Viestin lähetti vlad
Menet harhaan, ei suinkaan näin vaan jos Yläpesän linjalla liikuttaisi niin kaikki kommunistit ovat vastuussa Stalinin ja Leninin aikaansaannoksista.
Jos kaikkien kommunistien katsotaan olevan vastuussa Stalinin ja Leninin aikaansaannoksista, niin sama logiikka pätee siihen, että kaikki roomalaiskatoliset ovat vastuussa paavin ja hänen virkamiestensä tekoksista. Vastuun ulottaminen kaikkiin kristittyihin ei yksinkertaisesti päde, koska kristittyjen seassa on kautta historian ollut paljon niitä, jotka ovat suoraan vastustaneet paavinkirkkoa. Vielä enemmän on ollut niitä, jotka ovat mielessään tuominneet paavinkirkon teot, mutta eivät ole inkvisition pelossa uskaltaneet avata suutaan.
Viestin lähetti vlad
Ateisteja ei kuitenkaan voi yhdistää kommunistien hirmutekoihin koskapa ateisti voi olla ei-kommunisti ja se, että kommunistit ovat toisinaan ateisteja, ei vielä riitä syyksi sille, että kaikkien ateistien on kannettava vastuunsa kommunistiateistien aikaansaannoksista.
Jan Husia, Hieronymusta, Ulrich Zwingliä, Martti Lutheria, heidän miljoonia kannattajiaan ja heidän esityöstään syntynyttä protestanttista uskoa ei myöskään voi yhdistää paavinkirkon hirmutekoihin, koska nämä ihmiset vastustivat paavinkirkon tapaa toimia. Koko protestanttinen liike syntyi sille pohjalle, että keskiajan uskonpuhdistajat huomasivat paavinkirkon edenneen erittäin kauas Raamatun mukaisesta seurakuntamallista.
On aika järjetöntä sälyttää vastuuta paavinkirkon rikoksista protestanttiselle liikkeelle ja heidän jälkeläisilleen, koska koko liikkeen alkusyy oli erottautuminen siitä instituutiosta, joka näihin rikoksiin syyllistyi!
Valitettavasti koko pimeää keskiaikaa leimasi tietämättömyys ja taikausko. Esimerkiksi Raamattu oli tavalliselle kirkkokansalle täysin tuntematon kirja, koska sen kopioiminen ja lukeminen oli kuolemalla rangaistava teko. Nämä olosuhteet sopivat hyvin paavinkirkon tapaiselle organisaatiolle, jonka vaikutusvalta nojasi suureksi osaksi ihmisten tietämättömyyteen ja taikauskoon. Ihmiset todella uskoivat, että kirkolla on valta sekä sitoa että päästää syntejä, ja näin ratkaista ihmisen iankaikkisen sielun kohtalon.
Henkilökohtaisesti en olisi sysäämässä vastuuta niistä rikoksista, joihin paavinkirkko keskiajalla syyllistyi, edes rivikatolilaisen harteille. En tämän päivän katolilaisen, enkä myöskään 1300-luvun katolilaisen.
Keskiajan rivikristityt olivat suureksi osaksi helposti johdateltavissa olevaa massaa, koska heidän tietämyksensä sekä kristillisestä teologiasta että luonnontieteistä olivat täysin kirkon vastuulla. Kirkko pystyi ohjailemaan tätä massaa mielensä mukaan sekä kepillä (kirkonkirous, polttorovio) että porkkanalla (aneet, syntien anteeksianto).
Suurin ansio tämän pimeän taikauskon kauden päättymiselle kuuluu sekä rohkeille uskonpuhdistajille että luonnontieteilijöille ja yhteiskunnallisille vaikuttajille, jotka halusivat päästä eroon kirkon ikeestä.
Todelliset syylliset pimeällä keskiajalla tapahtuneisiin katolisen kirkon harjoittamiin vääryyksiin ovat vain kirkon omat johtajat, paavi ja hänen kardinaalinsa etunenässä. Uskoakseni näille ihmisille kirkko oli vain keino käyttää valtaa.
Todettakoon kuitenkin lopuksi, että näiden paavien joukossa oli myös hurskaita ja oikeamielisiä miehiä, vaikkakin ehkä kuitenkin selvänä vähemmistönä. Sellainen mielikuva, että katolinen kirkko olisi ollut keskiajalla vain pelkkiä huonoja ominaisuuksia omaava laitos, on väärä. Katolinen kirkko on aina harjoittanut myös hyväntekeväisyyttä ja köyhäinhoitoa. Ylipäätänsä koko laitos oli valtansa päivinä niin suuri ja laaja, että sen seinien sisään mahtui ainesta laidasta laitaan.
