Olipa iloinen yllätys ensimmäinen näkemäni Kärppien matsi tälle kaudelle. Peliä käännettiin suorastaan nautinnollisen nopeasti pystysuuntaan. Kiekko saatiin hyvin liikkeelle ja nimenomaan vauhdissa oleville hyökkääjille. Tässä on suuri ero esimerkiksi viime kauteen, kun avauspelaamisessa ei ollut päätä eikä häntää ja hyökkääjät toljottivat seisovin jaloin odottamassa kiekkoa. Nyt ei turhaan jääty odottelemaan, että vastustaja varmasti saa trappinsa valmiiksi (tosin HPK ei nyt ole niitä pahimpia trappijoukkueita muutenkaan). Näin ei jouduta koko ajan puskemaan alivoimaisesti hyökkäyksiin.
Myös oman pään peli oli hämmästyttävän kiekkovarmaa ja maalinedusta pelattiin tarkasti. Ja olipa mukavaa nähdä Junttila taas kärppäpaidassa!
Samat ajatukset. Luulen että Suikkanen pyrki ajamaan samantyylistä peliä joukkueeseen jo viime kaudella siinä kuitenkin epäonnistuen.. Hienoa, että Manner on fanien ja jääkiekkoilijoiden itsensä kanssa samaa mieltä minkälaista jääkiekon tulisi olla. Ja vaikka yksi peli vasta takana, niin siellä toistui niin paljon samoja elementtejä kuin euroopan huippujoukkueilla (ruotsalaisilla) että uskaltaisin väittää Kärppien kasvojen olevan puhtaat kevääseen mennessä. Oli sijoitus mikä hyvänsä niin mukava nähdä, että myös Kärpät, vaikkakin vuoden HPK:n perässä, tuli mukaan uudelle jääkiekon aikakaudelle.