Boltin vuositulot ovat viime vuosina muistaakseni pyörineet jossain 20 miljoonan dollarin tienoilla, pääosin kiitos merkittävien sponsorisopimusten. Ehkä hän ei ole nähnyt ME-bonuksilla niin merkittävää arvoa kuin joku matalamman profiilin ME-tason urheilija, jolle niillä on taloudellisesti enemmän merkitystä.
Uskon, että Boltin ajatus oli aina parantaa ME:tä isoissa kisoissa, etenkin Lontoon olympialaisissa ja sitä kautta maksimoida ison tapahtuman kansainvälinen huomio ja julkisuus uusien sponsorisopimusten arvossa. Uskon, että hän ei yksinkertaisesti ole viime vuosina ollut ME:n hätyyttelyn vaatimassa kunnossa. Mies tulee todennäköisesti vielä voittamaan kultaa tämän kesän MM-kisoissa ja ensi vuonna olympialaisissa, mutta epäilen hänen mahdollisuuksiaan enää parantaa ME:tä. Hän oli 22-vuotias, kun hän juoksi viimeisimmät ME:nsä ja siitä on jo kuusi vuotta.
Dopingista sen verran, että on aina hyvä muistaa, ettei Lance Armstrong koskaan reputtanut doping-testiä uransa aikana. Hänen vilppinsä paljastuivat vasta, kun hänestä oli saatu kaikki (taloudellinen) hyöty irti urheilijana. Doping ja muunlainen etulyöntiaseman hakeminen sääntöjä rikkomalla on varmasti osana kaikkialla huippu-urheilussa. En ole naiivi ajatellakseni toisin, minua lähinnä häiritsee se, että eri lajien ja sarjojen osalta doping-kontrolli ja yleisön suhtautuminen doping-tapauksiin ovat niin erilaisia - erilaisia kaikista isoimman rahan lajien ja sarjojen edun mukaisella tavalla.
Mutta joo, kuten englanniksi sanotaan: "perception is reality". Jos ei ole läpinäkyvää doping-kontrollia, ei ole doping-tapauksia, eikä siis dopingin käyttöä - puhumattakaan jonkinlaisesta yleisemmästä doping-ongelmasta. Vastaisena, varoittavana esimerkkinä toimii maantiepyöräily, jonka maine lajina tuhoutui täysin doping-kontrollin tehostuttua. Ei ihmiset halua tietää, mitä taustalla todella tapahtuu, he vain haluavat uskoa mielikuvaan kilpailun ja suosikkiensa rehellisyydestä.