksaatioksi eli polvilumpion sijoiltaanmenoksi sitä sanottiin ja siltä se kyllä tuntuikin. Kaksi viikkoa (sopivasti) ennen inttiä naksahti ja sen takia kirjuriksi kuten tuolla inttithreadissa muistelin. Pari kertaa urheillessa uusiutunut vamma, toisella kerralla kipu ei ollut enää niin voimakas mikä saattoi johtua siitä, että kipureseptoreiden toimintaa heikennettiin hiilivety-yhdisteellä joka tuli greipin makuisen virvoitusjuoman mukana. Säbää pelatessa käytän vieläkin ideaalisidettä ihan vaan sen takia, että se tuntuu estävän polven muuten hataralta tuntuvan heilumisen.
Leikkaus olisi varmaan melko pop juttu, tai ainakin polvituki urheiltaessa, mutta se vaatisi lääkäriin menemistä ja suomalainen mieshän ei lääkäriin mene, ellei ole kuolemassa.

Sama vika rahikaiselta. Harrastin junnuna judoa ja vanhoilla päivillä aloitin uudestaan, mutta vasen polvi oli eri mieltä. Polvi oli todella "löysä" sen jälkeen. Pari kertaa on leikattu ja viimeksi 2kk. sitten. Toivottavasti tulee kuntoon ja pystyis kävelemään omilla jaloilla vielä lun tulee 60 mittariin.

 

[kerpo]

Pulkalla aitaa päin -> solisluu poikki,
piharoskiksen päältä takaraivolleen -> kallonmurtuma,
mopolla pöpelikköön -> samainen solisluu napsahti taas poikki,
Tikkejä keräilin petuna puukolla reiteen 4kpl, kivellä otsaan 5kpl, puusta tiputtuani takaraivoon 4kpl, sekä puukolla sormeen 4kpl.

Pahin kokemus on silti ollut, kun korjailin rikkoutunutta kolvia.
Terävänä poikana olin unohtanut töpselin seinään...
Tästä seurasi se, että kun olin n. minuutin tutkinut kolvia, onnistuin tarraamaan "oikeista paikoista" ja jäin kädestä käteen verkkovirtaan kiinni n. 8-10 sekuntiksi.
Käsiin tuli lieviä palovammoja ja molemmat polvet oli yhtä mustelmaa, koska sähkö oli paiskannut minut lattialle.
Onneksi vieressä työskennellyt työkaverini oli ajoissa huomannut mistä on kyse ja tuli ottamaan töpselin irti.

Lääkäri oli tapauksesta sitä mieltä, että sähkön kanssa painimiseen mennyt aika oli sen verran pitkä, että hengenlähtö ei ollut kaukana.

Voin vakuuttaa, että elämän silmissä viliseminen tällaisissa tapauksissa ei ole paskapuhetta, mutta en silti suosittele kokeilemaan.

 

[jta]

Tapahtui armeijan liikuntakoulutuksessa :

Koripalloapelissä tuli tilanne, jossa piti koettaa muuttaa kulkusuuntaa oikeasta vasempaan suhteellisen nopeasti. Oikea nilkka vain ei pitänytkään, vaan nuljahti kunnolla ympäri ja samalla tuntui outo rusahdus. Hoitelin nilkan kylmällä kävelykuntoon ja aamulla lääkärin vastaanotolle, kun ei enää saapas mahtunut jalkaan.

Röntgen-kuvista sitten todettiin ulomman kehräsluun murtuneen ja alettiin kipsailla jalkaa.

Ensimmäinen kipsi kesti vissiin kolme päivää ennen kuin sain sen kolhaistua rikki. Toista osasinkin jo varoa sen loput 6 viikkoa, jonka paraneminen kesti.

Kotihoitoon määräämisen lisäksi ainoa positiivinen puoli tapahtuneessa oli se, että käsivarsien ja hartioiden lihakset saivat kunnon treeniä ihan erikseen yrittämättä kun raahasin toistasataakiloista ruhoani kyynärsauvojen varassa joka toisen askeleen.

Pienempiä venähdyksiä, revähdyksiä ja nyrjähdyksiä onkin sitten sattunut lukuisia.

Vintti ei ole pimennyt kertaakaan, mutta muutaman kerran on katse harittanut aika vahvasti. Silmäkulmaan napsahtanut jääkiekko teki erityisen höpöä ja useampaan päivään ei tarvinnut sillä umpeen turvonneella silmällä katsella.

 

[King]

Onhan noita sattunut, vaikka murtumilta olen välttynyt.

Salibandya pelatessani tuli tohon polven alle rasitusvamma nimeltään joku osgood-scheitterin sydeemi. No siinä meni 2 kk "lepäillessä" meikäläinen paino lätkäkentällä kivuista välittämättä satalasissa. Sitten menin kokeilemaan treeneihin polven kestoa, niin siinä 15 minuuttia pelailin ja tuntu, että polvi olisi katkennut. No vaiva uusiutu ja toiseenkin polveen tuli sama vaiva. Jotain 2 vuotta vaiva vaivasi ja salibandy ura oli siinä. Nyt on sentään jo polvet ihan täydessä kunnossa.

Lätkäkentällä on sattunut minullekkin kaikkea kivaa. Kentällä kävi joku pelle pelaamassa, jota minä vein puikoista kahville muutaman kerran ja sitten silllä jätkällä varmaan päässä naksahti kun yhtäkkiä meikäläistä huitaisi mailalla päähän, vähän aikaa siinä ihmettelin, että mitäs helvettiä ja kaveri tuli siihen, että "ei voi sattua jos ei tuu verta". No sitten päätä siinä vähän kaivelin, niin vertahan sieltä sitten tuli. No lunta vähäksi aikaa haavaan ja eiku pelaamaan....
Myöhemmin sain kuulla, että tämä jannu käy ihan huvikseen hakkaamassa pampulla neekereitä, että ei tainnut olla vahinko.

