No niin. Kolmannes runkosarjasta on pelattu ja on syystauon ja samalla analyysin paikka.
Huh huh. Siis huh huh! Kuka olisi uskonut katastrofaalisen viime kauden jälkeen minkälaisen renessanssin Kärpät kokeekaan. Eteläsuomalainen ystäväni totesikin lakonisesti viime kauden olleen kuin hyvää unta, mutta mitä sitä tyhjää, vanha kehno nousi jälleen omalle paikalleen.
Myönnän olleeni erittäin skeptinen ennen kauden alkua. Eniten huoletti "hyvien" laitahyökkääjien ja keskushyökkääjien puute. On myönnettävä, että Ruohomaa ja Lasu ovat ylittäneet odotukset, samoin Junttila ja Bertrand ja Leskinen. Pakisto on paremmalla tasolla kuin aikoihin - sitä ei voi kuin vain ihailla. Ja Vehviläinen on ollut nappihankinta.
Silti edelleen kaihertaa pelko persiissä Lasun tai Ruohomaan loukkaantumisesta ja pitkästä poissaolosta. Mitä sitten tehdään, jos toinen tippuu? Kuka tilalle? Nyt olisi oiva paikka hankkia se toinen ykkösketjun keskushyökkääjä, jos markkinoilla sellainen olisi saatavilla. Särkymävaran lisäksi hankinta lisäisi pohjoissuomalaisten ja muiden kannattajien uskoa siihen, että toimistollakin ollaan herätty kauteen ja taistellaan tosissaan mestaruudesta.
On nimittäin olo, että toimiston väki (Aho) kuorsaa jo talviuniaan. Kesken kauden tuleva veret seisauttava pelaajahankinta odotuttaa yhä itseään - sääli, sillä se lisäisi vow-efektiä vetäen väkeä Raksilaan. Ottelutapahtuma puolestaan on jämähtänyt jonnekin 90-luvulle. Jokainen ymmärtää, ettei Raksilan nykyiseen rötisköön ihmeitä voi taikoa, mutta alkushow olisi laitettava uusiksi vaikka nyt kesken kauden. Maalilaulu joutaisi myös vaihtoon. Se EI kuvaa mielestäni Kärppiä millään muotoa. Kelpaisiko modernisoitu versio 2009 kevääseen asti käytössä ollut sumutorvien törähdysten voimalla alkanut katkelma Verkku heiluu -lurituksesta?
Tähän saumaan on hyvä lopettaa. Jään uneksimaan mestaruudesta 2018. :)
