Niin, nyt se alkaa, vaikka tositohinat ovat vuorossa vasta syyskuussa, mutta nyt pääsee jääkiekkoilija jo hänelle luonnolliseen elinympäristöönsä kamppailemaan voitosta ja elintilasta muiden lajitoveriensa kanssa. Paljon on ilmassa kysymyksiä, mutta myös odotuksia uskaltaa SaiPa-fani asettaa. Joku taisi kerran kirjoittaa, että eihän tällainen ole hyväksi ihmismielelle, missä oman suosikin kausi voi päättyä jo ennen ensi lumia ja sitten haetaan korvaavaa tunnetta jonkun toisen joukkueen edesottamuksista, jota salaa sympatiseeraa, tai ainakin seuraa. Ja kun ensimmäiset huhut tulevan kauden pelaajasiirroista ja joukkueenrakennuksesta alkavat kierrellä nurkkia, todistellaan jälleen silmät kirkkaina itselleen ja muille, kuinka tämä rosteri ja tämä valmennus on nyt sitä mitä lääkäri määrää ja ensi kaudella ollaan yllätysvalmiita. Samalla suutahdetaan kanssakirjoittajille, kun ovat kehdanneet meiän joukkueen sijoittaa ennakkoveikkailuissa samoille sijoille kuin viimekin kaudella ja kirjoittavat nimenkin vielä väärin. Liekö rapajuopostakaan moiseen itsepetokseen?
Kausi alkaa, joukkue pelaa ne kuuluisat 10-15 peliä ja meidän fanien mielissä arka toiveikkuus ja hyvien signaalien poiminta vuorottelee täydellisen toivottomuuden ja paniikkimielialan kanssa, jonka viimeksi mainitun synnyttämiseksi ei nykyään paljoa edes vaadita. Mutta jos joukkue pelaakin hyvin? Kymppipaikka on kuin "kaukana välkehtivä unelmien Eldorado (Paavo Noponen, YLE), mutta silti saavutettavissa! Kun vain jokainen toteuttaa pelisuunnitelmaa, sellainen ylipäätään on olemassa ja ne muutamat prospektit hyppäävät kehityksessään askeleen, kaksi edemmäs. Kausi on pitkä ja sen voi tuhota heti alussa, mutta se antaa myös mahdollisuuden roikkua mukana, kunhan tekee asioita vähän paremmin. "Onneksi" sen lisäksi, että jännäämme idän jätin otteita kaukalossa, koko homma nivoituu vielä paljon isompaan kokonaisuuteen, eli saadaanko uusi halli, avautuuko sarja, mitkä ovat toimintaedellytykset jatkossa ja onko koko seuraa olemassa viiden vuoden päästä. Tiivistunnelmainen ottelu, missä SaiPa jälleen kerran vie hyökkäyksen kulmavääntöön, armahtaa isommilta pohdinnoilta, mutta halli- ja muut asiat palaavat mieleen, kun pulssi on vähän tasaantunut. Tässä voittajien hengessä kohti kautta 2023-2024! BR Individual. (Yleensä kentän paskin aikana, jolloin nuoren ihmisen itsetunto tuhottiin nimenhuudossa, I assume?)
edit: Eikä se olisi myöskään kausi, eikä mikään, jos ei Posisiipi ja Nega-Petterit iskisi kirjallisesti yhteen ainakin muutaman kerran talven aikana.
