Erinomaisen kiinnostavaa. Väyryseen henkilöityy yksi aikakausi sekä myös jatkumo vuodesta 1945 alkaen. Itse syntynyt vuonna 1946. Paavo on suomettumisen henkilöitymä. Samanlaisia olivat mm. Ilkka Kanerva (s.1948) ja Erkki Tuomioja (s.1946), suurten ikäluokkien poliitikkoja kaikki.
Tämä sukupolvi sisäisti kekkosensa jo varhaislapsuudessa, heillä ei varmaan ole paljon muistikuvia Paasikivestä. Kekkonen taas opetti ulkopolitiikkaa tälle sukupolvelle. Kekkonen nuoruusvuodet eivät kuuluneet edes laajaan oppimäärään. Oli historiallinen totuus, että Suomi on Neuvostoliiton ystävä nyt ja ikuisesti. Olimme tuhmia Talvisodassa, mutta nyt kaikki se oli anteeksiannettu. Seikkailupolitiikka piti jättää. YYA-totuus vallitsi.
Sukupolvensa lahjakkaimmat poliitikot oppivat tehtaankadun miellyttämisen säännöt jo varhain. Se, mikä heidät erotti kommunisteista, oli vain pieni nyanssi. Muut uskovat demokratian keinoihin sosialismiin pääsyssä, sosialismi oli sitä paitsi hyvin laaja käsite. Niin laaja, että valistunut kokkarikin sen saattoi hyväksyä. Ainakin me pyrimme oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, mutta kokkarit ymmärsivät, ettemme sinne koskaan kuitenkaan pääse. Kai me nyt saamme jotain pientä omistaakin, jos kuitenkin käymme idänkauppaa.
Ulkopoliittinen totuus opittiin Kekkoselta. Väyrynen oli Ulkoministeri par excellence. Hän oppi jo nuorena miellyttämään Neuvostoliittoa kaikin tavoin, joita kaikkia emme onneksi tiedä. Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä oli hänen poliittisen ajattelunsa arkhimedeen piste. Sieltä kaikki lähti ja siihen se päätyi: turvallisuuteen. Suomi on kahden sotilasliittoutuman välissä ja pyrkii parhaansa mukaan luovimaan näiden välissä.
Suomen tehtävänä on ottaa selvää Venäjän turvallisuusintresseistä ja reagoida niihin aina ulkopoliittisen realismin vaatimalla tavalla. Toisin sanoen, hys hys. Esimerkiksi nykyinen Ukraina tekisi Väyrysen mukaan viisaasti, jos tottelisi Putinia. Voimme olla varmoja, ettei Väyrynen auttaisi Ukrainaa millään tavalla.
Nyt koko Väyrysen perintö ja väitöskirjansa teesit ovat romahtamassa. Väyrynen ja muut ikäisensä reagoivat suunnilleen samalla tavalla tilanteeseen. Muut kuitenkin ymmärtävät, että muutos on pysyvä. Luottamus on kadonnut ja mukana myös turvallisuuspolitiikkamme perusta. Väyrynen, joka on hyvin harvinaislaatuinen poliittinen eläin, intohimoisesti politiikkaan suhtautuva toimija, on kokenut syvän järkytyksen, joka vei hänet sairaalaan.
Syy on tämä: maailmassa on edelleen ihmisiä, joilla selkärankaa, jotka eivät ole opportunisteja. Heitä Väyrynen ei voi ymmärtää, Putinia hän kyllä ymmärtää.