Atte Ohtamaan joukkueelleen antaman tyydyttävän arvosanan jälkeen on mielestäni perusteltua tehdä hieman kattavampi arvostelu Kärppä-pelaajien runkosarjan suorituksista. Kävinpä siis huvikseni läpi jokaisen pelaajan suoritukset (vähintään 10 peliä Kärpissä) Kärppäpaidassa, ja koitin jakaa mahdollisimman objektiiviseen tapaan arvosanan menneestä runkosarjasta. Arvioissa on otettu huomioon pelaajien otteet, tehot, palkkapussi, sekä suoriutuminen suhteessa odotuksiin ja rooliin.
Maalivahdit:
Meriläinen: 9 ½
Meriläinen ansaitsee todellakin kauden MVP-tittelin loppukauden suorituksillaan Kärpissä. Pienet haasteet tasaisuuden kanssa selätettiin Hillin koulinnassa, ja nuoresta miehestä kasvoi talven aikana Liigan parhaimmistoon kuuluva maalivahti. Piti alisuorittavaa ja laiskaa joukkuettaan pystyssä useina talven pimeinä iltoina.
Blomqvist: 8 ½
Rikkonainen kausi aivotärähdyksineen avasi tilaisuuden Meriläiselle loistaa Kärppien maalilla. Blomqvist osoitti kauden aikana useasti olevansa erittäin hyvä maalivahti Liigaan, mutta myös hänellä mahtui otteisiin pientä epätasaisuutta. Olisi varmaan pystynyt Meriläisen tavoin nostamaan tasoaan kevään lähestyessä, mutta nyt se jäi vain haaveeksi.
Puolustajat:
Olkkonen: 9- 29 ottelua 1+4=5 (+9)
Olkkonen saapui Ouluun paikkaamaan Mikko Niemelän lähtöä pienin odotuksin, mutta osoittautui lopulta olevan juuri sitä mitä Kärppien pakisto kaipasi. Olkkonen loisti puolustuspäässä ja oli lopulta Kärppien pakeista tasaisin suorittaja. Pelasi toisinaan lupauksia herättävästi myös hyökkäyspäässä. 6-7 pakin rooliin ensikaudeksi.
Paaso: 8 ½ 51 ottelua 0+10=10 (+7)
Paaso onnistui tekemään tällä kaudella lopullisen läpimurtonsa Liigaan, ja syrjäytti pelaavasta kokoonpanosta Mikko Niemelän. Vaikka Paaso ei ole kentän suurin pelaaja, suoriutui hän erittäin hyvin kulmissa ja riisti kiekkoja vastustajilta paineen alla. Pelasi paljon vaikeita pelejä seiskapakkina, mutta onnistui silti vakuuttamaan. Hyökkäyspäähän kaivataan vielä lisää terävyyttä, ja minuuttien kasvaessa suuriksi oli ehkä hieman hakemista. 5-7 pakin roolia on ensi kaudella tarjolla.
Rundblad: 8- 60 ottelua 6+20=26 (+5)
Kokonaisuudessaan tämän kauden Kärppien paras puolustaja, mutta ei kyennyt kuitenkaan täyttämään ylivoiman liiderin roolia. Kiekollisena puolustajana voisi olla Liigan parhaimmistoa, mutta Marjamäen pelikirja ei antanut mahdollisuutta hyödyntää kaikkea osaamista hyökkäyspäässä. Laukaus kaipaisi kyllä treeniä, ja oli kuten muukin joukkue: liian usein unessa. Puolustuspäässä ajoittaiset ongelmat ja pehmeys kostautui liian usein, eikä pystynyt tuottamaan hyökkäyspäässä lähellekään Liigan kärkipakkien tapaan. Odotuksiin ja palkkapussiin nähden melkoinen pettymys. Parempaakin on tarjolla, ei jatkoon.