Sitten kerran menin hakemaan kiekkoa maalin edestä ja sivulta tuli sitten kiekko suoraan polvilumpioon. Aikani siinä kiroilin ja pistin lunta lumpioon. Sitten polvi muuttu aivan mustaksi ja eikun pelaamaan....Ei siinä sitten sen kummemmin käynyt, iso mustelma vain.

Joskus ala-asteella kaverini kyysäsi minua pyörällään ja ajoi sitten aika lujaa töyssyyn ja minä siitä tarakalta tipahdin suoraan asfalttiin hampaat edellä. Toinen etuhammas meni kahtia ja toisesta lähti pikkupala. Mutta myöhemmin sitten toisestakin jouduttiin poistamaan puolet. En nyt muista miksi. Mutta hammaslääkärissä on tullut vietettyä monta pitkää tuntia.
Ja kerran hammaslääkäri meni ja porasi suoraan juureen ja illalla nousi jumalaton kuume ja etuhuuli turposi aikamoiseksi. No aamulla vaan hoitoon takasin ja se se vasta hauskaa olikin.

Onhan sitä tullut kyllä telottua muitakin siellä lätkäkentällä, kerran siiinä heittelin lättyjä kaverin kanssa kun joku pikku nassikka oli eksynyt kaukaloon. No se siinä pörräsi aikansa ja sitten lättyni kohosi pikkusen liikaa, suoraan nassikkaa kalloon, poika oli ihmeissään, että mitäs tässä nyt oli tapahtunut. Lumi teki taas tehtävänsä ja äkkiä se siitä kotiin sitten lähti.

 

[Timbit]

Mitään pahempaa ei ole sattunut, pikkukolhuja paljonkin. Ikävin oli se, kun uppopallossa meni olkapää sijoiltaan. Pallo oli kainalossa ja kaveri väänsi juuri siihen suuntaan, mihin olkapää ei paljoa taivu. Kuului rusahdus ja sattui ihan pirusti. Äkkiä pintaan ja pois altaasta. Valmentaja tuuppasi sen paikalleen, mutta pelikuntoon se tuli vain yli puolen vuoden levolla. Hiili saa olkapäidensä takia suunnaltani paljon myötätuntoa, oli se sen verran inhottava juttu.

Toinen isompi kolhu uppopallossa tuli tietenkin päähän. Pohjan lähellä normaalissa pallostatappelutilanteessa kaverin maskin kulma osui suoraan ohimoon. Muistan tapelleeni pallosta, ja seuraavaksi istun hölmistyneenä altaan reunalla. Olin kuulemma ravistellut päätäni pohjassa, noussut ylös ja rauhassa uinut reunalle istumaan. Itse en siitä muista mitään. Joukkuekaverini ovat vakaasti sitä mieltä, että tuon kolhun seuraukset ovat edelleen näkyvissä.

Puolitoista vuotta sitten treenasin maratonia varten ja sain reisiluun luukalvoon rasitusmurtuman. Parani levolla, eli maraton jäi juoksematta. Jos joku osaa neuvoa, miten maratoniin kannattaa valmistautua, niin voi pistää yksityisviestiä.

Hyvää tuuria on ollut sen verran, että sählyssä ei ole pallo tullut kertaakaan sukukalleuksille. Lähellä on ollut useasti. Silmään olen saanut pallosta kahdesti, molemmilla kerroilla silmä reilun viikon mustana. Nykyään käytän suojalaseja.

 

[Qeuba]

Kun oikein muistelen kaikkea hullua, mitä nuorempana on tullut tehtyä en voi kuin ihmetellä, että en ole kolonut itseäni pahasti. Olen pudonnut puista, lentänyt sarvien yli kymmeniä kertoja ja kaatuillut mopolla monesti, mutta edes luita näissä tärskyissä ei ole murtunut.

Kertaalleen mopolla kaatuminen tosin muokkasi vasemman käden keskisormeni uuteen uskoon. Oltiin muistaakseni menossa joskus 90-luvun alkupuolella kesän ensimmäistä kertaa uimaan läheiselle järvelle. Istuin kaverini mopon tarakalla ja kyseinen menopeli oli yllättäen pappa-mallin tunturi. No siinä matkan varrella tiessä oli joku töyssy ja kahdesta miehen alusta muodostuva paino tuotti mopon iskunvaimennukselle ylipääsemättömiä vaikeuksia. Vauhtia oli ehkä 50, muistaakseni se oli kohtuullisen pirteä, vaikka oli jo palvellut omistajiaan vuosikaudet. No siitä kyljelleen tiehen ja miehet myös. Tiellä liukumisen päätteeksi totesin heti, että kaikki paikat olivat kunnossa, kunnes katsoin handuani, josta oli tunto kadonnut. Yhden sormen pää oli jauhelihaa maustettuna kynnen palasilla ja luujauholla. Eikun Tampereelle, sormi kasaan ja pakettiin. Pari kuukautta ja kesä meni parannellessa sormea. Kyllä siitä ihan hyvä sormi tuli, vaikka olikin pahimmillaan suhteellisen tylyn näköinen. Talvisin pakkasilla pakkaa vaan jäätymään muita sormia helpommin. Taisi osa hermoista jäädä maantielle?