Maksavaa asiakasta ei kannattaisi aliarvioida. Ajatellaanpa vaikka, että kuvitteellinen henkilö "Perus-Pekka" 45v. tykkää seurata lätkää, ja hän päätti pitkästä aikaa nauttia jääkiekosta livenä ostamalla lipun eiliseen CHL-otteluun parin kaverinsa kanssa. Hän ei ole "HC-fani", vaan tykkää lajista, ehkä oululaisena erityisesti juuri Kärpistä ja jääkiekko on hänelle viihdettä, josta nautitaan mieluiten hyvässä seurassa. Muutama nimimerkki on edellä kuvannut, miten eilinen meni erätauoilla vain jonottamiseen, koska kioskeja ei ollut auki kuin muutama. Myös Perus-Pekka tutustui jonottamiseen hienoon kulttuuriin, ja hänen harmikseen mukava erätauko kavereiden kanssa kului jonossa olemiseen, ja tuotteet piti nauttia jo seuraavan erän alun kustannuksella.
Kysymys kuuluu, kuinka todennäköisesti Perus-Pekka kavereineen ostaa lipun uudelleen johonkin peliin? Kumpi palaute liikkuu nopeammin, positiivinen vai negatiivinen? Kertookohan Perus-Pekka esimerkiksi työpaikallaan, kuinka harmillinen kokemus eilinen maksavalle asiakkaalle oli, vaikka peli oli laadukas ja viihdyttävä? Niinpä, näitä asioita sopii pohtia. Niin kauan, kun puitteissa on parantamisen varaa (ja huom! puhutaan asioista, joiden parantaminen ei vaadi mahdottomia ponnisteluita ja miljoonabudjettia) ja maksavia asiakkaita aliarvioidaaan, niin eipä tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset eivät jaksa lähteä hallille.