Ohtamaa: 7 ½ 54 ottelua 4+12=16 (+11)
Ohtamaalta odotettiin jälleen johtajuutta ja Kukkosmaista esiin astumista, mutta saatiin kyllä jotain aivan muuta. Oli usein ihan yhtä unessa kuin muukin joukkue, eikä saanut kapteenin roolissa joukkuetta hereille silloin kun sitä tarvittiin. Ohtamaa on edelleen perustekemiseltään Liigaan kelpopakki, mutta tämän kauden jälkeen on aiheellista kysyä: motivoiko Liigan runkosarjapelit enää Attea, vai pelataanko siellä kaukalossa hieman mukavoituneella otteella? Ohtamaan roolia ja palkkapussia tulee kyllä miettiä tuleville kausille uusiksi, jos taso alkaa olemaan tätä. Kakkosparin stay at home puolustaja.
Byström: 7 60 ottelua 5+17=22 (+9)
Byström on kyllä palkkapussiin nähden yksi kaikkien aikojen turhakkeista Kärppäpaidassa. Miehestä on toivottu ja toivottu ylivoiman viivamiestä, mutta jälki on ollut surkuhupaisaa. Laukaus on ylivoimalle edelleen onneton ja peliäly ei tunnu riittävän muuhun kuin syöttöön kulmaan tai viivalle. Lisäksi puolustajan tärkein tehtävä on puolustaa, ja valitettavasti Byströmiä viedään usein omassa päässä kuin litran mittaa. Jos jotain positiivista pitää tästä pelaajasta sanoa, niin pelin avaaminen ja kiekon kuljettaminen omasta päästä ylös on kelvollista luokkaa. Ei jatkoon.
T. Niemelä: 6 ½ 58 ottelua 8+10=18 (+0)
Topin uran heikoin kausi. Topi oli koko kauden ajan Kärppien puolustuspään Akileen kantapää yhdessä Byströmin ja Kivistön kanssa. Maalinedustapelaaminen, kamppailuvalmius ja alivoimapelaaminen olivat surullista katsottavaa. Myös kiekollisessa pelissä oli selkeästi ongelmia, ja menetti usein kiekon vaarallisissa paikoissa. Odotukset olivat kovat ja Topista toivottiin paljon, mutta positiiviset asiat jäivät kyllä kelvolliseen maalimäärään. Onnea AHL:ään.
Kivistö: 6 ½ 60 ottelua 1+9=10 (+8)
Kivistö aloitti kauden lupaavasti, mutta kauden edetessä oli selvää, että Kivistöltä odotettua varmaa oman pään suorittamista ei oikein saatu. Pelasi omassa päässä melko heikosti, vaikka peliajan suhteen oli Laten luottomies. Esimerkiksi Olkkonen ja Paaso pesivät kyllä Kivistön monessa mielessä. Palkkapussi suhteessa tasoon on liian iso, joten Olkkonen ja Paaso hoitakoon miehen tontin jatkossa. Mielellään ei jatkoon.
M. Niemelä: 6- 21 ottelua 0+1=1 (-2)
Kärppien pakiston pitkäaikainen ja hiljainen puurtaja, jonka saunakaveri Manner ehti jo nostaa EHT-ympyröihin kiitoksena palveluksesta. Misen palkkapussista en tiedä, mutta peli ei ole kyllä Laten saapumisen jälkeen ollut edes kelvollista, ja siksi oli luonnollista tiputtaa Mise katsomoon paremmin pelaavien tieltä. Jos Kärpät haluaa takaisin mestariksi, on selvää ettei samassa Pakistossa voi olla Mikon, Kivistön, Byströmin, ja Topin tasoisia oman pään suorittajia. Seuraikoni ansaitsee vielä yhden mahdollisuuden, mutta vain jos Kärpät pääsee eroon Kivistöstä, Topista ja Byströmistä. Niemelä voi jatkossa kilpailla Olkkosen kanssa 6-7 pakin paikasta Kärpissä.
