Tämä suomessa nyt voimassa oleva pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, sen muotoilu ja perustelut mitattautetaan nyt valtakunnansyyttäjän toimesta oikeuslaitoksessa. On varsin selvää että hänen tulkintansa "laittoman rajan" asettumisesta poikkeaa selkeästi siitä mitä lain voimassaolon aikana on tähän mennessä nähty. On myös selvää että jos valtakunnansyyttäjän linja on oikeuslaitoksenkin mielestä oikea niin varsin suuri määrä ilmaisua on (ja on ollut) tämän lain alla laitonta. Kansanedustajilta kuultujen kommenttien perusteella pidän myös erittäin todennäköisenä että jos tästä tuomio Räsäselle tulee niin lakipykälän muotoilua tullaan muuttamaan tai ainakin muuttamisen puolesta tullaan kampanjoimaan, koska heidänkään mielestä tuon pykälän tarkoitus ei ole olla "kollektiivisen kunnianloukkauksen" kielto.
Onko laittoman rajan asettumisen ero selvä? Eroa julkisuudessa esillä olleisiin tapauksiin on. Niissä kyse on ollut yleensä toisenlainen kohde, juutalaiset, turvapaikanhakijat, muslimit. Kokonaisuutena aiempiin tuomioihin mahtuu kuitenkin iso määrä seksuaalisuutta koskevia viharikoksia.
On jokseenkin kyseenalaista, miksi pitäisi olla joku erillinen kollektiivinen kunnianloukkauspykälä? Onhan nytkin mahdollista esimerkiksi todeta päätöksessä Räsäsen esittäneen ihmisryhmää alentavia väitteitä, mutta sitten jättää tuomitsematta teon vähäisyyden tai tahattomuuden perusteella - kun se kuitenkin on vanha, ja oikeus ei arvioi esimerkiksi tutkimuksia, vaan kokonaisuutta.
Kohta kohdalta arvioituna jakautunee tähän tyyliin:
1. Tekijä asettaa aineiston yleisön saataville tai pitää aineiston yleisön saatavilla. Ei epäselvyyttä
2. Aineisto on uhkaavaa, panettelevaa tai solvaavaa. Kts. kohta 4.
3. Teko kohdistuu yksilöitävissä olevaan kansanryhmään. Ei epäselvyyttä.
4. Teko on tehty tahallisesti. Räsänen on käynyt kovaa kampanjaa siitä, että kyse olisi vain Raamatun siteeraamisesta ja Raamatun opetusten käsittelystä, ja oikeudessa hyökättäisiin niitä vastaan. Todellisuudessahan kyseinen blogiteksti sisältää niiden rinnalla vanhentuneita ja sitä kautta vääristyneitä väitteitä siitä, mitä tutkimukset homoseksuaalisuudesta tietävät, ja käyttää niitä perusteluna sille, että homoseksuaalisuus esitetään epäluonnollisena, häiriönä ja muuta vastaavaa.
Tässä ja kohdassa 2 riittääkin oikeudella todella paljon punnittavaa. Esimerkiksi pedofiilien uhreista valtaosa on tyttöjä, ja tekijöistä suurin osa miehiä, mutta ainakin jossain väestöä koskevassa tutkimuksessa pedofiilien prosentuaalinen määrä on ollut homoseksuaalien parissa suurempi kuin muun väestön. Tämän perusteella Päivi Räsänen uskaltaa siis käyttää tätä lyömäaseena. Kuinka tarkoitushakuista ja tahallista alentamista on heittää sellainen väite tämän häiriöistä ja epäluonnollisista homoseksuaaleista kertovan kokonaisuuden kylkeen, ihan tuosta vaan, vielä ilman lähdetietoa? Lähteitähän voisi myöhemminkin lisätä, btw.
Ja sitten kun oikeus ei kuitenkaan itsessään arvioi jotain tutkimusta, vaan kokonaisuutta. Ja kyseessä on vanhempi kirjoitus. Näiltä osin olennaisimmaksi noussee tuo sisällön tahallisuuden painoarvo, koska käsitys homoseksuaalisuudesta on muuttunut parempaan suuntaan enimmäkseen muilla kuin uskontojen sumentamilla piireillä, sekä sitten tuo, kuinka solvaavaa ja panettelevaa, ihmisarvoa alentavaa tämä vanhoilla pedofilia-, vääristymä- sekä häiriökäsityksillä solvaaminen on.
EDIT: Euroopan tasolla näitä on puitu näköjään mm. tällaisesta. Mitähän väitteitä näissä lapuissa oli?
Vuonna 2004 neljä ruotsalaista parikymppistä nuorta miestä jakoi yhteiskunnan homoseksuaalisuuden hyväksyntää vastustavia lentolehtisiä paikallisessa lukiossa oppilaiden kaappeihin. Lentolehtisten jakajat saivat syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytettyjen saamat tuomiot vaihtelivat eri oikeusasteissa, mutta korkein oikeus määräsi kolme syytetyistä ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin ja yhden valvontaan. Valittajat katsoivat sananvapauttaan loukatun ja vetosivat siihen, etteivät he halunneet halventaa homoseksuaaleja vaan herättää keskustelua objektiivisuuden puuttumisesta Ruotsin kouluissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistui katsoi, että vaikka yhteiskunnallisen keskustelun käyminen olikin hyväksyttyä, niin lentolehtisissä homoseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuutta oli kuvattu halventavalla tavalla niin, että lehtisten voitiin katsoa yllyttävän homoseksuaaleihin kohdistuvaan vihaan. EIT pitkin yksimielisesti sananvapauden rajoittamista perusteltuna ja välttämättömänä ja piti myös rikoksesta määrättyjä rangaistuksia kohtuullisina. (EIT 9.2.2012.)