Viestin lähetti vlad
Usein tähän kehitysapuun liittyy myös epämieluisampiakin piirteitä, kuten voimakas uskonnollinen kasvatustyö, jaetaan ruumiin ravintoa mutta samalla korostetun voimakkaasti myös hengen ravintoa - pyritään jopa pakkokäännyttämään ihmisiä omaan uskoon, mikä sotii minun ajatusmaailmaa vastaan.
Niin kumpi sitten on parempi: kuolla lukutaidottomana nälkään ja uskoa siihen mihin haluaa, vai saada pakkokäännytys leivän ja lukutaidon ohella? Itseänikin toki väkisin saarnaaminen rassaa, mutta voiko miltään taholta vaatia täysin pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä? Kaikki apu on kuitenkin kotiinpäin, vaikka siihen liittyisikin ikäviäkin piirteitä.
Sitäpaitsi olen itse seurannut nunnien toimintaa katulasten parissa, ja kyllä heille ainakin ykkösasia oli lasten terveys ja lukutaito. Se, että päälle tehtiin ristinmerkki ja vähän rukoiltiin, ei minusta käännä tuota hyvää pahaksi ja laskelmoivaksi.