Hyökkääjät:
Turunen: 9+ 56 ottelua 16+25=41 (+12)
Kärppien paras pistemies, maalintekijä, työntekijä ja toiseksi paras +/- tilasto Codyn jälkeen. Hyryn ja Anttilan lisäksi ainoa pelaaja, jolta nähtiin jokaisessa pelissä aitoa halua voittaa ja tehdä töitä sen voiton eteen. Turuselta ehkä voitiin odottaa hieman enemmän pisteitä ja maaleja, mutta taitaa olla aika selvää miksi niitä ei tämän enempää tullut. Joukkueensa ehdottomasti tärkein kenttäpelaaja, jolle olisi suonut paremmat ketjukaverit. Hieman miinusta siitä, että ajoittain pelaa melko paljon yksin kiekon kanssa eikä välttämättä hyödynnä ketjukavereita riittävästi. Turuselle oli haasteita löytää sopivaa ketjukoostumusta kauden aikana, mutta jatkoon.
Hyry: 9 46 ottelua 9+4=13 (-1)
Hyry on Paason ohella toinen pelaaja, joka onnistui tekemään selkeän läpimurron Liigaan kauden aikana. Villieläin ansaitsi kaiken positiivisen huomion chantteineen, sillä kaveri oli kentän näkyvin ja kuuluvin hahmo aina kaukaloon astuessaan. Toi kyllä hienosti energiaa hyökkäyspäähän, taklasi kaikkea kentällä, oli Lehterän ja Repon jälkeen Liigan kolmanneksi paras aloittaja, ja viimeisteli kivan määrän maaleja. Hyryllä on ainesta olla vielä Liigaan kärkikenttien pelaaja, sillä hänet olisi laukauksen puolesta voinut asettaa jo nyt Kärppien 1.ylivoimaan. Hyvä laukaus, hyvä liike, hyvä aloittaja, joka on energinen kahdensuunnan sentteri. Hyryn vastuuta olisi hyvä nostaa tulevalla kaudella, sillä hänestä voidaan saada laadukas pelaaja Kärppiin moneksi kaudeksi.
Anttila: 8 ½ 58 ottelua 13+4=17 (-3)
Anttila yllätti kyllä allekirjoittaneen täysin omilla suorituksillaan, ja Kärppien sisäisen maalipörssin neljäs sija kertoo olennaisen hyökkäyspään onnistumisesta. Ilman ylivoimavastuuta ja keskimääräisen peliajan ollessa lähes neljä minuuttia pienempi kuin Kemppaisella, on kyllä kaikki syyt ylistää nelosketjun Anttilan maalimäärää, joka jäi vain yhden pienemmäksi kuin ykkössentteri Kemppaisella. Valitettavasti alivoiman kuninkaaksi hankittu Anttila ei kuitenkaan onnistunut puolustuspäässä, mistä kertoo Kärppien Liigan toiseksi huonoin alivoimaprosentti, sekä joukkueen huonoin +/- lukema. Näillä otteilla päästään kuitenkin ehdottomasti jatkoon.
Kunyk: 8 ½ 60 ottelua 10+23=33 (+15)
Kunyk oli ehkä pisteiden valossa kauden suurin pettymys. Kunykista odotettiin ykkösylivoimaan Kärppien omaa Lehterää, joka pystyy ratkomaan henkilökohtaisella taidollaan pelejä. Sitä ei kuitenkaan saatu, vaan Kunykin tehot jäivät pahasti piippuun. Erityisesti maalinteossa oli Codylla koko kauden ajan apinaa selässä, mikä onneksi tuntui helpottavan loppukauden aikana. Cody oli kuitenkin kokonaisuudessaan Kärppien paras sentteri, ja pelasi useimmat illat hyvin, järjestäen laadukkaita maalipaikkoja vierellä luisteleville tuhlaajapojille. Kunyk kärsi kyllä joukkueesta eniten siitä, että hänen vierelleen ei löydetty missään vaiheessa viimeistelyyn kykenevää laituria. Joukkueen paras +/- tilasto, ja mieltä lämmittävä työmäärä pakottavat puoltamaan Codyn jatkoa ennen Kemppaista tai Tiivolaa, palkkapyyntö on sitten asia erikseen.
Koivunen: 8+ 52 ottelua 12+16=28 (+9)
Koivunen suoritti hyökkäyspäässä odotuksiin nähden ihan hyvin, mikä olisi normaalissa tilanteessa riittänyt hänelle kolmosen tai kakkosen laiturina. Valitettavasti ei kuitenkaan pystynyt maalien muodossa auttamaan joukkuetta riittävästi, vaan jäi usein peleissä hieman pimentoon. Koivuselle plussaa täytyy antaa kovasta halukkuudesta ratkaista pelejä. Koivusen pitäisi saada peliinsä lisää suoraviivaisuutta ja laukoa enemmän. Kärppien parhaita hyökkääjiä jokaisella tilastolla mitattuna. Koivuselle täytyy varmaan toivottaa mukavaa reissua Carolinaan, mutta kyllä Oulussa pitäisi olla paikka kolmosen laidassa auki tarvittaessa.
Leskinen: 8- 51 ottelua 14+23=37 (+4)
Kärppien sisäisen pistepörssin ja maalipörssin kakkonen, ja olisi ehkä isomman peliajan ja pelimäärän kanssa voinut olla Kärppien kultakypärä. Ajoittain Leskinen pelasi omalla loistavalla tasollaan, mutta kuten kommentit osoittivat niin Laten pelikirja alkoi syömään pelurin peli-iloa kauden edetessä. Hyökkäyspäässä potentiaalia olisi niin paljon enempään, ja puolustuspäässä toistuva lepsuilu pistää kyllä silmään, jos tulosta ei tule. Leskinen on pelaajana kuin nuori Juhamatti Aaltonen, häntä joko rakastaa tai vihaa. Erilaisessa pelisysteemissä Leskinen voisi olla käänteentekevä pelaaja, mutta valitettavasti kokonaisuus on tällä hetkellä kärkipelaajaksi liian heikolla tasolla. Kakkoskentän laituriksi Lesen voi vielä kelpuuttaa, mikäli Marjamäestä päästään eroon samalla.
Kemppainen: 8- 58 ottelua 14+18=32
Kemppainen jakoi Leskisen kanssa Kärppien sisäisen maalipörssin toisen sijan 14 maalilla, mutta siihen kyllä jäivät miehen ansiot tällä kaudella. Parasta mitä Kemppaisesta voi sanoa on, että hän oli kentällä lähes aina näkymätön. Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan hyvä ominaisuus ykkösketjun sentterille, ellei vieressä pelaa Ilja Kovaltšuk. Kemppainen on profiililtaan selkeästi kolmosen sentteri, joka hoitaa molempien päätyjen hommat kiitettävästi. Suurempia heikkouksia ei ole, mutta ei oikeastaan loistanutkaan missään asiassa. Ehkä kauden isoimpia pettymyksiä odotuksiin nähden, sillä valehtelematta Kemppaisen huomasi kentällä lähinnä törkeästä mainoksesta selässä. Jos palkkapyyntö on edelleen liigan ykkössentterin tasoa niin sanoisin että ei jatkoon.
Tieksola: 7 ½ 11 ottelua 3+2=5 (+1)
Pienestä otannasta huolimatta Tieksola täytyy varmaan nostaa tuoreena hankintana arvostelun kohteeksi. Tieksolalla on hyökkäyspäässä kieltämättä oveluutta ja pystyy tekemään nopeilla suunnanmuutoksilla tilaa itselleen ja ketjukavereilleen. Vuoden Pohjois-Amerikan reissun jälkeen Tieksolalla on kuitenkin edelleen isoja haasteita pelissään. Ei pysty tuottamaan hyökkäyspäässä tarpeeksi, jotta lukeutuisi Liigan kärkikenttien pelaajaksi. Tieksolalla on ihan hyvä laukaus, mutta osaa harvoin pelata itseään vapaaksi. Mielelläni näkisin Tieksolan vielä Codyn vierellä playoffeissa, sillä Turusen kanssa menee peli vähän puskemiseksi. Aho on onnistunut hankkimaan taas joukkueen täyteen kolmosen laitureita.
Karvinen: 7 ½ 23 ottelua 0+4=4 (-1)
Karvinen on tuttu Karvinen. Odotuksiin ja rooliin nähden voi olla aivan tyytyväinen, tätä varten Kyttä tänne hankittiin. Mies tekee oman työnsä kentällä ja yrittää saada liekkiä syttymään myös muiden joukkuekavereiden kynttilässä. Harmi, että joillakin kavereilla taitaa puuttua kynttilästä lanka. Hyvä palanen neloseen ja voi mielestäni jatkaa tässä roolissa myös jatkossa.
Tiivola: 7+ 54 ottelua 12+15=27 (-1)
Tiivolan kanssa täytyy pohtia pitkään, että oliko mies floppi vai ok-peluri kolmosen keskelle. Ahon hankittua Tiivolan hyvissä ajoin kärkisentteriksi, on aika selvää, ettei mies pelaa kovin pienellä palkalla Oulussa. Ylivoima vastuuseen nähden tehot uupuvat. Kunykin tapaan myös Tiivolalla oli vaikeuksia löytää kemiaa ketjukavereiden kanssa. Pistemäärät ovat tietenkin ihan hyvällä tasolla kolmosen sentterille. Omassa päässä mies oli ajoittain ongelmissa ja pelin taso ailahteli turhan paljon illasta toiseen. Odotin enemmän nimenomaan puolustuspään pelaamisen osalta, sekä jokailtaiselta taisteluilmeeltä.
Junttila: 7 48 ottelua 10+16=26 (+6)
Junttilasta ei ole enää Liigan kärkikenttien laituriksi, sen tämä kausi on osoittanut. Hyökkäyspäässä laukaus jättää aivan liikaa toivomisen varaa, ja maalit syntyvät lähinnä tyhjiin. Junttilalla on edelleen kuitenkin pelissä myös hyviä elementtejä, jotka tukevat mielestäni roolia kolmoskentässä ja alivoimalla. Pääsee edelleen liikkeellään suhteellisen hyvin karkuun paineen alta, mutta syöttöjen laatu on heikentynyt entisestä. Junttilan oletettavasti suuri palkkapussi ei puolla jatkoa Oulussa, mutta jos alennusta irtoaa niin kolmosen laitaan saattaa jäädä Junttilan kokoinen aukko, mikäli ensin päästään eroon muista Ahon laatuhankinnoista.
Emanuelsson: 7- 32 ottelua 6+6=12 (+6)
Emanuelsson pelasi viimekaudella elämänsä jääkiekkoa, kunnes muuan Marjamäki tuli Ouluun ja alkoi opettamaan Kärpille voittavaa jääkiekkoa. Odotukset Emanuelssonin suhteen olivat monella kovat ja hänestä kaavailtiin varmaan Ahon kuvitelmissa maalipörssin kärkinimeä. Realistisesti tarkasteltuna Eman viimekauden loppu oli melko kamalaa katsottavaa, eikä mies saanut tehojen muodossa mitään aikaiseksi. Sama tehottomuus ja maalittomuus vaivasi myös tätä kautta, eikä miestä voi nykyvireessään lukea edes Liigamestarin kolmosketjuun. Loukkaantuminen oli ikävä juttu, mutta ei Eman varaan mitään olisi voitu laskea terveenäkään. Emanuelsson on sympaattinen työmyyrä, mutta hyökkäyspäässä asiat eivät vain natsaa ainakaan nykyisen valmennuksen alaisena. Lähtisin hakemaan uutta kalaa Emanuelssonista säästyneillä euroilla. Ei jatkoon.
Björkqvist: 7- 36 ottelua 5+5=10 (+3)
Björkqvististä tuskin kukaan odotti tulevalle kaudelle mitään 40 pisteen miestä, mutta odotukset olivat joka tapauksessa isommat kuin vaikka Anttilalle. Henkilökohtaisesti olisin ollut tyytyväinen sellaiseen vajaan 30 pisteen kauteen. Loukkaantumiset pilasivat osittain varmasti Björkqvistin kauden ja siksi tälle härälle on helppo antaa hieman enemmän anteeksi. Oli myös ajoittain Tiivolan tapaan unessa, eikä pystynyt suoriutumaan säännöllisesti kuten Hyry ja Anttila. Mielestäni kuuluu hierarkiassa jo molempien edellä mainittujen taakse, mikä tarkoittaa, että miehen osoitteen pitäisi löytyä ensi kaudella muualta. Olisi varmaan ollut erilaisessa ympäristössä mielenkiintoinen pelaaja.
Hermonen: 6 ½ 39 ottelua 1+4=5 (-2)
Hermosen eväät Kärpissä alkavat olla syöty ja itsensä kannalta voisi olla parempi lähteä etsimään parempaa roolia muualta. Ihan kiva pelaaja neloseen silloin kun vierellä on Hyry ja Anttila kantamassa, mutta ei kyllä tuo juuri mitään lisää joukkueeseen. Toivon isompaa roolia ja onnistumista muualla.
Jakobsson: 6+ 29 ottelua 5+7=12 (+1)
Köyhän miehen Emanuelsson, en kyllä näe Oulussa mitään käyttöä tulevalla kaudella. Osaa sijoittua kentällä ihan hyvin ja varmasti tekee sitä kautta säännöllisesti pari maalia. Mutta tässä pelaajassa ei ole yhtään mitään erikoista, joten ei ihme, että näytönpaikkaa ei ole Ruotsissa auennut. Ei pelaa erityisen aktiivisesti, ei ole fyysinen, ei erotu hyökkäyspäässä taitojensa avulla, ei ole mikään snaiperi, eikä oikeastaan loista puolustuspäässäkään. Aivan täysi turhake ja leveyshankinta. Taattua Aho-laatua. Ei jatkoon.
Heikkala: 6+ 39 ottelua 1+5=6 (+3)
Heikkala vakuutti ensimmäisissä kunnon peleissään makeilla hyökkäyspään onnistumisilla, mutta kuihtui kyllä kauden edetessä rasitteeksi ketjulleen. Heikkala on heikompi versio Junttilasta: tykkää pörrätä ja luistella kiekko lavassa, mutta sen jälkeen loppuu ajatus ja aika kesken. Ei tuo hyökkäyspäähän tarvittavaa uhkaa, eikä ominaisuuksiensa puolesta sovellu neloseen. Jos miehelle kelpaa täytemiehen rooli ylimääräisenä hyökkääjänä, niin jääköön Ouluun. Mutta muuten ei ole kyllä käyttöä.
Koskenkorva: 6+ 24 ottelua 1+2=3 (+0)
En ole varmaan ainoa, joka odotti Koskenkorvalta enemmän tälle kaudelle. Viimekevään pirteiden otteiden jälkeen odotin Koskenkorvan ja Hyryn muodostavan nelosen yhdessä Anttilan kanssa, mutta toisin kävi. Jos totta puhutaan niin ei hän kyllä mitään kovin hyvää näytönpaikkaakaan missään välissä saanut. Pikku-Kossulle oli ihan oikea veto lähteä muihin maisemiin hakemaan vastuuta.
Kalapudas: 6- 13 ottelua 0+2=2 (+2)
Ahon hankintojen kruununjalokivi. Kärpät olisi lähtenyt ilman Putinin sotaa kauteen Tiivolan ja Kalaputaan tähdittämällä sentteristöllä, olisipa mennyt edes vähemmän rahaa. Kalapudas oli hankintana samaa luokkaa kuin Mustonen: odotetaan paljon ja saadaan vähän. Mies on kokonaisvaltaisena pelaajana Liigaan aika heikko, sillä pystyy tuottamaan pisteitä lähinnä varastamalla puolustusvelvoitteista. Hänen otteitaan seuratessa ei tarvinnut ihmetellä miksi Jypissä oltiin iloisia, kun pääsivät eroon. Toivottavasti löytää onnen SaiPassa.
Valmennus:
Ari Hilli: 9+
Ari on tehnyt omien maalivahtien kanssa jälleen loistavaa työtä. Meriläisen otteet kohenivat koko kauden ajan, ja Ari onnistui hiomaan jälleen yhden timantin tehtaallaan.
Lauri Marjamäki: 6
Pelitapa tuotti pelaajistolle koko kauden ajan ongelmia, mutta Late ei ollut valmis myöntämään konseptinsa puutteita nopeassa Liigassa. Isoin miinus miehelle siitä, että ei kyennyt käsittelemään vastoinkäymisiä kehittämällä omaa tekemistään, vaan meni aina halpojen tekosyiden taakse. 4 miljoonaa euroa rahaa, hitonmoinen materiaali ja mies selittelee EHT-turnauksilla, bussimatkoilla, huonolla tuurilla, xG-arvoilla, peräkkäisillä peleillä, tuomarivirheillä ja ties millä muulla. Viimeaikaiset ulostulot ja huhut kopista kertovat, että pelaajat eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Miksi ei pysytty aktiivisemmassa pelitavassa, jossa pelaajat olivat kotonaan ja tulosta tuli? Valitettavasti Marjamäen aika on ohi, välivuosi ja oman toiminnan itsetutkiskelu olisi paikallaan. Late ei tunnut olevan kovin ihmisläheinen johtaja, ja tätäkin puolta hänen tulisi kehittää, mikäli haluaa uransa jatkuvan. Johtaminen on pitkälti psykologiaa: ihmisten kuuntelemista, arvostamista, taitojen ymmärtämistä, motivoimista ja yhteisöllisyyden rakentamista. Kiitos kaikesta, ei jatkoon.
Muu valmennustiimi: 4
Jos joukkueesta löytyy maajoukkue ja olympiatason alivoimapelaajia, on jokin erittäin pahasti pielessä, jos alivoima ja ylivoima ovat Liigan heikointa tasoa. Alivoima Kärpillä oli runkosarjan päätyttyä Liigan toiseksi huonointa, ja ylivoima Liigan kolmanneksi heikointa. Samoja saunakerhon miehiä pyöriteltiin ympyrää eri positioissa, mutta muutosta ei tapahtunut. Alivoima oli passiivista ja hidasta, eikä painetta osattu antaa oikeaan aikaan. Syötöt pääsivät aivan liian helposti keskustaan ja maalin edessä pakit antoivat lakaista riparit tyhjiin. Hirveintä näkemääni alivoimaa. Ylivoiman osalta oltiin hukassa koko kausi. Iskettiin päätä seinään samalla konseptilla ja todettiin, että kyllä ne meidän pelaajat jossain vaiheessa sitten kai. No eivät sitten kai. Molemmissa erikoistilanteissa peluutettiin aivan vääriä miehiä väärillä paikoilla välittämättä edellisten pelien suoritustasosta, kysynpä vaan: mitä helvettiä? Koko porukka ulos ja äkkiä, eikä mitään saunakavereita tilalle kiitos. Ammattilaisia.
